Lupsakkaa lauantaita

Mitäs tänään...sauvakävelyä, marjastusta ja risukossa rämpimistä, nuoruusmuistoja, ompelua, ystävän ja saunan odotusta...näistä on tämä päivä tehty.
No käytiinhän sitä aamulla taajamassakin ja kaupassa. Ruuan jälkeen (ei sais) lähdin sauvakävely-lenkille. Hiekkatiellä oli yhdessä kohtaa monia pieniä perhosia, jotka lehahtivat lentoon kun tulin lähemmäksi...siitä tuli mieleen mukava nuoruusmuisto.






Kun olin teini ja oltiin oman perheen ja serkun perheen kanssa kesälomalla Pohjois-Karjalassa äidin kotimökillä, niin me serkun kanssa nukuttiin piha-aitassa. Sieltä oli sitten helppo lähteä seikkailemaan yöllä, kun ei nukuttanut. Kesäyö oli "tenhoa tulvillaan", ainakin siltä tuntui. Mökillä oli yksi polkupyörä, jolla äiti tai täti kävi kaupassa tai kauppa-autolla, ja me serkun kanssa pyöräiltiin muuten kakspäällä. Yölläkin lähdettiin ajelemaan, yöperhoset lepattelivat ympärillä ja me laulettiin serkun opettamaa laulua: "Yön perhot leijas lähellämme meitä, nään kesän tyynen kirkkaan veen, värähtää hento rantakoivun lehti, oi hetket kesän suven sunnuntain. On säde kirkas sammunut jo auringon ja loiste tähtein pois jo mennyt on. Yön perhot leijas lähellämme meitä, oi hetket kesän suven sunnuntain."....jotain sellaista.
Kerran mentiin kumiveneellä soutelemaan yöllä järvelle. Siitä "jäätiin kiinnikin" ja saatiin torut, että jos ois jotain sattunut, eikä kukaan olisi meidän lähtöä nähnyt....ei sitä silloin nuorena ajatellut. Ne yöreissut oli vaan jänniä...ja aamulla äiti koputteli aitan oveen viimestään kahdeltatoista, että eikö meinata nousta ylös....Taisin olla silloin kuudentoista ja serkku kolmentoista.
Samainen serkkutyttö osti tämän äidin (ja myös tietty oman äitinsä) kotimökin...kauan se oli tyhjänä ja käyttämättä, katossakin oli kuulemma reikä.













Mustikoita kävin taas kipollisen kerämässä lähimetsässä, Hipsu seuranani. Toin marjat kotiin ja läksin uudestaan kauempaa metsästä katsomaan, nyt Elmo oli mukana. Ei siellä juuri mustikkaa ollut ja mitä oli, niin vielä kasvuvaiheessa. Siellä vaan saatiin risukossa rämpiä.
Äsken tein mustikka-banaani rahkaa.





Ompelutyönä oli tänään kännykkäkotelo, joka oli ihan naurettavan epäonninen...ensin olin tehnyt sen kotelo-osan valmiiksi ja huomasin, että mulla oli jänyt ompelematta se vyöhön kiinnitys lenkki siitä...(kun juuri sellaisen olin halunnut tehdä)...no purkasin sen yhden sauman, että sain ommeltua lenkin sinne taakse ja ompelin sauman kiinni...huomatakseni, että olin ommellut sen lenkin kotelon etupuolelle!! Ei oo todellista... Ja mistä tiesin, että se oli etupuoli, no kun siinä oli sulkemis läppä, jess... En jaksanut ruveta enää purkamaan, vaan leikkasin läpän pois, leikkasin uuden läpän ja ompelin sen sinne oikeaan paikkaan....Sitten vaan nappilenkki ja nappi, niin se oli vihdoin valmis...ja korjailtuna ruma.
Vaan siinäpä mun kännykkä oli metsäreissulla.






Ompelusta vielä sen verran, että eilen tein vielä tytölle siitä onnettomasti likaantuneen pussilakanan paloista ruusuiset pannulaput.





















Ystäväni on tulossa vielä käymään ja luultavasti mun kanssa saunomaan samalla. Hän kun usein ajaa tätä Helsinki-Turku-Helsinki väliä, niin meiän talo on sellainen puolimatkan krouvi, jossa voi hetken levähtää ja juoda kahvia :)Kuvituksena taas pihan kukkasia. Hyvää viikonloppua!