Oma apu, paras apu

Tän postauksen nimi on tuttu lause mun vauvakirjasta :) Siinä se kuvasi sitä kun vauva oppii kaikkia asioita tekemään itse.
Minunkin piti tänään miettiä mistä saisin uuteen kännykkääni kotelon. Onhan mulla sellaisia "kaulakoteloita", joissa vanhaa kännykkää pidin kaulassa, ja toisiin niihin tämä suurempikin kännykkä mahtui, mutta ainoa joka oli pehmustettu, oli sen verran ahdas, että sieltä oli vaikea kaivaa kännykkää.





Niinpä katselin askartelupöydälläni olevia kalenterin kuoria sillä silmällä...olin heittänyt vanhan kalenterin siitä roskiin, mutta säästänyt kannet. Ja pehmusteeksi löytyi paksua huopaa askartelu tavaroista.













Leikkasin kalenterin kansia,samoin kuin huovan palaa, vähän pienemmksi. Kalenterin kansissa oli sisäpuolella sellaiset muovitaskut,joihin laitoin sen huovan(ihan kuin kalenterin kannet). Sen jälkeen yläkertaan ompelukoneelle. Onneksi se suostui ompelemaan tekonahkaa ja muovia. Ompelin alareunan kiinni ja samoin sivureunan vähän yli puoleen väliin. Yläosan sivureunasta jätin auki,jotta puhelin olisi helpompi ottaa esiin.
Kalenterin kannesta leikkaamani siivu sai toimia sulkimena, ompelin sen kiinni, samalla kuin yläreunan. (joka alunperin oli ollut alareuna, ja josta olin sen suikaleen leikannut, siitä jäi vaan tämä pää näkyviin, kun loppuosa suikaleesta jäi koteloon huovan ja "nahkan" sisään).













Ison nepparin ompelin siihen käsin kiinnittimeksi. Vaikka turkoosilla langalla sen ompelin, niin pistot jäivät näkyviin, joten liimasin niiden peitoksi jostain vaatteesta leikkamani "kirjotut" sydämet. Ja tietenkin vasta kaiken tehtyäni huomasin, että nepparin kiinnitys oli mennyt vinoon. En tosiaankaan ruvennut sitä korjaamaan. Saa kelvata.





Jossain vaiheessa aion kuitenkin etsiä käsiini joko käytetyn oikeanlaisen kotelon tai vaikka uuden, jos halvalla saan. Olisi nimittäin helpompi käyttää sellaisessa avautuvassa kotelossa. Mutta siihen asti tuo saa suojella kännykkääni.

Renkaan vaihtoa ja kuvapulmia

Tänään tuli vaihdettua talvirenkaat! Mieshän sen suurimman työn teki, minä olin vaan assistenttina. Piti kyllä enemmänkin auttaa alunperin, mutta selkä antoi oireita siitä, että ei parane sitä kovin rasittaa...varsinkin kun on yks sijaisuuspäivä tulossa keskiviikkona. Otin nyt tuon yhden päivän sijaisuuden, kun se oli lähi-päiväkodista ja päiväkodin johtaja soitti suoraan mulle :)
Lauantaina kävi keskimmäinen tyttöni meillä ja auttoi paljon tuon puhelimen kanssa, kiitos S :) Silloin oli kaunis ilma.
















Kummallista muuten, nyt kävi tuon kuvan siirtämisen kanssa niin, että en saanutkaan sitä yksinään siirrettyä, vaan se sanoi tuovansa kaikki kuvat jotka kännykällä on, silloin painoin peruuta nappia. Kävin sitten ottamassa muutaman kuvan ikkunasta ja kokeilin uudestaan...ja sama juttu...en ymmärrä mikä siihen on tullut, kun aiemminhan sai tuotua vaan uudet kuvat :( No annoin sen sitten tuoda kaikki kuvat ja poistin sen jälkeen kaikki kaksoiskappaleet. Hitsi jos se rupeaa tekemään noin aina jatkossakin...mrr... Voisikohan siellä olla tullut niistä uusista asetuksista, joita tytön kanssa tehtiin, joku häiriö...






No, mutta tässä sitten pari kuvaa Elmosta pihalla, jotka siis äsken otin.




















Sarjassamme "sitä otetaan mitä on" tein tänään keittoa. Paloittelin maa-artisokkaa, perunaa ja kaalia, vettä, lihaliemi- ja kasvisliemikuutiota kiehumaan, sillä aikaa ruskistin jauhelihan ja maustoin sen jauhelihamausteella, suolalla ja sipulijauheella. Sekoitin soppaan jauhelihan sekä (tähteistä) keitettyjä ruusukaaleja palasiksi pilkottuna ja vähän punajuurisosetta....yllättävän maukasta siitä tulikin :)






Näin tänään...mitäs huomenna...sen näyttää huominen.

Sataa, sataa ropisee...

Tänään ei siis auringonpaisteesta nautita. Vaan sentään siististä alakerrasta ja kynttilävalosta :) Ei minkäänlaista innostusta ole ollut siivoukseen, vaan pakko se oli tänään aloittaa sellainenkin...
Mies on ollut kaupungissa, niin sain "rauhassa" siivota. Olkkarin ja pikkuhuoneen sohvien päälliset olivat jo koiran likaamat, niin sain samalla vaihdettua nekin. Inhottavaa tämä kura-aika. Olkkarissa pysyttelin vielä kesäväreissä : sinisessä ja vihreässä taas, (tuo kynttiläkin on muuten limenvihreä, vaikka näyttää kuvassa keltaiselta), mutta pikkuhuone sai syysvärejä. Oranssia ja punaista.














Eivät ole oranssi, punertava ja keltainen kangas vielä itsestään tyynyiksi muodostuneet, kumma kyllä :) Joten piti tyytyä vanhoihin tyynyihin. Tämäkin äidin joskus tekemä tyyny ilmestyi kesätyynyn sisältä.













Koko ajan sataa vettä, joten tänään tuskin tulee paljoa ulkona oltua...parempaa säätä odotellen...terveisin Sesse

Aurinko ilmestyi :)

Hipsu katselee ikkunasta, kun aurinko alkoi paistaa :)














Heti näyttää keväältä... ihana aurinko!















Johan täälläkin satoi räntää eilen aamulla, vaan onneksi suli heti maahan osuessaan. Tänäänkin oli aamupäivällä pilvistä. Olimme ajalemassa ja kyläilemässä naapuri-paikkakunnalla. Kävimme myös siellä kävelemässä koiran kanssa, niin tosi kylmä oli tuuli.






Eilen illalla tein tämän punertavan rannekorun, tuo oranssi on vanhempi. Kivestä tehty hiiri on myös vanha :)














Mies tuolla huutelee ohjeitaan, että mun pitäs katsoa hälle tullutta sähköpostia ja kirjoitella hälle sieltä päivämääriä ja kellon aikoja, miehellä kun itsellään ole sähköpostia, vaan ne tulee mun sähköpostiin. Joten ei auta, täytyy ruveta sihteerin hommiin :)

Tunnelmointia

Eilen illalla kun mies lähti pelaamaan sählyä, niin minä valmistauduin katselemaan Tähdet, tähdet- ohjelmaa. Oli jo ihan hämärää ja ensimmäistä kertaa halusin laittaa tuikkuja palamaan.























Laitoin myös "ikkunavalot" päälle. Ja tein micro-popcorneja kulhollisen.














Tähdet, tähdet-ohjelmassa olikin aiheena 70-luku eli meikäläisen teini-aika, joten odotin siltä paljon :)














Ohjelman lopussa tulikin mies kotiin ja katsottiin vielä sunnuntai-illan dekkarit Sorjonen sekä Nousuvesi. Sunnuntai-ilta on se jolloin tulee eniten katsottua tv:tä. Muuten en kyllä kovin paljoa katsokkaan. Se on enemmänkin miehen heiniä ja itsellä tietokone.




Valoisia tunnelmia!

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla virkistyt :)

Nykyisin, kun tuo lähimetsä on niin ryteikköinen,ja aukkohakkuut ym.) niin on jotenkin maku mennyt siellä kävelystä. Ollaankin enemmän kävelty toisessa metsässä, jossa maasto on erilaista. Sinne ei ihan omasta pihasta pääse, mutta kuitenkin tältä meidän kotitieltä. Kun mies on ollut mukana ollaan menty aina tietä pitkin ja tultu takaisin metsän kautta pitempää polkua pitkin. Nyt olin Elmon kanssa kahdestaan ja oikaisimme entisen hevoslaitumen poikki ja siitä polulle. Elmollahan oli tietysti kova kiire eteenpäin, koska sen koirakaveri asuu siellä, missä tullaan polulta tielle :) Tosin se ei ymmärtänyt, että koirakaveri oli tullut isäntänsä kanssa vastaan autolla, joten ei ollut edes kotona... Ja sitten minä vielä sidoin sen metsässä puuhun kiinni ja otin valokuvia...


















Isoista kivistä...






















...jäkäläisistä kallioista...





















Tästä oli iso kalliopudotus alaspäin, vaikka ei sitä kuvasta niin huomaa.




















Kyllä metsässä kävely virkistää! Hyvää sunnuntaita :)

Nukkekotoilua

Mitä kuuluu nukkekotiin? No ei juuri mitään uutta. Siinä se makkarin kaapin päällä tönöttää, ei ole leikkijiäkään ollut nyt. Siivosin sen jossain vaiheessa ja sen jälkeen ei juuri mitään siellä ole tapahtunut, mitä nyt kissat ovat joskus siinä kaapin päällä käyneet ja jotain kaataneet kumoon...






Keittiössä on tarjoilut pöydässä.













Eteis-aula












Olohuonetta












Äidin makuu-alkovi










Lastenhuone













Kylppäri













Muutama kuva talon "pihalta" :) Siellä on vielä kesä, mutta näkyy yksi lapsista saaneen pipon päähänsä jo...




















Huvimaja












Näin siellä. Tuli mieleen joskus lapsena lukemani kirja tai tarina, jossa jotkut pikkuiset tyypit asuivat nukkekodissa...mikäs siinä kyllähän tuollakin voisi pikkuriikkisenä asua :) Haluaisin tuohon nukkekotiin vielä sellaisen alakerran, että tulisi lisää tilaa mitä voisi sisustaa. Olen joskus jostain huutonetistä tai vastaavista katsonutkin, mutta eipä niitä taida kukaan erillisinenä myydäkkään...




Hei-hei!

Ylhäällä nautitaan

Nyt on pari päivää ollut yläkerran makkarissa lämpöä noin 13 astetta. Kyllä siinä lämmössä hyvin nukkuu, mutta muuten siellä olisi kivempi olla,kun olisi vähän lämpimämpää.
Niinpä päätin laittaa pönttikseen tulen ekaa kertaa tänä syksynä (no itse asiassa mies taisi kerran paria puuta siinä polttaa, mutta kunnolla ei ole siinä tulta ollut).
On se tuli kaunista ja lämmittävää!














Kissatkin lekottelivat sotkuisessa sängyssä.














"Mitä se tuo äiti touhuaa" mietti varmaan Hipsu...













...mutta Rasmus ottaa lunkisti...mitä sitä turhia hötkyilemään. Kun saa olla yläkerrassa turvassa hoitokoiralta :) Ja tulikin alkaa lämmittäää.











Itsekin otan alkupäivän leppoisasti, illemmalla tulee vieras ja sitten Kylätalolle tilaisuutta valmistelemaan, menomatkalla vielä napataan ainakin yksi henkilä kyytiin.
Leppoisaa päivää teillekin!

Kokoelmia ja muuta "lapsenmielistä"

Tänään kokeilin uutta kännykameraa yläkerran makkarissa/ompeluhuoneessa, samalla kun laitoin sinne tulen pönttikseen. Tässä lokerikossa seinällä esimerkiksi huvikseni keräämä pikkukannujen kokoelma, joka sai alkunsa kierrätyksestä löytyneistä parista kannusta. Kannatan pikkuisten esineiden kokoelmia, koska on niin pienet tilat :)












Niiden alla pikkuisia pulloja, pojan koulussa tekemässä vitriinilaatikossa, Maalasin reunat sinisiksi, että sopii tuohon lokerikkoon sekä alapuolella olevaan hyllyyn, jonka ostin joskus tuttavan pihakirppikseltä.













Siinä hyllyssä on kaikkea sekalaista. Esim. kesken jäänyt projekti valosarjan varjostimista (jogurttipurkeista).












Sängyn vieressä olevalla hyllyllä (joka samalla tekee yöpöydän virkaa) on pikkuisten keraamisten nallejen kokoelmani :) Se ei ole karttunut pitkään aikaan, vaan en ole siitä vielä raaskinut luopuakkaan...











Sitten on tietysti nukkekoti, joka on kangaskaapin päällä), mutta siitä taidan tehdä oman postauksen, kun on niin monta kuvaa siitä.
Ikkunalla on kukkien lisäksi ikkunoiden välissä osa pullokokoelmaani :)











Tämmöistä kuuluu makuuhuoneeseen. Vai pitäisikö sanoa "leikkihuoneeseen", kun on kaikenlaista "leikkisää" sinne kertynyt. Onneksi mies ei noista valita.

Kipeätä pohdintaa

Viime yönä heräsin aamulla viiden maissa siihen kun "joka paikka" oli taas kipeä. Kipua tuntui olkapäissä, käsivarsissa, polvessa ja nilkassa. Lisäksi vanha kipu lievempänä alaselässä. Rinta ei onneksi ole enää ollut kipeä :) Mietin mistä nuo eri nivelissä ja lihaksissa seilaavat kivut johtuvat, kempä sen tietää... En ole sijaisuuksia nyt ottanutkaan, (eikä niitä itse asiassa ole mulle montaa tarjoustakaan tullutkaan), sekä psyykkisten että fyysisten oireiden vuoksi...ajattelinkin, että jos pitäisi vielä lapsia nostella päiväkodissa...kun muutenkin on ihan romuna. Luultavasti se Lex-Lindströmkään ei minua koske, vaan olen väliinputoaja siinäkin asiassa.





Yön tai aikaisen aamun tunteina on hyvä (vai paha) kaikkea ajatella. (Onneksi olen muuten saanut paremmin nukuttua sen mieliala-lääkkeen aikana, vaikka se onkin pieni annos, niin auttaa kyllä yleensä nukkumaan).
Rupesimpa sitten ajattelemaan köyhyyttä. Miten paljon sitä varmaan Suomessakin on, vaikka monet siitä kärsivät varmaan siitä puhumista välttelevät. Ehkä häpeästä, ehkä muusta syystä. Minusta on tullut vanhemmiten sellainen, että pystyn melkein asiasta kuin asiasta puhumaan, niistäkin joita ennen häpesin. Niinkuin esimerkiksi juuri köyhyys, masennus tai perheväkivalta (jota oli ensimmäisessä avioliitossa). Nyt olen sitä mieltä, että on hyvä nostaa "kissa pöydälle" niinkuin sanotaan. Ja, että "totuus tekee vapaaksi", kun ei tarvitse mitään salailla.














Väliinputoajia me ollaan myös noissa taloudellisissa asioissa. Juuri äärirajoilla, ettei ole oikeutta esim.asumistukeen tai toimeentulotukeen, vaikka tosi pienillä rahoilla eletäänkin. Paljolti se johtuu siitä, kun on omistusasunto. (Ikäänkuin pankin vuokralaisiahan me ollaan :) Ei kuitenkaan lainan lyhennykset ole missään hyväksyttäviä menoja, vaikka minun osuus lainan lyhennyksestä vie esimerkiksi omasta tulostani (työmarkkinatuki nettona n.520 e) jonkun verran alle puolet. Monta kertaa kun maksaa puolet myös muista laskuista niin tosi hyvin, jos jää satanen tilille.
Onneksi mies saa takuueläkkeen, joka on sentään vähän enemmän kuin minun tulot. Hän sitten pystyy auttamaan minunkin välttämättömissä ostoissa. Ja Jumalahan on tosi paljon meitä auttanut, esimerkiksi juuri ruokaa ja rahaakin on saatu ylimääräisenä. Sen verran, ettei ihan miinukselle mennä. Pysyy suurinpiirtein +- nollassa. Ja niin pienellä on oppinut toimeen tulemaan, että jos/kun joskus pääsee eläkkeelle/takuueläkkeelle, niin varmaan tuntuu, että on yllättävän paljon rahaa. :)






En tiedä uskallanko tätä kuitenkaan julkaista, vaikka juuri puhuin, että uskallan kaikesta puhua. (Kyllä lapsuudesta on kuitenkin jäänyt sellainen äidin sanonta "mitä naapuritkin ajattelee" ja sellainen esim. köyhyyden häpeily). Mutta sainpahan ainakin mieltäni purettua :)

Aurinkoa ja askartelua

Viime yönä oli pakkasta, aamulla oli vielä nelisen astetta ja ruoho sekä auton ikkunat olivat ihan jäässä. Usva levisi pelloille ja näin kolme peuraa ja yhden oravan :) Talitintit pyörivät aamulla tyhjän lintulaudan ympäristössä, niin pitihän minun viedä, aamutakki päällä, ensimmäistä kertaa tänä syksynä siemeniä lintulaudalle. Jo siellä ainakin kaksi tinttiä pyöri.
Usvan hälvettyä aurinko alkoi paistaa kunnolla. Kerkisin kyllä ottaa aamulla hetken "valohoitoakin" Raamattua lukiessani.














Tässä muutama päivä sitten Sari "Arjen iloja"-blogissa kertoili karkkipaperi-punonnasta. Siinä oli myös linkki ohjeisiin. Sari kertoi, että hän aina ajatteli, että karkkipapereita hän ei rupea keräämään, että siinä menee raja... Hymyilytti kun kuulosti ihan mun ajatukseltani :) Siitä huolimatta olin viime jouluna laittanut karkkipapereita (vai muovejako?), sellaisia kiiltäväpintaisia, pinkkejä ja sinisiä papereita säilöön. Kun ne vaan olivat niin kauniita. Harakka mikä harakka :)














Kaikkea pitää kokeilla. Niinpä menin sinne linkkisivulle katsomaan rannekorun ohjeen. Ja tässä tulos:






















Tuskimpa sitä tulee käytettyä, mutta tulipahan kokeiltua. Ihan kivaa oli tuo punonta, paitsi että jouduin välillä käyttämään apuna pinsettejä, kun sen verran tumpelo-sormet on nykyisin. Jouduin laittamaan molempia värejä tuohon, kun muuten eivät olisi riittäneet paperit. Yksivärisenä olisi ollut hienompi. Yllättävän paljon karkkipapereita siihen meni.












Kaunista syyspäivää teillekin!

Hämärää ja tylsää...

...sitä on vähän ollut. Selkä edelleen kipeä, mutta hieman parempi on jo onneksi. Olen yrittänyt piristää itseäni kirkasvalo-lampulla, tänä aamuna laitoin sen päälle ja rupesin askartelemaan kortteja sekä katsomaan askartelujuttuja jo valmiiksi seuraavaa pyhäkoulua varten...vaikka siihen on vielä pari viikkoa.
Eilen illalla olin alkanut jo korttiaskartelut, kun poikani lähti miehen kyydissä veljelleen kaupunkiin ja mies meni pelaamaan sählyä. Poikani oli siis pari vuorokautta meillä kyläilemässä.














Tänään kävin vintistä hakemassa ison muovipussin, jossa oli villapaitoja, -sukkia, käsineitä ym. Huomasin samalla, että mulla on ihan hirveesti erilaisia neulepuseroita ja -paitoja. Sainkin samalla laitettua pois varmaan viitisen villapuseroa. Ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää, niinkuin vanha sananlasku todeksi sanoo...kun olin vain pessyt villasukat ennen vinttiin vientiä, niin nyt vasta katsoin ne muuten läpi ja sain viidet sukat parsia samantien. Oli siellä sentään parit ihan ehjätkin sukat sekä uusimmat käyttämättömät villasukat, jotka sain viime kesänä. Mutta kotona pidän ja parsin ja pidän ja parsin noita vanhoja...siinähän tuo parsiminen sujui tv:tä katsellessa.













Illalla kävimme miehen ja koirien kanssa lenkillä, takaisin tulo oli jo hämäränhyssyä...kyllä se hämärä tulee jo aikaisin. Ennen seitsemää. Eilen illalla Rasmus-kisukin tuli kotiin ja oli aamuyöhön asti, kun jätimme koirat alakertaan keskenään ja kissat olivat meidän kanssa sängyssä nukkumassa. Rasmus oli ollut taas pari-kolme päivää pois ja ajattelin sen loukkaantuneen siitä kun hoito-koira tuli ja kissat joutuivat olemaan vaan yläkerrassa ja yöksi ulos, kun hoitokoira tuli meiän sänkyyn nukkumaan. Hoitokoira ja kissat kun eivät tule toimeen keskenään.
Oli ihanaa kun Rasmuskin oli ja yöllä kehräsi mun jaloissa <3






Huomenna onkin kaupunkipäivä taas vuorossa. Hyvää alkanutta viikkoa!