Elämäni laulut

Mietin tuossa yhtenä päivänä miten merkityksellisiä on monet laulut olleet elämässä...aina kun laulun kuulee tulee joku tapahtuma mieleen.










Jos aloitettaisiin teini-iästä :) Silloin ihastuin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Ja sen laulu on tämä:

"...ensi katseestaan jo tarkoituksen antoi hän mun maailmaan..." eli Fredin Rakkaustarina.
Minulle kävi samoin kuin tuossa laulussa, meidän katseet vain juuttuivat toisiinsa, ja sen jälkeen mikään ei ollut entisen laista...niin minusta ainakin tuntui.
Voi nuoruutta ja ensirakkautta...vaikka emme koskaan edes seurustelleet....olin rakastunut rakkauteen.









Saarenmaan valssi vanhasta matkaradiosta kuultuna ja Juhannusyö mökillä, ihan sukulaisnaisten ja serkkupojan kanssa nuotiolla makkaraa paistaen, ja silti tunsi laulun mukana väkevästi Juhannuksen, kesän ja nuoruuden! ..."Niin kaunista muual ei löytyä saata, kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö"










Myöhemmin aikuisiän kynnyksellä tapasin ensimmäisen mieheni. Meidän laulumme oli Nuoruusvalssi ja Erkki Junkkarinen lauloi sen. "Rintaani painoit mun valssi kun soi, nuoruuden hurman sun lempesi toi ja onnesta suihkivat sydämet vain: olet kaikkeni armahain!"

(Totuuden nimessä on sanottava, että myöhemmin rupesin inhoamaan Erkki Junkkarista. Meillä oli muutenkin ex-mieheni kanssa erilainen musiikkimaku, hän piti vanhasta tanssimusiikista ja minä iskelmistä. Mutta tuo nyt oli kuitenkin "meidän laulumme".










Tästä olen joskus kertonutkin: kun olimme vuosia myöhemmin asumuserossa, niin eräs meidän takaisin yhteen saattaja oli Miljoonasateen laulu Marraskuu. Olin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla ja kaikki oli periaatteessa hyvin: oli kiva asunto, mukava työpaikka, kaksi vanhinta lasta oli juuri aloittaneet uuden koulun...Ex-mies pyyteli minua takaisin vanhaan kotiin, syksy oli tullut sateineen ja harmaineen ja Miljoonasade lauloi jatkuvasti radiossa: "Ohi syyskuun, läpi repaileisen lokakuun kaipuun kaljakori kiliseen, yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu...mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin baby palaat takaisin, etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu...." Ja niin sitä palattiin yhteen :)





Kaksikymmentä vuotta ja viisi lasta, hyviä ja pahoja päiviä.





Tulihan meille kuitenkin ero ja sen jäkeen olin nelisen vuotta yksin lasten kanssa. Silloin soivat päässäni kaikki yksinäisyys-laulut ja -runot.
Kumma kyllä yhtään niistä ei nyt tule mieleeni :)









Sitten tapasin nykyisen mieheni, meidän tapaamiseen ja alkuaikaan ei tainnut liittyä mitään erikoista laulua, mutta silmiin katsomisella sekin alkoi, niinkuin nuoruuden ensi ihastuminenkin :)




Häihimme, tai oikeastaan avioliiton siunaus-tilaisuuteen liittyy kyllä laulu, jota häävieraat lauloivat kun me tulimme rukoushuoneeseen ja siitä muistan aina meidän häämme, kun sen kuulen. "Yhteen valon lapset liittää yksi usko Jeesukseen, yhtä Jumalaa he kiittää matkallansa taivaaseen..."










Monenlaiset laulut ovat elämän aikana soineet ja tulevat soimaan...minä pidän musiikista niinkuin miehenikin. Ja mieheni kanssa meillä on aika paljon samanlainen musiikkimaku maallisten laulujenkin suhteen.