Viime yönä heräsin aamulla viiden maissa siihen kun "joka paikka" oli taas kipeä. Kipua tuntui olkapäissä, käsivarsissa, polvessa ja nilkassa. Lisäksi vanha kipu lievempänä alaselässä. Rinta ei onneksi ole enää ollut kipeä :) Mietin mistä nuo eri nivelissä ja lihaksissa seilaavat kivut johtuvat, kempä sen tietää... En ole sijaisuuksia nyt ottanutkaan, (eikä niitä itse asiassa ole mulle montaa tarjoustakaan tullutkaan), sekä psyykkisten että fyysisten oireiden vuoksi...ajattelinkin, että jos pitäisi vielä lapsia nostella päiväkodissa...kun muutenkin on ihan romuna. Luultavasti se Lex-Lindströmkään ei minua koske, vaan olen väliinputoaja siinäkin asiassa.
Yön tai aikaisen aamun tunteina on hyvä (vai paha) kaikkea ajatella. (Onneksi olen muuten saanut paremmin nukuttua sen mieliala-lääkkeen aikana, vaikka se onkin pieni annos, niin auttaa kyllä yleensä nukkumaan).
Rupesimpa sitten ajattelemaan köyhyyttä. Miten paljon sitä varmaan Suomessakin on, vaikka monet siitä kärsivät varmaan siitä puhumista välttelevät. Ehkä häpeästä, ehkä muusta syystä. Minusta on tullut vanhemmiten sellainen, että pystyn melkein asiasta kuin asiasta puhumaan, niistäkin joita ennen häpesin. Niinkuin esimerkiksi juuri köyhyys, masennus tai perheväkivalta (jota oli ensimmäisessä avioliitossa). Nyt olen sitä mieltä, että on hyvä nostaa "kissa pöydälle" niinkuin sanotaan. Ja, että "totuus tekee vapaaksi", kun ei tarvitse mitään salailla.
Väliinputoajia me ollaan myös noissa taloudellisissa asioissa. Juuri äärirajoilla, ettei ole oikeutta esim.asumistukeen tai toimeentulotukeen, vaikka tosi pienillä rahoilla eletäänkin. Paljolti se johtuu siitä, kun on omistusasunto. (Ikäänkuin pankin vuokralaisiahan me ollaan :) Ei kuitenkaan lainan lyhennykset ole missään hyväksyttäviä menoja, vaikka minun osuus lainan lyhennyksestä vie esimerkiksi omasta tulostani (työmarkkinatuki nettona n.520 e) jonkun verran alle puolet. Monta kertaa kun maksaa puolet myös muista laskuista niin tosi hyvin, jos jää satanen tilille.
Onneksi mies saa takuueläkkeen, joka on sentään vähän enemmän kuin minun tulot. Hän sitten pystyy auttamaan minunkin välttämättömissä ostoissa. Ja Jumalahan on tosi paljon meitä auttanut, esimerkiksi juuri ruokaa ja rahaakin on saatu ylimääräisenä. Sen verran, ettei ihan miinukselle mennä. Pysyy suurinpiirtein +- nollassa. Ja niin pienellä on oppinut toimeen tulemaan, että jos/kun joskus pääsee eläkkeelle/takuueläkkeelle, niin varmaan tuntuu, että on yllättävän paljon rahaa. :)
En tiedä uskallanko tätä kuitenkaan julkaista, vaikka juuri puhuin, että uskallan kaikesta puhua. (Kyllä lapsuudesta on kuitenkin jäänyt sellainen äidin sanonta "mitä naapuritkin ajattelee" ja sellainen esim. köyhyyden häpeily). Mutta sainpahan ainakin mieltäni purettua :)
Hyvä että sait purettua mieltäsi se helpottaa edes hiukan, mietin vain että eikö sitä lainan lyhennystä voi hiukan pienentää, no juu tiedän että se kestää myös kauemmin siten mutta. . .
VastaaPoistaRaha näyttelee ihmiselämässä niin paljon ja joillakin sitä on kuin roskaa ja joillakin ei juuri yhtään mulle aina opetettiin kotona että ei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa mutta kyllä se tuntuu liian usein olevan toisinpäin.
Ihmettelen myöskin sitä että onko se asumistuki jotenkin kuntakohtainen koska tiedän yhden joka juuri muutti omistusasuntoa ja oikein tyrkyttivät asumistukea sille, en tiedä, nää on vaikeita asioita pähkäillä, kumpa pääsisit sinäkin eläkkeelle että edes se helpottaisi vai helpottaisiko.
Voimia jaksamiseen mutta ystävät ovat arkipäivän enkeleitä.
Kiitos Minttuliini! Raha on sellainen välttämätön paha... Kyllä tässä eläkkeelle olisi jo kypsä :)
PoistaHyvä että purit mieltäsi. Juurikin tuo pieni annos mielialalääkettä auttaa nukkumiseen. Isompi annos taas johonkin muuhun. Hyvä että olet löytänyt hyvän lääkkeen ja ottanut sen etkä unilääkkeitä ja rauhoittavia, niihin jää koukkuun. Itselläni samankaltaisia kokemuksia, niin tiedän mistä puhun. Mutta en ole jäänyt mihinkään koukkuun, kun en unilääkkeitä ja rauhoittavia käytä. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Pelaguu! Hyvä uni on kyllä niin tärkeä mulle ainakin, muuten on mielikin ihan maassa ja sydän jumputtaa, jos ei saa yöllä nukuttua. Onneksi nyt on aika hyvin saanut nukuttua.
PoistaHyvä, Sesse! Harvoin kirjoittamistasi asioista blogeissa kerrotaan, vaikka ovat karua arkipäivää nykypäivänä monelle ikätoverillesi ja nuoremmillekin. Juuri tänään bussimatkalla keskustelimme, että oma ikäluokkani (-45-48 syntyneet) ovat sitä joukkoa jota pahin lama 90-luvulla ei koskenut, siitä joutuivat kärsimään massatyöttömyyden alla omaa ikäluokkaani nuoremmat, kuten juuri Sinä. Kirjoituksistasi kuvastuu, että olet sinut itsesi ja "vaivojesi" kanssa, vaikka joinakin hetkinä vähän harmaampaa onkin. Minttuliiniin tapaan toivon Sinullekin pikaista päätöstä eläkkeellepääsystä. Raikkaita syysilmoja!
VastaaPoistaKiitos AnneliPunneli! Kyllä eläke olisi mulle jo ihan paikallaan ja auttaisi rahallisestikin!
PoistaNe on ikäviä aamun pimeitä tunteja kun huolet hyökkäävät heti kimppuun. Rahojen kanssa kitkuttelu on tuttua täälläkin. Joutuu miettimään usein kulkemiset ja ostamiset hyvinkin tarkkaan. Kun välillä on joku hieman väljempi jakso, se tuntuu hienolta.
VastaaPoistaKun saa hyvin nukuttua, niin huoletkin tuntuu pienemmiltä.. Onneksi meillä on rikas "Iskä" :)
PoistaIhailen rohkeuttasi kertoa asioista.
VastaaPoistaRaha ja sen puuttuminen on kipeitä asioita. Usein on vaikeaa ottaa osaa keskusteluihin, milloin työkaverit kertovat lomamatkoistaan, ihan niistä pienistä kylpyläreissuistakin, ravintolassa syömisestä, uusien huonekalujen ostamisesta jne. Itsellä vaan ei rahat riitä mihinkään ylimääräiseen, kun monesti välttämätönkin jää ostamatta.
Kerran yksi työkaveri sanoi minulle, että eikö sinun ole kylmä, kun sinulla on noin ohut takki. Mitäpä siihen olisi voinut sanoa, kun muita ei ole olemassa.
Näistä kipeistä aiheista huolimatta/johtuen on mukavaa vierailla blogissasi.
Iloa viikonloppuusi!
Kiitos Niina! Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiva kun käyt blogissani :)
VastaaPoista