Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kukkia ja elämän pohdintaa





Nyt ne kukkii! Nimittäin nuo valkoiset kukat perennassa, jonka nimi on vielä hakusessa?

























Kova tuuli kävi eilen kun noita kuvasin, piti pitää varresta kiinni, että sai jonkinlaisen kuvan...









Matalat kehäkukat olivat iisimpiä kuvattavia, nekin on alkaneet avata kukkiaan :)
















Kesäkurpitsoissa on isot kukat, eilen olivat auki, kun oli aurinkoista (ei vaan tullut otettua kuvaa) ...nyt pilvistä ja viileää niin ovat ihan supussa.... Tässä aiemmin pienempänä heistä otettu kuva :)

















Muuten näyttää puutarhan sato jäävän aika vähäiseksi...tuntuu siltä, vaikka eihän nyt vielä ole syksy, vaikka tuntuu siltäkin....
En ole oikein kesästä osannut nauttia nyt, mistä sitten johtuneekaan.
Kaipaan niitä vahvempia ilon ja innostuksen tunteita, joita nuorempana tunsi... nyt kaikki tuntuu ihan tasapaksulta...oikeastaan mikään ei tunnu miltään :( Paitsi ikävät asiat...
Jotenkin olen kadottanut elämän uskoni, vaikka en onneksi uskoani :)








Tällaiset pikku pussukat ompelin eilen, jonkun tytöistä entisten, pillifarkkujen punteista.














Huomenna se kai on luvannut parempaa säätäkin. Tänään voisi mennä vaikka metsään katsomaan onko siellä marjoja, kun ei olisi kuuma, vaikka laittaisi punkin suoja vaatteet... tosin minua taisi yksi punkki puraista jo aiemmin :(






Hyvää keskiviikko-päivää!






16 kommenttia:

  1. Toivottavasti huomenna aurinko paistaa ja mielesikin on parempi. Nuorena tuli elettyä vahvasti hyvässä ja pahassa ;-)
    Kukka taitaa olla kello, menevät mulla sekaisin, mutta olikohan ukonkellolla tuollaiset pitkät kukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, netistä katsoin ja ukonkellolta näyttää :) Niin, toisaalta hyvä, ettei tunne niin vahvasti, tosin mä olin kai aika tasainen nuori, mutta olisi se kiva kuitenkin jotain tuntea...muutakin kuin tylsyyttä :) Masennuslääke tosin saattaa latistaa tunteet, vaikka mulla onkin vain pieni annos.

      Poista
  2. Kauniita kukkia!
    Palaan postaukseesi 11.7. luonnon kukkia ja pihakukkia.. Siinä oli kuva kukasta, josta mainitset että et ole nähnyt sitä pitkään aikaan.
    Tajusin että niin en minäkään ole tuota pillikettä (?) nähnyt sitten lapsuuden! Silloin sitä näki lähes joka paikassa, missä luonnon kukkia oli.
    Oli todella hauskaa nähdä tämä kuva ja muistaa tuttu kukka, melkein kuin ystävä. Ei se ole kovin kauneudella pilattu mutta kiva kukka kuitenkin.
    Tekee mieleni kysyä, onko sitä teidän lähellä paljonkin ja minkälaista maastoa on ympärillä? Muistaisin, että kuivassa paikassa sitä kasvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuonkin katsoin netistä ja pillikehän se oli... silloin näin sen hakkuu-alueelta tullessa luonnon niityllä, mutta nyt kun se oli mielessä, kun kävin hakkuu-alueella poimimassa mansikoita, niin huomasin, että tuota pillikettä oli siella hakkuu-alueella paljonkin :)

      Poista
    2. Kiitos kovasti vastauksestasi ja hyvistä tiedoista!
      Kyllä sitä sitten esiintyy vielä runsaasti.
      Ihmettelen kuinka kuva voi tuoda näin paljon muistoja lapsuuden ympäristöstä, kuin minulle nyt, pelkkä rikkaruohon kuva. Lapsena jouduin kitkemään kasvimaata ja pillikkeen alkuja oli paljon. Muitakin kesämuistoja kuin kasvimaa..

      Poista
  3. Ukonkellona minäkin tuota pidän, sitä on sinisenäkin. Täällä ei nuo vielä kuki, en ole tänään käynyt katsomassa kylläkään. Vettä sataa kaatamalla vähän väliä.
    Kiva kun jaksat ommella noita kivoja pussukoita. Täällä ei jakseta tehdä mitään, poden nyt taas poskiontelontulehdusta. Huomenna pitäis jaksaa töihin mennä.
    Joo, ei tunnu tämä kesä miltään, onneksi on sentään vihreätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan vihjeestä, netistä katsoin ja Ukonkellolta näyttää... Voimia ja paranemista sulle <3

      Poista
  4. Ukonkellona minäkin tuota kasvia pidän. Samaa kukkii parhaillaan omassa pihassa.
    Nämä sateiset ja koleat säät vetävät mielen helposti apeaksi, jos on jo muutenkin pohjaa alakulolle. Jospa aurinko toisi elämääsi vähän piristystä tullessaan. Toivon niin.
    Kivat pussukat olet tehnyt. Mistä ihmeestä ammennat noita ideoita?

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Ideat on enimmäkseen jonkun muun aivoista lähteneet ja löytyneet netistä, lehdistä, kirjoista, blogeista...omat aivot eivät juuri mitään tuota, vaikka kuinka aivoissa raksuttaisi niin ei mitään valmista ideaa tule :)

    VastaaPoista
  6. Piristävää kesän jatkoa sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi, piristystä tässä kaivattaisiinkin :)

      Poista
  7. Hei Sesse,
    Elämä ei aina mene niin kuin sen haluaisi menevän. Se ei todellakaan ole iloa joka päivä, mutta niitä ilon päiviäkin on. Muistele latteina päivinä niitä, iloitse siitä mitä sinulla on, älä sure asioista, mitä sinulta puuttuu. Ajattele, mitä hyvää sinulla on ja olisitko mistään niistä asioista valmis luopumaan, et varmaan. Joskus tuntuu tosi harmaalta, mutta ei sekään elämä ole oikeaa, jos aina vaan iloista saa riemuita.
    Elämä on kuin räsymatto, tasaisen pohjan välistä iloinen raita pilkottaa. Jatka kirjoittamista, sekin on mielelle hyvä.
    T: Äiti ja mummo

    VastaaPoista
  8. Kiitos, totta puhut :) Ja kirjoittaminen on terapiaa...

    VastaaPoista
  9. Minäkin yhä odottelen sitä kesän tuloa ja niitä elämyksiä, joita on aiemmin ollut. Lomaa on takana kohta kolme viikkoa ja edessä vielä kaksi, mutta kun oma elämäntilanne on tavallaan jumissa, niin tiedä sitten tapahtuuko tässä mitään.
    Käyn aina lukemassa kirjoituksesi, mukavaa luettavaa on ja kivoja kuvia. Olen vaan niin huono kommentoimaan.
    Päivät kuluvat kuitenkin ja niillä mennään mitä on annettu.
    Onnellisia kesäpäiviä sinulle 🌻

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)