Kerroinkin joskus, että vanha silta, josta pääsimme suoraan joen yli metsään, purettiin ja uusi rakennettiin vähän kauemmaksi.
Kyllä tuotakin on nyt tullut käytettyä. Siitä kun pääsee sitten tekemään pienen metsälenkin...tai miksei isommankin... nyt on tullut vaan käväistyä metsässä. Olen joskus kuvannut hakkuu-aukeata, miten siellä kaikki pieni kasvisto valtaa maata.
Saniaiset...
Niittyleinikit...
Mansikat...
Kukat, joiden nimeä en muista...
...kauniita ovat, vaan eivät kestä kuin hetken maljakossa.
Valtava muurahaispesä....
Kaunis niittypolku paluumatkalla
...ja oman piha-tien penkalla kypsyvät mansikat :)
Näihin kesäisiin kuviin...näkemiin!
Se tunnistamaton niittykukkasi on kurjenpolvi. Minulla on siitä jalostettua kantaa nimeltään huhtakurjenpolvi. Leinikki valtaa heti hakkuuaukeat, niin teki meilläkin enkä yhtään siitä välittäisi.
VastaaPoistaKiitos tiedosta, en kyllä yhtään mene takuuseen muistanko sitä myöhemmin :) Minätykkän kyllä niittyleinikistä, kun tekee iloisia keltaisia niittyjä...
PoistaTuommoiset luonnonniityt kukkineen ovat niitä kauneimpia, Suomen luontoa parhaimmillaan.
VastaaPoistaNiinpä..ja niistäkin tulee lapsuus mieleen, kun niillä kuljettiin :)
PoistaVoi mansikat 🍓
VastaaPoistaKunpa löytäisin jostain hyvän mansikkapaikan. Kaikki tietämäni ovat turhan lähellä tietä.
Se onkin ärsyttävää kun juuri tien penkoilla usein kasvaa paljon mansikoita, eikä voi niitä kerätä...
Poista