Töitä tai ei...

Tänään kävin työhaastattelussa ja sain samana pivänä myöhemmin jo vastauksenkin:"Emme nyt tällä kerralla valinneet sinua." Kuusi hakijaa oli ollut, kaksi oli vetäytynyt pois kesken kaiken ja neljä oli siis ollut haastattelussa.

Ei se mua sen kummemmin haitannut, koska olin ottanut sen niin, että kävi niin tai näin, aina parhain päin. Omat hyvät puolensa kummassakin, sekä tuossa pitkässä sijaisuudessa kuin myös näissä lyhyissä. Samaa päiväkoti-työtä olisi siis ollut tuokin, tosin ryhmäavustajan pesti.









Tänään oli kuitenkin palkkapäivä edellisestä sijaisuudesta ja sanoin aamulla miehelle,kun poikkesimme kaupunkiin mennessä kaupalla, että "Palkkapäivä, pannaan elämä risaseksi, syödään lakut!" Ja niin tehtiin :D
Kaupunki reissulla kävin haastattelua odotellessa kirppiksellä (saalis: paita ja villatakki, joista paita oli liian tiukka,kun en sovittanut, onneksi se maksoi vain euron), sitten kävin kirjastolla, jonka ilmaishyllystä löysin yhden kirjan itselleni, myös lainasin yhden kirjan, jota luin jo kirjastolla ootellessani. Ihan hyvä kirja, tämmöinen:








Huomenna on srk:n ruokailu, jonne mennään. Samalla vois viedä noita ylimääräisiä romppeita kierrätykseen. Huomen illalla tulee vieraita ja torstaina on aika hammashoitolassa...koskas tässä töihin ois kerinnytkään:) Mä olen miettinyt pääni puhki, mikä olisi vaihtoehto noille sijaisuuksille...
Mutta Hipsun kanssa meillä on yhteinen harrastus :) Ei kuitenkaan makaaminen, vaan tietokone.








Palaillaan taas! Aurinko paistaa ja mies leikkaa ruohoa.

Stressin poistoa

Mikä poistaa stressiä parhaiten? Kaikenlainen luova hommailu, ajatukset keskittyy siihen , eikä turhat ajatukset pyöri koko ajan päässä...näin ainakin minun mielestäni.
Tänään kun järjestin kaappeja ja laatikoita (=elämääni) törmäsin valokuvakehysten osiin ja kalenterikuviin, niinpä toteutin yhden aikaisemman ajatukseni eli tein eteiseen pari kasvi-taulua. Ja samalla piti tietysti siivota eteinen (paitsi vaatenaulakkoon en koskenut) ja vähän sisustaa sitä.










Niinkuin on tullut tiettäväksi, niin en pidä mustasta väristä, mutta sitä on jonkunverran ollut meillä juuri eteisessä. Ja nyt vielä lisäsin sitä ja sen kavereiksi tuli violettia ja keltaista. Kuvat puhukoon puolestaan.











Vielä kolmannenkin pikku-taulun tein postikortista ja mustista kehyksistä.









Aina se piristää, vaikka jotain pientä sisustusta vaihtaa.








Tällaisia terveisiä meiän eteisestä.







Loppuun kuva vielä myös luovasta puuhastelusta eli kuvasta Aikuisten värityskirjasta, jonka väritin ensin tusseilla. Sen jälkeen leikkasin sieltä pois kuvion osia ja laitoin tilalle samansävyistä muovia (lasten vanhoista kouluvihkon päällisistä :) Tuo idea tuli siitä, kun minusta kuva näytti ihan lasimaalaukselta.
Niinpä valmiina laitoin sen ikkunaan.








Tällaisia hupsutuksia tällä kertaa! Nyt ottamaan pyykit pois koneesta, niin saa ne vielä kuivaksi tänään. Hei-hei!

Paineita

Kaikenlaisia paineita on nyt ollut...on jo muutaman päivän meinannut masennus iskeä. Se alkoi jo perjantaina, kun tietysti oli viikon työn jälkeen väsynyt ja kun ajatukset menivät nuorimmaisen ongelmiin, tai paremminkin niin, että kun en voi auttaa häntä, kun hän sulkee minut kokonaan pois elämästään. Oltiin kyllä seurakunnassa, mutta jo tulomatkalla oli niin ahdistava olo, että kotona itketti vaan. Tosin se auttoi ja sain sitten nukuttua täysin hyvin ja aamulla oli jo normaali olo. Koko lauantaipäivän olin kuitenkin väsynyt edelleen, tein postauksenkin lauantaina, mutta blogger ei taaskaan suostunut tallentamaan sitä ollenkaan, joten hukkaan meni sekin.








Mies lämmitti savusaunan ja kutsui sinne kavereitaan saunomaan, heidän jälkeensä minä kävin siellä löylyssä ja menin tapani mukaan kellari-saunaan suihkuun.
Sitä ennen oli kerinnyt poiketa meillä myös keskimmäinen tyttöni avomiehensä kanssa hakemassa kissan raapimispuun, jonka olin saanut heitä varten.
Sunnuntaina käytiin naapurikunnassa hakemassa yksi tuttava seurakuntaan mukaan ja sitten naapurikaupunkiin seurakuntaan jonka jälkeen käytiin vielä Apsilla jätskillä.








Tänään oli taas sellainen olo, että kaikki tuntui turhalta ja masensi nuo työ-stressit....maha särki taas pitkästä aikaa. Ei nuo sijaisuudet sovi mun luonteelle, mutta kun jostainhan sitä leivänsyrjää pitäisi saada.
Olis periaatteessa pitänyt olla kiva päivä, kun oli vapaata ja käytiin naapurikunnassa ajelemassa ja kotona paistettiin lättyjä muurinpohja-pannulla rannassa ja päälle pannukahvia. Kuitenkin tuli vielä miehen kanssa riita, joka meillä on harvinaista. Ja taas itketti :( Ja sen jälkeen taas nukahdin vähäksi aikaa.








Iltapäivällä järjestelin kaikkea pikkusälää ja ajattelin, että järjestän kaikkea niinkuin järjestäisin samalla elämääni, vaikken sitä järjestykseen saa...
Illalla vielä rupesin hikipäässä huhkimaan ulkona, sirpillä katkoin nokkosia ja niihin kietoutuneita elämänlankoja varaston takaa. Hirveästi tuota elämänlankaa on tuolla varaston takana ja kun siellä on meidän "romukasa", niin se oli puoliksi peittynyt elämänlankaan ja nokkosiin. Sain nyt sen raivattua kasvustosta ja vois viedä niitä romujakin jätepisteelle tässä joskus...Tosi kuuma tuli, mutta oli kiva käydä suihkussa sen jälkeen.



No, näitä aikoja tulee elämään...kyllä kai se taas tästä... <3

Töitä ja unia

Tänään olikin lyhyempi päivä, tai siis tuntui lyhyemmältä kun pääsin jo ennen kahta pois. Kotona kyllä otin sitten päivänokoset, kun olin jo viideltä noussut aamulla :) Mies leikkasi ruohoa ja ulkona juotiin kahvit, sen jälkeen käytiin hakemassa ystäviltä polttopuita lasti, kun ovat meille tarjonneet. Nyt miekkonen laittoi saunan lämpiämään.









Minä kastelin vesisaavin viimeisillä rippeillä tomaattia, hernettä, kesäkurpitsaa sekä sipulia ja perunaa. Seuraavaksi joutuukin ottamaan kasteluvettä joesta, kun sadevesi loppui. Sateita tuskin on lähiaikana luvassa. Kyllä mun viljelykset on niin epäonnistuneet, kun kesä ei ollut ollenkaan myötämielinen mun kasvatuksille. Ei taida paljon satoa tulla :(









Kukat sentään kukkii ja niitä kuvasin. Sekä puutarhassa että luonnossa :)








Pinkkiä ja keltaista, ei paljon muita värejä näy.








Eipä mulla tässä muuta.

Työt alkoivat

Ensimmäinen työpäivä takana. Olen nyt tämän viikon eskarissa, ihan uudessa paikassa. Meinasi jo paniikki iskeä,kun kuulin, että mun on oltava osa päivästä yksin lasten kanssa. Kun yleensä on sijaisuus paikoissa ollut niin, että sijaisia ei jätetä yksin... Mutta tuolla on sijaisella ihan normi vuorot, et aamuvuoroissa osan aikaa yksin ja samaten iltavuoroissa osan aikaa yksin. Ja heti ekasta päivästä lähtien, vaikka kaikki on outoa.




Tänään oli iltavuoro eli 9,20-17. Noin 14,45 lähtien jäin yksin lasten kanssa, osa oli jo lähtenyt pois, eli 7 lasta tais jäädä mulle. Onneks lapset eivät olleet ollenkaan hirveimmästä päästä, mihin olen joskus törmännyt. Vaan heidän kanssaan sujui ihan hyvin. Ja suurin osa ajasta oltiinkin ulkona,kun oli hyvä sää.
Myöhemmin sinne pihalle tuli myös iltapäiväkerhon ohjaajat.
Bussilla menin töihin ja mies haki kotiin. Huomenna onkin aamuvuoro eli puoli 7:ksi töihin.








Mulla on muuten uusi harrastuskin, ostin nimittäin yhdessä kaupassa näkemäni Aikuisten värityskirjan ja tussit. Sitä on ihan kivaa ja rentouttavaa väritellä. Hienoja kuvioita, kuvaan teille muutaman värittämäni. Siinä sanotaankin, että vähentää stressiä ym.







Eilinen harrastus oli pyöräily, tehtiin nimittäin miehen kanssa kahdenkymmenen kilometrin pyörälenkki....aika tyhmää sinänsä tehdä äkkiseltään tuollainen lenkki ja vielä oikein vaihtelevaa (= mäkistä) maastoa....illalla ja yöllä särki lonkat ja polvet, niin että piti ottaa särkylääkettä ensin illalla ja vielä toinen satsi yöllä, et sai nukuttua. Aamulla otin töihin lähtiessä vielä yhden 800 mg Buranan, niin ei onneks oo enää päivällä särkenyt.
Tyhmyydestä sakotetaan :)








Eipä tällä kertaa enempää, aamulla onkin sitten herättävä kukonlaulun aikaan eli klo 5. Hoh-hoijaa :O

Vähiin käy...

...laiskottelupäivät meinaan. Ens viikolla työt odottaa.
Tänä aamuna oli ilmassa jo ripaus syksyn viileyttä, huomasi heti aamulla, että sää oli muuttunut. Onneksi päivällä oli kuitenkin vielä lämmintä, että jos kasvimaan annitkin kerkiäsivät vielä kasvaa...liekö turha toivo, kun osa on vasta kukkimis-vaiheessa.:( Nämä ovat kuitenkin muita kukkia pihatien reunasta.








Kuistilla olleessa tomaatissa ei ole edes kukkia vielä, vaikka kuisti on sentään lämmin paikka jos vaan aurinko paistaa. Ulkona, osaksi lasien takana, olleissa tomaateissa on kuitenkin kukkia. Herneissä ja kesäkurpitsoissa on osaksi pienet alut. Kuvia ei kuitenkaan niistä.








Eilen oli pyhäkoulu-palaveri, siitäkin tietää että syksy alkaa. Huomenna pitäs mennä pyhäkoulu-tilaa järjestelemään ennen ilta-tilaisuutta. Tänään olimmekin Kylätalolla pitämässä Ilosanoman iltaa. Ja mulla oli peräti Raamattutunnin pito, kun ei saatu ketään puhujaa sinne.
Pidin sen Roomalaiskirjeestä, siinähän onkin esitetty hyvin Jumalan armo :) Ja meillä oli musiikissa haitarinsoittaja, mieheni ja kitaran lisäksi.









Kaunista tyyntä vettä, kuva otettu eilen, tänäänhän oli jo tuulinen päivä.Eilen käytiin tämän järven rantaan avatussa uudessa kahvilassa.
Nyt on kohta aika lähteä unten maille. Siitä puheen ollen, mitenkähän sitä oppii taas menemään aikaisemmin nukkumaan, kun työt alkaa, hmm...



Hyvää yötä, Jeesus myötä <3

Kesäpäiviä ja laatuaikaa :)

Täällä on vietetty laatuaikaa tyttärentyttären kanssa ja nautittu myös kauniista säästä. Pikku-neiti tuli meille eilen yökylään ja lähtee tänään kotiin. Tulihan se yökyläily saatua aikaiseksi vaikka piti jo aikaa sitten...
Kotileikit on häntä kovasti kiinnostanut ja mummu on saanut monen monet ruuat syödä :)











Tänään kävi pikaisesti myös ystävä poikansa ja kahden koiran kanssa täällä. Sopivasti tulivat juuri lounaalle :) Ja eilen poikkesi Elmon koirakaveri ihan yksinään leikkimässä Elmon kanssa :D











Onneksi ei olekaan vielä ollut töitä, kun on niin kesäinen sää tullut nyt vasta. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan....vähän auringon valoa ja vitamiineja :)









Nämä taivas-kuvat otettu Roskalava-ryhmän kautta saadusta Baden-baden tuolista otettuna, makuuasennossa tietysti, ihana laiskuus :)

Paahteinen perjantai

Ulkona on lämmin, jonka huomasi viikkosiivousta tehdessä siitä kun sisälläkin oli lämmin :) Ja siitä, että kissat makasivat viileällä lattialla. Nyt saattekin sitten taas siivouskuvia :)




Tämän kaapin sain ja hain aiemmin Roskalava-ryhmästä ja tänään kannoin sen alas vintistä olohuoneen pikku ikkunan eteen.
Kukat pääsivät nyt sen päälle ja kaapin sisään sain mm. kirjoja ja käsityötarpeita.Vaaleanpunainen pitsilina on muovia ja jostain kierrätyksestä, ruukutkin on kirppikseltä, ruskea kukkapylväs tytön entinen.Isommat lasilinnut tytöltä saatuja ja pieni saatu eräältä ystävältä.













Sohvaryhmän alle tuli talvella kirppiksen ilmaislaatikosta ottamani matto, jonka sain nyt kesällä pestyä. Pöydän pitsiliinat kierrätettyjä, sohvan pitsipeitto anopin tekemä ja kauniit uudet tyynyt tytöltä verhojen lyhennys palkaksi saadut :) Tuolien päälliset ovat toinen kierrätyksestä ja toinen itsetekemä. Ihanan värikäs huopa sohvan selkänojalla on ystävältä.
























Viimeisessä kuvassa talon mukana tullut vaalea "senkki", sen päällä oleva tulostin on ostettu rahalla, muut ovatkin sitte puoli-ilmaisia tai ilmaisia. Lampunjalka kirpulta, varjostin tytön entinen, kello on vanhimman pojan, pitsiliina anopin tekemä.







Seinän somisteet (tai täytöt) enimmäkseen kirpulta. hylly mun itse tekemä ja sen päälliset kirpulta ja halpiskaupan tarjouksista. Tässä taas tulikin tätä meikäläisen halpaa sisustamista :)




Mies meni laittamaan rannan grilliin tulen, että keitetään siellä pannukahvia ja nautitaan joen solinassa. Mukavaa päivää :D

Elämäni laulut

Mietin tuossa yhtenä päivänä miten merkityksellisiä on monet laulut olleet elämässä...aina kun laulun kuulee tulee joku tapahtuma mieleen.










Jos aloitettaisiin teini-iästä :) Silloin ihastuin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Ja sen laulu on tämä:

"...ensi katseestaan jo tarkoituksen antoi hän mun maailmaan..." eli Fredin Rakkaustarina.
Minulle kävi samoin kuin tuossa laulussa, meidän katseet vain juuttuivat toisiinsa, ja sen jälkeen mikään ei ollut entisen laista...niin minusta ainakin tuntui.
Voi nuoruutta ja ensirakkautta...vaikka emme koskaan edes seurustelleet....olin rakastunut rakkauteen.









Saarenmaan valssi vanhasta matkaradiosta kuultuna ja Juhannusyö mökillä, ihan sukulaisnaisten ja serkkupojan kanssa nuotiolla makkaraa paistaen, ja silti tunsi laulun mukana väkevästi Juhannuksen, kesän ja nuoruuden! ..."Niin kaunista muual ei löytyä saata, kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö"










Myöhemmin aikuisiän kynnyksellä tapasin ensimmäisen mieheni. Meidän laulumme oli Nuoruusvalssi ja Erkki Junkkarinen lauloi sen. "Rintaani painoit mun valssi kun soi, nuoruuden hurman sun lempesi toi ja onnesta suihkivat sydämet vain: olet kaikkeni armahain!"

(Totuuden nimessä on sanottava, että myöhemmin rupesin inhoamaan Erkki Junkkarista. Meillä oli muutenkin ex-mieheni kanssa erilainen musiikkimaku, hän piti vanhasta tanssimusiikista ja minä iskelmistä. Mutta tuo nyt oli kuitenkin "meidän laulumme".










Tästä olen joskus kertonutkin: kun olimme vuosia myöhemmin asumuserossa, niin eräs meidän takaisin yhteen saattaja oli Miljoonasateen laulu Marraskuu. Olin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla ja kaikki oli periaatteessa hyvin: oli kiva asunto, mukava työpaikka, kaksi vanhinta lasta oli juuri aloittaneet uuden koulun...Ex-mies pyyteli minua takaisin vanhaan kotiin, syksy oli tullut sateineen ja harmaineen ja Miljoonasade lauloi jatkuvasti radiossa: "Ohi syyskuun, läpi repaileisen lokakuun kaipuun kaljakori kiliseen, yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu...mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin baby palaat takaisin, etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu...." Ja niin sitä palattiin yhteen :)





Kaksikymmentä vuotta ja viisi lasta, hyviä ja pahoja päiviä.





Tulihan meille kuitenkin ero ja sen jäkeen olin nelisen vuotta yksin lasten kanssa. Silloin soivat päässäni kaikki yksinäisyys-laulut ja -runot.
Kumma kyllä yhtään niistä ei nyt tule mieleeni :)









Sitten tapasin nykyisen mieheni, meidän tapaamiseen ja alkuaikaan ei tainnut liittyä mitään erikoista laulua, mutta silmiin katsomisella sekin alkoi, niinkuin nuoruuden ensi ihastuminenkin :)




Häihimme, tai oikeastaan avioliiton siunaus-tilaisuuteen liittyy kyllä laulu, jota häävieraat lauloivat kun me tulimme rukoushuoneeseen ja siitä muistan aina meidän häämme, kun sen kuulen. "Yhteen valon lapset liittää yksi usko Jeesukseen, yhtä Jumalaa he kiittää matkallansa taivaaseen..."










Monenlaiset laulut ovat elämän aikana soineet ja tulevat soimaan...minä pidän musiikista niinkuin miehenikin. Ja mieheni kanssa meillä on aika paljon samanlainen musiikkimaku maallisten laulujenkin suhteen.

Kukkia ja vieraita :)

Tänään kuvasin pihan uudempia kukkasia. Kännykällä tosin vain, kun se sattui olemaan taskussa.
Tällainen kukka oli puhjennut siihen puolikuolleena pelastamaani kukkaan. Tuollaiset kellomaiset kukat ja vähän nokkosen näköinen lehdistö.










Uusi pihakirppikseltä saamaani ruusuangervon alkukin kukkii jo, vaikka on pieni :)











Entisistä kukkivat Kuuliljat...










Orjanruusu(ko?) puska kovastkin....











....ja Malvat aloittelevat myös kukintaansa, kovasti on nuppuja :)












Vihannesmaalla kukkivat kesäkurpitsat.









Tänään olikin varsin kaunis ja lämminkin päivä, mitä nyt vähän tuuli. Meillä oli kylässä Afganistanista muuttanut perhe, mies on ollut Suomessa jo kolme vuotta ja osaa jo hyvin suomea, vaimo ja lapset ovat olleet vasta puoli vuotta, kaksi vanhinta lasta osaavat jo suomea, mutta äiti ja nuorin lapsi eivät juurikaan. Vanhin lapsi ei nyt ollutkaan mukana, kun oli leirillä. Olin tuonut ullakolta leluja pihalle viltin päälle, jossa nuorimmainen varsinkin leikki. Hän oli syöttänyt vauvanukelle punaherukoita, huomasin jälkeenpäin :D Minäkin opin sanan farsin kieltä: vauva on nuunuu :) Sen kertoi perheen äiti, vaikka meillä ei varsinaisesti ollutkaan yhteistä kieltä.
Kävimme lopussa vielä heidän kanssaan Kasvihuoneilmiössä, mistä he lähtivätkin sitten kotiin. Me kun tulimme kotiin ukkonen jo jyrähteli ja taivas vetäytyi pilveen. Varmuuden vuoksi keräsin keinun ja tuolien pehmusteet pois ja samoin narulla melkein kuiviksi kuivuneet pyykit.Ei siellä kuitenkaan ole alkanut satamaan.




Nyt on elokuu alkanut ja saa nähdä miten pian alkaa taas sijaisuuksia tulemaan...yritin hakea yhtä toista työpaikkaa, jossa olisi ollut töitä samassa paikassa ja kolme päivää viikossa, mutta en saanut Se olisi ollut vähän eri alalta. Mua kun stressaa tuo eripaikoissa juokseminen, sais olla jossain samassa kivassa paikassa, eikä aina tulis uusia paikkoja :( No mutta sillä mennään mitä on!



Hyvää elokuun alkua!