Oma apu, paras apu

Tän postauksen nimi on tuttu lause mun vauvakirjasta :) Siinä se kuvasi sitä kun vauva oppii kaikkia asioita tekemään itse.
Minunkin piti tänään miettiä mistä saisin uuteen kännykkääni kotelon. Onhan mulla sellaisia "kaulakoteloita", joissa vanhaa kännykkää pidin kaulassa, ja toisiin niihin tämä suurempikin kännykkä mahtui, mutta ainoa joka oli pehmustettu, oli sen verran ahdas, että sieltä oli vaikea kaivaa kännykkää.





Niinpä katselin askartelupöydälläni olevia kalenterin kuoria sillä silmällä...olin heittänyt vanhan kalenterin siitä roskiin, mutta säästänyt kannet. Ja pehmusteeksi löytyi paksua huopaa askartelu tavaroista.













Leikkasin kalenterin kansia,samoin kuin huovan palaa, vähän pienemmksi. Kalenterin kansissa oli sisäpuolella sellaiset muovitaskut,joihin laitoin sen huovan(ihan kuin kalenterin kannet). Sen jälkeen yläkertaan ompelukoneelle. Onneksi se suostui ompelemaan tekonahkaa ja muovia. Ompelin alareunan kiinni ja samoin sivureunan vähän yli puoleen väliin. Yläosan sivureunasta jätin auki,jotta puhelin olisi helpompi ottaa esiin.
Kalenterin kannesta leikkaamani siivu sai toimia sulkimena, ompelin sen kiinni, samalla kuin yläreunan. (joka alunperin oli ollut alareuna, ja josta olin sen suikaleen leikannut, siitä jäi vaan tämä pää näkyviin, kun loppuosa suikaleesta jäi koteloon huovan ja "nahkan" sisään).













Ison nepparin ompelin siihen käsin kiinnittimeksi. Vaikka turkoosilla langalla sen ompelin, niin pistot jäivät näkyviin, joten liimasin niiden peitoksi jostain vaatteesta leikkamani "kirjotut" sydämet. Ja tietenkin vasta kaiken tehtyäni huomasin, että nepparin kiinnitys oli mennyt vinoon. En tosiaankaan ruvennut sitä korjaamaan. Saa kelvata.





Jossain vaiheessa aion kuitenkin etsiä käsiini joko käytetyn oikeanlaisen kotelon tai vaikka uuden, jos halvalla saan. Olisi nimittäin helpompi käyttää sellaisessa avautuvassa kotelossa. Mutta siihen asti tuo saa suojella kännykkääni.