Katajaista

Meidän pihatien varrella on kasvanut kolme katajaa, jotka ovat vähän kärsineitä aina olleet. Varsinkin suurin, lähimpänä taloa oleva, on ollut sen näköinen jo monta vuotta, että olen miehelle ehdotellut, että voisiko sen kaataa.... No mies ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan, kun tykkäsi siitä, vaikka se oli jo vinossakin ja ruma muutenkin. En sen enempää siitä ruvennut valittamaan, koska se oli kuitenkin lintujen "lepopuu", mihin ne aina lennähtivät syömään ja istumaan lintulaudalla käytyään.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Eräänä päivänä kova tuuli oli vaan kaatanut sen. Aamulla vielä, kun olin postilaatikolla käynyt, se oli pystyssä. Eikä tullut ikkunasta katsottua sinne päin, niin ihmettelin miehen tullessa kaupungista mitä hän mutisi katajasta...ja katsoin ikkunasta ja hämmästyin, kun kataja oli pitkällään pihatien reunassa.






Nyt mies on jo karsinut siitä oksia ja siirtänyt sen kauemmas. Tänään paistoi aurinko hetken aikaa aamupäivällä, kun oltiin kauppa reissulla, ja siitä auringosta varmaan piristyin niin, että kävin poimimassa sieltä miehen karsimista oksista katajaa ja tein asetelman ulos rappujen viereen. Koristeeksi saatuja tekopuolukan oksia ja vintistä muutama pieni joulupallo.













Samalla vaihdoin myös eteisen ikkunan alla olevan silkkikukka-aseteman vihdoin kanervaan.
Toin myös sisälle katajan oksia, tähän lapsuuskotini savikannuun, jossa äitikin piti katajanoksia joulun aikoihin. Tekopuolukoita tähänkin koristeeksi.












Lauantai-terveisin Sesse