Pientä harmia...

...onneksi ei isompaa. Mutta "kiusa se on pienikin kiusa" sanotaan. Ensiksi meni pesukoneen roska-siivilään ilmeisesti joku pieni roska,koska kone ei kunnolla tyhjentynyt...pohjimmaiset vaatteet olivat niin märkiä, että piti vääntää ulkona, ennenkuin laittoi ne ulkonarulle tuuleen kuvumaan. Meillä on pesukone saunakerroksen kellarikäytävässä, vesiletku tulee seinän läpi alakerran vessasta. Eli kun kone on siinä käytävässä, on vaikea roskasiivilää avata, kun vedet tulisivat käytävän lattialle... Niinpä vaan pesin pyykkejä ja huokaisin Jumalankin puoleen ja nyt viimeksi kun pesin pyykkiä, pyykit eivät olleetkaan enää normaalimpaa märempiä :)
Eilen illalla ne narulle laitoin, tosin yöllä satoi ja ukkosti, niin sitten ne olivat taas märkiä. Aurinkoinen sää oli tänään päivällä ja pyykit taas kuivuivatkin hyvin.















Tuo ukkonen oli seuraava kiusa. Oltiin jo nukkumassa, mies taisi jo nukkua, oli laittanut taas radion auki ennen nukahtamistaan, niin minä kuuntelin sitä ja odotin, koska se sammuu, kun siinä on tunnin aikakatkaisu. En saa nukuttua, jos radio on auki, mies taas kaipaa sitä taustahälinää, että nukahtaa heti kohta, kun on avannut radion :) No, radio sammui ja ajattelin, että pääsee nukkumaan, huomasin että ulkona sade ropisi kattoon. Niin eikös Elmo ala haukkua alakerrassa! Menin käymään alhaalla ja huomasin, että ukkonen jyrisee ja sataa kovasti. Elmo pelkää ihan sairaasti ukkosta, niin se vinkui ja haukkui... otin sen mukaan ylös ja se rupesi nukkumaan mun sängyn viereen lattialle, pieni hoitokoira nukkui miehen ja mun keskellä, eikä ollut ukkosesta moksiskaaan. Ukkonen ilmeisesti koveni, Elmo alkoi taas haukkumaan ja heränneellä miehellä rupesi menemään hermo... Minä viiden lapsen äitinä olen tietysti tottunut aikoinaan lastenkin takia valvomaan ja läksinkin Elmon kanssa alakertaan takaisin. Salamoikin aika kovasti ja vedin verhot ikkunoiden eteen, ettei Elmo näkisi salamointia. Vielä siinä tunti-pari valvottiin pikku-huoneen laverilla, kunnes Elmo rauhoittui ja rupesi nukkumaan ja minäkin helpotuksesta huokaisten antauduin unen valtaan. Kello taisi olla jotain kaksi. Ajattelin vaan, että onni ettei tarvii nousta aamulla töihin...mitähän siitäkin olisi tullut...







Kolmas kiusa oli paviljongin katto-pressun laitto. Meillä on ollut paviljongin kehikko nyt koko talven pystyssä, niin ei tarvinnut ruveta sitä kasaamaan. Ulkohuonekalujakin olin nostanut sinne sisälle jo, mutta tänään päätin ruveta sitä "sisustamaan", vaikka ei kattoa vielä ollutkaan. Eli tyhjensin sen ensin ja leikkasin trimmerillä ruohotupsuja "lattialta", hain vintistä pari vanhaa talon mukana tullutta muovimattoa paviljongin lattialle. Laitoin huonekalut takaisin, sekä toin vintistä pienen muovipöydän puisen tarjoiluvaunun lisäksi. Samalla toin muutamia silkkikukkia ja koristeita sinne. Mies oli pyöräilemässä, ja kun hän tuli, niin ehdotin, että laitetaan pressu siihen katoksi, että jos sataa, kaikki ei kastu. Ensin kokeilimme ihan uutta pressua, jonka olin löytänyt autotallista...se oli liian pieni. Mies haki viimevuotisen pressun ja vaikka se näyttikin jo aika haperolta, rupesimme pingottamaan sitä katoksi...vaan eihän siitä mitään tullut! Tuuli yritti koko ajan viedä sen käsistä, sitten tuli lisää reikiä siihen ja kaiken lisäksi sekin oli liian kapea! Sitten ajattelin, että antaa olla! Katsotaan jos löydettäisiin joku parempi ratkaisu siihen. (Sen alkuperäinen katto kun on mennyt rikki). Mies lähti sisälle ja minä irrottelin pressun pois ja vein ne molemmat varastoon.





Väsyttänyt on tavallistakin enemmän tänään. Ja olen monena päivänä huomannut, että kun jotain touhuaa, jaksaa sen hetken, mutta kohta on ihan väsynyt. Ja jotenkin tuo aurinkoinen, tuulinen sää ja runsas ulkoilma väsyttää myös...






Hoitokoira lähteekin vasta huomenna kotiin. Rasmusta ei ole näkynyt moneen päivään. Missähän mun "kulta-reppanani" on... Hyvää viikon jatkoa! Kuviakaan ei ole juuri tullut otettua, paitsi tuo yksi keittiön ikkunasta: Kesäpäivä.