Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Punertaa...
...meillä kotonakin, jos ulkona pihlajanmarjat, lehdet ja muut.
Eilisessä siivouksessa vaihdoin nimittäin väriä punaisempaan suuntaan. siitä muutamia kuvia.
Yhteen lampun varjostimeen laitoin pitsin päälle, kun siinä on valo se näyttää kivalta.
Sivuikkunaan laitoin pitsisen kaitaliinan verhoksi :)
Ja pelargonioista osa on tullut jo sisälle asti.
Pakko oli jotain tehdä sisustukselle, kun alkoi jo kyllästyttää, kun aina on saman näköistä. Meillä kun ei oikein pysty paljoakaan vaihtamaan huonekalujen järjestystä, jota ennen tykkäsin tehdä.
Leukasärky alkoi vasta eilen vähän helpottaa. Eilen myös loppui antibioottikuuri, särkylääkkeitä kyllä joudun vieläkin ottamaan, sen verran alkaa muuten jomotus kiusata.
Syöminen alkaa sujua jo paremmin, vaikka esim, ruisleipää en ole viikkoon syönyt enkä vaaleata leipääkään kuin yhden kerran. Ne murut, kun on inhottavia kun menee tikkien ja posken väliin :(
Toissapäivänä oltiin ystävillä kylässä ja päästiin ihanaan herkkupöytään. Sipulipiirakkaa (nam!) ja kesäkurpitsakakkua omenasoseen ja kermavaahdon kera (nam), onneksi sain hyvin molempia syötyä, kun olivat pehmeitä.
Eilen illalla olimme elokuvissa katsomassa Sofi Oksasen Puhdistus-elokuvaa. Täytyy kyllä sanoa, että ei se mulle sopinut, oli liian rankka.
"Äiti kun on niin herkkä", niinkuin nuorimmainen sanoo.
Maailmassa on tarpeeksi pahuutta muutenkin, ilman että sen katsomisesta pitää vielä maksaa :)
Tänä aamuna sain pojaltani viestin, että ex-mieheni oli kuollut sairaalassa. Pojan piti juuri tänään mennä häntä katsomaan... Hän tulee meille viikonlopuksi, kun ensin käy pikkuveljensä luona.
En ole juurikaan ollut exän kanssa tekemisissä ja erosta on jo 15 vuotta, mutta kyllähän kuolema itsessään aina pysäyttää.
Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti sääkin olisi suosiollinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sisustus näyttää hienolta minusta! Tuo punertava seinä <3 Lamppu näyttää tosi tunnelmalliselta, luo ihanaa valoa. Otan osaa "suruun". Aina se pysäyttää, joskus vaikkei edes tunnekaan vainajaa...
VastaaPoistaKauniisti olet sisustanut,otan osaa suruun aina se pysäyttää,hyvää viikonloppua:))
VastaaPoistaSesse, osanottoni , tunsinhan minäkin hänet sentään jotenkin.
VastaaPoistaParempi hänelle että pääsi pois.
Kiitos kaikesta kivasta kirjeessäsi !
Minä olen nyt vain poiminut puolukoita kun oma terveys on jollakin mallilla vaihteeksi.
Eli punertaa meilläkin, kauniit verhot olet taas laitellut, minäkin tykkään muutella sisustusta aiba välii, se piristää kivasti.
Kaunista viikonloppua T: ystävyydellä Minttuliini
Verhon vaihto piristää jo kovasti.
VastaaPoistaKaunista olet laittanut.
Hyvä kun särky alkaa helpottaa.
Minäkään en tykkää katsoa sellaisia kuvia.
Hyvää viikonloppua sinne sinulle!
Kaunista kodikasta! Ihanan leppoisa tunnelma!
VastaaPoistaKiitos kommenteista :)
VastaaPoista