Vaikka juuri olin Kivipellon Sailalle kommentoinut, että en tykkää kylmästä ja niin ollen en tykkää kylmästä tuulestakaan, niin eikös vaan pitänyt sinne kuitenkin lähteä...
Elmon kanssa lähdettiin taas lenkkeilemään. Kova ja kylmä tuuli puhalsi varsinkin aukeilla paikoilla, ja metsää jos oli tien vieressä, tuuli humisi puissa niin että Elmokin tuntui vähän huminaa pelkäävän. Totta puhuen kävi itselläkin mielessä, että jos joku puu kaatuu lähellä..
Aurinko oli kuitenkin alkanut paistaa ja se toi keväistä elementtiä lenkkiin. Menimme koiran kanssa pikkutielle, jossa ei oltu tänä vuonna talvella juurikaan käyty kävelemässä.Tosi kylmältä tuntui tuulisten peltojen keskellä. Sitten maisema muuttuikin metsäiseksi.
Tulimme joelle, josta ajattelin meidän kääntyvän takaisin, kun sieltä ei oikein muuta kautta pääse takaisin.Siellä joen poukamassa olikin mukava, suojainen ja lämmin paikka hetken hengähtää. Aurinko lämmitti ja kallion kylkeen oli tullut jääpuikot.
Pitihän niitä maisemia kuvata :)
Taas halki kylmien peltojen takaisin päin, kuvasta ei tuulista kylmyyttä näe :)
Tuli mieleen Hietamiehen kirja "Mäeltä näkyy toinen mäki", kun tällä tielläkin oli mäkiä ja mäeltä näkyi taas toinen mäki ja talo siellä. Minä tykkään kyllä tämän seudun maisemista, on mäkiä ja mutkia, kallioita ja jokia.
Tässä jo koti lähellä.
Itse olen jo kevät mielellä siirtänyt saunan pukuhuoneessa ja kellarin rapussa talvehtineet pelargoniat sisälle. Ensin leikkasin ne "alas" ja kastelun kautta laitoin työhuoneen pöydälle joulukukkien joukkoon. Toivottavasti en liian aikaisin.
Tässä kuvassa näkyy vielä viimenen amarylliksen (Ritarinkukan) kukinto maljakossa, komeasti kukka olikin pitkään ilonamme :) Pinkit ruukut ovat vaihtuneet sinisävyisiin.
Sunnuntai-illan jatkoja!
