Ihailin niitä muutamia vanhoja puisia hengareitani, joissa on fiman tai kaupan tekstit. Vanhat hengarit on muutenkin paljon kiinnostavampia, kuin nämä nykyiset "mitäänsanomattomat". Puhumattakaan muovisista...
Yritin etsiä niistä tietoja netistä, vaan en löytänyt kuin tästä:
"Kestilän pukimo Oy. 1911-1988-89 Turussa toiminut vaatetusalan yritys, joka kasvoi 30-luvulla Suomen suurimmaksi alallaan. Kestilää pidetään Suomen ensimmäisenä valmisvaatteiden tekijänä. (Wikipedia)".
Löysin kyllä Wikipediasta myös sivun: "Luettelo Suomen tekstiili ja vaatetustehtaista".
Se ei ole kattava, koska esimerkiksi lyhyt-aikaisempia firmoja siellä ei ole. En omista vaatetus-alan työpaikoistakaan löytänyt sieltä kuin työvaatteita valmistavan E. Laiho Oy:n, vaikka olen ollut kuuden eri vaatetusfirman palveluksessa jonkun aikaa, nuorempana.
Tuota luetteloa katsoessani, tuli mieleen, että onko mulla mitään vanhoja vaatteita... ainakin tämä pikkulapsi aikainen takkini, jonka äiti oli säästänyt.
Sen on valmistanut Vaaksa Oy Helsinki, joka on toiminut vuosina 1946-1972.
Olisi kiva, jos olisi enemmän tuollaisia vanhoja puuhengareita, minulla on vaan näitä äidin vanhoja enimmäkseen, tavallisia vanhanajan puuhengareita osassa on äidin nimikirjoituskin.
Eilen oli viimeinen (ainakin näillä näkymin) pyhäkoulu-vuoroni. Johan sitä varmaan 8 vuotta tuli pidettyä, parina viime vuotena tosin harvemmin. Minulla oli askartelu-osuus ja teimme tällaiset keinuvat pääsiäspuput tai tiput. Ohje vanhasta askartelulehdestä. Minä en löytänyt höyheniäni, niin siksi tuolla kotona kuvatulla tipulla ei ole niitä... Pyhäkoulu-luokan kaapissa niitä oli ja tiputkin saivat sitten muutaman höyhenen :)
Olikin varmaan eniten lapsia pyhiksessä, kuin koskaan, peräti 17, 4-8- vuotiasta lasta. Pyhis-luokan pitkä pöytä juuri ja juuri riitti kaikille. Oli myös aika vilkasta, kun oli niin monta lasta ... Onneksi meillä oli apu-opena yksi teinityttö, varsinkin askartelussa hänestä oli tosi iso apu :) Annoin läksiäisiksi lapsille ja apu-opelle pienet suklaamunat ja pitkäaikaiselle pyhisope-kaverilleni kiitoskortin.
(Mikäs "maaginen" luku muuten tuo 17 nyt on, kun kylätalollakin on ollut nyt kahdessa tilaisuudessa 17 henkeä :)
Kotiin olen tehnyt tällaisen pääsiäisaskartelun. Ohje samasta askartelulehdestä, hieman sovellettuna.
Kaunista viikonloppua, ulkona alkoi juuri paistaa vähän aurinko ja minun pitää mennä tekemään suppilovahvero-keittoa, nami nami...
Minäkin tykkään noista vanhoista henkareista ja ihan samasta syystä kuin sinä. Kiva tuo vanha takkisi. Siinäkin onneksi hyvät tuotemerkitkin tallessa. Hauska tuo pääsiäiskranssi:) Meillä ei ole tehty mitään, paitsi tytöt koulussa virpomavitsoja. Ortodoksipappi oli käynyt ne myös siunaamassa, kuten on tehnyt muinakin vuosina. Tänään jos saataisiin edes ne ruohosiemenet multaan. Ja sainhan sentään koristelaatikonkin varastosta tuotua.
VastaaPoistaVanhoissa tavaroissa vaan on oma viehätyksensä :)
PoistaNuo on ihania, mulla on kans pari pesulan vanhaa puista henkaria, joissa on pesulan teksti. Olen niitä haalinut, kun toiset (hullut) ovat joskus olleet heittämässä pois. Nykyään ihmiset kai arvostavat!
VastaaPoistaSuloinen tuo pikkutytön takkisi.
Takki oli minun jälkeeni pikku-siskollanikin, nyt se on välillä isolla nukellani :)
PoistaIhanat vanhat henkarit. Olen miettinyt puuhenkarien tuunaamista vaikka maalaamalla, mutta noita sinun ei kyllä raaskisi käsitellä mitenkään. Tulin juuri meidän srk:n pääsiäismyyjäisistä. :)
VastaaPoistaMinäkin olen joskus maalannut askartelu-maalilla jonkun tuollaisen alimman hengarin näköisen :)
PoistaTuollaiset vanhat puuhenkarit henkivät jo historiaa. Minulla on Kappakeskus Pukevan ja Friitalan henkarit. En kyllä hävitä tai tuunaa niitä.
VastaaPoistaEipä kannata, ne on niin kauniita ja mielenkiintoisia :) Niinkuin yleensäkin vanhat tavarat.
VastaaPoista