Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
maanantai 24. elokuuta 2015
Paineita
Kaikenlaisia paineita on nyt ollut...on jo muutaman päivän meinannut masennus iskeä. Se alkoi jo perjantaina, kun tietysti oli viikon työn jälkeen väsynyt ja kun ajatukset menivät nuorimmaisen ongelmiin, tai paremminkin niin, että kun en voi auttaa häntä, kun hän sulkee minut kokonaan pois elämästään. Oltiin kyllä seurakunnassa, mutta jo tulomatkalla oli niin ahdistava olo, että kotona itketti vaan. Tosin se auttoi ja sain sitten nukuttua täysin hyvin ja aamulla oli jo normaali olo. Koko lauantaipäivän olin kuitenkin väsynyt edelleen, tein postauksenkin lauantaina, mutta blogger ei taaskaan suostunut tallentamaan sitä ollenkaan, joten hukkaan meni sekin.
Mies lämmitti savusaunan ja kutsui sinne kavereitaan saunomaan, heidän jälkeensä minä kävin siellä löylyssä ja menin tapani mukaan kellari-saunaan suihkuun.
Sitä ennen oli kerinnyt poiketa meillä myös keskimmäinen tyttöni avomiehensä kanssa hakemassa kissan raapimispuun, jonka olin saanut heitä varten.
Sunnuntaina käytiin naapurikunnassa hakemassa yksi tuttava seurakuntaan mukaan ja sitten naapurikaupunkiin seurakuntaan jonka jälkeen käytiin vielä Apsilla jätskillä.
Tänään oli taas sellainen olo, että kaikki tuntui turhalta ja masensi nuo työ-stressit....maha särki taas pitkästä aikaa. Ei nuo sijaisuudet sovi mun luonteelle, mutta kun jostainhan sitä leivänsyrjää pitäisi saada.
Olis periaatteessa pitänyt olla kiva päivä, kun oli vapaata ja käytiin naapurikunnassa ajelemassa ja kotona paistettiin lättyjä muurinpohja-pannulla rannassa ja päälle pannukahvia. Kuitenkin tuli vielä miehen kanssa riita, joka meillä on harvinaista. Ja taas itketti :( Ja sen jälkeen taas nukahdin vähäksi aikaa.
Iltapäivällä järjestelin kaikkea pikkusälää ja ajattelin, että järjestän kaikkea niinkuin järjestäisin samalla elämääni, vaikken sitä järjestykseen saa...
Illalla vielä rupesin hikipäässä huhkimaan ulkona, sirpillä katkoin nokkosia ja niihin kietoutuneita elämänlankoja varaston takaa. Hirveästi tuota elämänlankaa on tuolla varaston takana ja kun siellä on meidän "romukasa", niin se oli puoliksi peittynyt elämänlankaan ja nokkosiin. Sain nyt sen raivattua kasvustosta ja vois viedä niitä romujakin jätepisteelle tässä joskus...Tosi kuuma tuli, mutta oli kiva käydä suihkussa sen jälkeen.
No, näitä aikoja tulee elämään...kyllä kai se taas tästä... <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia Sesse. Vähän samanlaisiasissa fiiliksissä mennään täälläkin..
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle! Kyllä meidän äitien sydän on syrjällään ja ruvella noiden lastemme kanssa välillä ihan totaalisesti - ja silloin ei maistu elämässä mikään. Ja välillä se matalapaine elämässä iskee muutenkin ihan varoittamatta. Päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin, Sesse <3
VastaaPoistaVoimia ♥
VastaaPoistaVoimia Sesse. Itku on joskus ihan hyvä lääke. Ajattele, että kyyneleet huutovat pois kaikki pahat ajatukset ja pahan mielen. Toivottavasti ikävät asiat kääntyvät ajallaan parhain päin.
VastaaPoistaKuten edellisetkin, toivotan sinulle voimia, vaikka se varmaan ontolta kuulostaakin. Minulle nuo ahdistuskaudet ovat niin tuttua, että en soisi sellaista sinulle. Tosiaan, kyllä se taas paremmaksi muuttuu, asiat järjestyvät ajan myötä <3.
VastaaPoistaMinulle on monesti aamut ahdistavia. Silloin ikäänkuin päivä latelee vaatimukset pöytään... mitä ne sitten milloinkin ovat. Ilta on jotenkin rauhoittavampaa aikaa. Kyllä sitä on iloissaan semmoisesta hetkestä kun joskus osaa nauttia ihan vain auringosta, lämmöstä, siitä että edes hetkeksi voi jättää aina vatvottavat huolet vaikkapa myöhemmin mietittäväksi... Ei tää elämä tosiaan mitään herkkua aina ole. Toivon sulle nyt sellaista valoisaa päivää!
VastaaPoistaKiitos ystävät! Mies lähti kaupunkiin, halusin jäädä kotiin ja yksin, järjestän taas kaappeja (= elämääni) .... :)
VastaaPoistaVoimaannutta halaus minulta sinulle<3
VastaaPoistaKiitos Tanni <3
VastaaPoistaRakkautta sulle sinne ja pojalle myös, mitkä syyt sitten kullakin on toimintaansa. Väsyneenä ja ressaantuneena ne riidatkin sitten puhkee helpommin ja sitten väsyttää vielä enemmän. Toivottavasti voit jo hieman paremmin <3
VastaaPoistaNyt voin jo paremmin...miehen kanssa riita meni ohi nopeasti ja nuorimmaisen (on muuten tyttö) kanssa ei mitään uutta, eli ei pidä yhteyttä minuun, mutta siinä asiassa ei voi kuin rukoilla. Hänellä on tällaisia jaksoja ollut ennenkin :(
VastaaPoista