Aurinkoa ja kännykän talvipuku

Ulkona paistaa aurinko ja mulla alkoi soida päässä Timo Tervomaan (?) kappale vuosien takaa: "Taivas on sininen, kukkia täynnä maa, lauluni sulle laulan ja riidat entiset katoaa. Taivas on sininen, huimaa sen kauneus. Lauluni sulle laulan ja tiedän mitä on rakkaus." Muistatteko ?













Vettä tippuu räystäältä, mutta ei tässä passaa vielä kevättä ruveta odottelemaan. Sain Espanjasta (en tytöltäni vaan entiseltä pastorilta) Whats Appína neljä valokuvaa, sieltä missä asuvat, Pohjois-Espanjasta. Siellä oli lunta ja kuvissa oli lumiukko myös sekä pastori ja vaimonsa.
Tyttökin, joka sentään asuu Etelä-Espanjassa oli maininnut Face Bookissa, että siellä oli satanut räntää. Joten odotellaan vaan mekin hiljaa ja varovasti kevättä :)






Kännykkäkin sai talvipuvun. Menin aamusta ompelupöytäni viereen ja mietin mitä tekisin,kun teki mieli ommella, mutta pää oli tyhjä ideoista. Otin jo esiin pöllön kaavat, mutta kankaita selaillessani tielleni tuli tytön vanhan vakosametti-hameen pala ja sellaista ohutta hieman turkiksen tuntuista pehmoista, lämmintä kangasta lapsenlapsen entisen hupparin vuorista...siitä tuli mieleen, että niistä saisi kännykälle talvikotelon. Sellaista kaulassa roikkuvaa mallia halusin, ettei tarvitsisi taskuista kaivella, jos haluaisi ottaa kuvan ulkona.






Tästä se lähti... tuossa nurinpäin, vuori kiinnitetty ja sauma ommeltu.












Halusin siihen läpän ja jonkinlaisen kiinnityksen, ettei kumartuessa putoa kotelosta. Laitoin tarra kiinnityksen, vanhasta jostain nyöristä kaulanauhan ja palasta tekoturkista somisteen. Ihan kiva siitä tuli. Voisi ottaa heti käyttöön,kun on hieno ulkoilu sääkin...jos ei ole liukasta...













Mukavaa tammikuun päivää!