Runoja ja kuvia

Ajattelin tehdä erilaisen postauksen. Säkeitä omista runoistani vuosien varrelta ja niihin sopivat kuvat omista kuvistani...katsotaan mitä tästä tulee :)







"Vielä ihmetellen katsoa saan
kun Isä antaa parhaintaan.
Yön varjot poistuu, haalenee,
sumun jälkeen selkenee.
Uudet hedelmät aikanaan
puhkee jälleen kasvamaan,
talven pitkän, hiljaisen
ne imi voimaa rungostaan."












"Mun sydämeni on
niin arka, levoton.
Kuin lintu oksallaan
pään siipeen painaa vaan.
Yön pimeys ympäröi
ja myrskyt maailman,
vaan aamunkajo ennustaa
jo päivää nousevaa."















"Vielä kerran tulee kevät.
Vielä päivät säteilevät
tänne vihdoin koittavat,
talven viimat voittavat.
Kerran kukkaan puhkeaa
talven jäinen routamaa.
Kerran muistona vain on
talvi kylmä, loputon."













"Jos tänään katson huomiseen
enkä valoa siellä nää,
niin tiedän että sittenkin
Kristus viereen jää.
Kun pelon mustat pilvet
saa kaiken hämärtymään,
epäilykset mielen täyttää,
jään yksin kyselemään.
Siinäkään ei yksin
tarvitse vaeltaa,
en sinua jätä, hylkää
Herra itse vakuuttaa."














"Sydämeni on kuin marraskuinen maa,
yhtä kuollut ja lakastuneiden tunteiden peittämä.
Vaikea uskoa, että siitä koskaan voisi versoa
mitään uutta ja kaunista."












"Kirkossa
loistavat kynttilät
holveissa hiljainen rauha
taivas lähellä.
Sinä sydänten Herra
tiedät kipumme salaiset,
kannoit nekin ristille kerran
ja maksoit velkamme."













Tässä runoista vain pätkiä...
Monesti olen runoja kirjoittanut ahdistuksen alhossa, vaan lähes aina lopputulema runossa on ollut kuitenkin toivorikas toteama, että ei ahdistuksissakaan tarvitse olla yksin, kun Herra on niissä mukana ja aina on rukous-tie auki ylöspäin.





Tulipahan erilainen postaus :)