Kun vuosia sitten asuimme Mäntyharjulla vähän aikaa, niin silloin kirjoitin tämän runon. Ja nyt yhtenä päivänä kun olimme kahvi tapaamisessa, niin lausuin tämän runon. Alustuksena vielä se että en osannut oikein sopeutua sinne, ja emme siellä olleetkaan kuin vajaan vuoden. Ja kun lapsetkin halusivat takaisin lohjalle, niin muutimme sitten takaisin. Mutta tässä tämä runo.
Aamulla kun heräsin päivään uuteen, heräsin samalla toivottomuuteen. Kaikki on turhaa, elämä tässä kuluu harmaassa ikävässä. Missä on sydämmessän uskon ääni, missä rauha sisimpääni. Arjenko tyhjyys toivon vei, elämälle suuntaa löydy ei.
Voiko tänään olla se päivä jolloin kaikki toiseltä näyttää, voiko tänään olla se päivä. kun Herra ilolla täyttää.
Kun Jumala siirsi minut paikkaan tähän, hän tahtoi opettaa kärsivällisyyttä vähän.Vaan huono oppilas olen sen tiedän, arjen harmautta huonosti siedän. Tästä hiljaisuudesta en löydä tarkoitusta, rutiinitkin vain rasittaa. Tahtoisin antaa ja saada virvoitusta,tahtoisin enemmän Jumalaa kirkastaa.
Voiko tänään olla se päivä, kun Herra ilollä täyttää....jnj
Hän laittoi minut syrjään miettimään, elämän tarkoitusta etsimään, että vihdoin huomaisin sen miten tärkeä on toinen ihminen.
Yksinäisyys lääkettä olla saa, mutta jatkuvasti käytettynä masentaa. Ihmisten joukkoon Jumala meidät loi, siinä hän meille siunauksen toi.
Sinulla on tuo lahja, hyvä että et ole kätkenyt sitä vakan alle, vaan annat sen kuulla. Hieno runo ja kun se on hengellinen.
VastaaPoista