Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Sinivalkoista





Tänään kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin kaappiin astioita, niin tuli mieleen, että harvoja päätöksiä mistä olen ollut jatkuvasti iloinen on se, että rupesin aikoinaan keräämään sinivalkoisia astioita ruoka-ja kahvi-astioiksi.
Se lähti vuosia sitten tästä sisustuslehden jutusta. Sekä siitä, että silloinen lempivärini oli kirkas sininen + tietty jo silloisesta kierrätys-luonteestani (ja rahapussin ohuudellakin taisi olla myös syynsä :)








Mutta tässä tämä sen aikaansaava kuva... tai joku vastaava...itse-asiassa kun mietin, niin se saattoi olla joku toinenkin sinivalko-astioiden kuva. Muisti pätkii.

















Tässä omia sinivalkoisiani. Monia noista on useampiakin, mutta laitoin vaan malliksi muutamia, että millaisia ovat.














Osa on kierrätyskeskuksesta, osa kirppareilta, osa perittyjä, osa saatuja...
























Viimeisimpiä on keskiviikkona kirpparin ilmaistavaroista löytyneet kaksi munakuppia ja tuo aiemmin samasta paikasta löytynyt lautanen. Ja kauiten meillä olleet varmaan nuo ihan puhtaan valkoiset lautaset,jotka ostimme kun olimme ex-miehen kanssa aloittaneet avioliiton noin 40-vuotta sitten.













Lasitavaraa on myös sinisenä jonkun verran sekä turkoosina, joka on nykyisin enemmän lempivärini limenvihreän lisäksi. Ja olihan tuossa vähän posliiniakin kirpulta. Iittalan lasit sain 50-vuotta täyttäessäni kymmenen vuotta sitten ystävältä lahjaksi. Äkkiä se aika menee, muuten...














Muuten meillä on ollut taas pikkukoira hoidossa ja oma Rasmus-kisu (siitäkö johtuen) teillä tietämättömillä... No, hoitokoira lähtee varmaan huomenna kotiin, niin jospa se Rasmuskin sitten kotiutuisi. Hipsukin viihtyy nyt enimmäkseen ulkona.


Raivausta olen jatkanut, eteisessä on nyt kahdeksan pussia kierrätyspisteelle menossa, kunhan mies kotiutuu taas näytelmistä. Tänään on hänellä viimeinen näytelmä. Eteiskomeron jälkeen raivasin vähän sisällä ja nyt on menossa vintin siivous, siellä sitä tavaraa riittää, huokaus!















Osa eteisen pussivuoresta on sieltä ja pari pussia on jo mennyt ihan omaan roskikseen. Kyllä sitä on ihminen tyhmä, kun kaikki pitää säästää. Nyt voi osan askartelutavaroistakin vähentää, kun en pyhis-ope-juttuja enää tee.









Kesken kyllä jäi tuokin siivous homma,kun hoitokoiralla on ollut vähän ripuli, niin jouduin pari kertaa melko peräkkäin käyttämään sitä (ja Elmo tietysti änkesi mukaan myös) ja sitten pitikin jo laittaa itselle ruokaa. Riisiä ja suppilovahvero-kerma-kastiketta. Mies just soittikin ja tulee kaupan kautta kotiin.
Väsyttää! Lauantaita!
























14 kommenttia:

  1. Sinisävyiset astiat ovat kauniita ja ajattomia. Minulla on tuollaiset kiinalaisaiheiset teekupit jossain yläkaapissa.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten hyvältä kuulosti tuo sun ruokasi:) Mitä astioihin tulee, niin tuollaiset miellyttää minunkin silmääni. Oiken laatulautasia sellaiset, jotka on kestänyt noin pitkään. Ostimme joskus muutamia sinivalkoisia kauniita lautasia, uutena ihan, mutta ne oli jotain halpoja ja niissä on jo monia kolhuja.

    VastaaPoista
  3. Aikanaan haeskeltiin noita syviä maisema lautasia, eikä tietty löydy mistään. Nyt olen hävittänyt monenlaista astiaa, ja olisi samantapaiset vuoret viedä jonnekin. Puuttuu vaan se autoilija joka veisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoa kyllä tarvitaan "jätteen" kuljetuksessa :)

      Poista
  4. Olet ollut aikaansaava, saat olla tulkosesta iloinen. Minulla on äitin peruja samanlaisia sinisiä englantilaisia lautasia. Ne ovat kesäkäytössä, ja niihin mahtuu teinipoikienkin annokset, ettei tarvitse tokaista "miks´teillä on näin pienet lautaset?" Lämmintä sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä vähän aikaa jaksaa "huhkia" sitten on taas väsy.

      Poista
  5. Ompa sinulla kauniita sinivalkoisia astioita. Noita voi kauniisti yhdistellä keskenään. Minäkin aloin ravaamaan kaappejani ja siinä sitä hommaa piisaa, huoh.
    Rasmus on loukkaantunut kun vieras koira tuli kotiin. Varmaan pyörii lähistöllä ja tarkkailee milloin kutsumaton vieras häipyy pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Rasmus tulee <3 Olihan se viime kesänäkin muutamia päiviä kokonaan pois...joten toivossa eletään :) Hoitokoira lähteekin vasta huomenna pois.

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)