Mitäs nyt kirjoittaisin...

 Ei tässä ihmeempiä  kirjoitus aiheita ole,tavallista elämää vaan. Minin kanssa kävin lenkillä. Hieman tuulista oli. Kaupassa käytiin. Vähän tuossa levähdin,kun isäntäkin oli  päivä levolla,mutta  lyhyeksi se jäi.. Nyt hän lähti jakamaan lehtiä, ei kysynyt minua mukaan,varmaan haluaa Vivamon jälkeen olla omissa oloissaan...rauhassa. Jokainen kaipaa välillä yksin oloa. Ensi viikon loppuna hällä on taas vivamo reissu. Tällä viikolla on myös  hengelinen kylätalo tapaaminen. Juuri kuulin , että nuori pastori tulee sinne puhumaan. Se on hyvä, ettei isännän tarvitse niin paljon puhua, kun hän on enemmänkin uskostaan todistaja. Ei niinkään saarnaaja. Tai ei koe itseään saarnaajaksi.  Menipäs tämä niin syvälliseksi. Ja nyt hän sitti ja pyysi mua tekemään kylätalo kutsut valmiiksi, niin sanon heippa.