Arkipäivän jännitysnäytelmää

Meidän kissa pyydysti pienen lumikon kesäpuvussaan (vatsa valkoinen, muuten ruskea), ei varmaan tiennyt sen olevan rauhoitettu...voi Hipsu! :(
Tosin en tiedä kokiko se kuolemaa, sillä näin ikkunasta Hipsun menevän se suussa, lumikko heilutteli jalkojaan roikkuessaan kyydissä. Hipsu laski sen maahan ja alkoi nuolla turkkiaan muina "miehinä", kun huomasi mun katsovan ikkunasta. Lumikko makasi maassa ja sätkytteli vähän ja ajattelin jo, että toivottavasti mä en joudu lopettamaan sitä, jos se on loukkaantunut.
Menin ulos ja ajattelin ottaa siitä kuvan, samalla kun Hipsu edelleen suki turkkiaan sen vieressä...niin eikös Lumikko hyppäsi pystyyn, vingahteli ja seisoi kahdella tassulla ja "uhitteli" mulle silmät leimuten (sellainen vaikutelma siis tuli)ja sitten ampaisi menemään...ja Hipsu perään...nappasi sen taas suuhunsa ennenkuin ehdin tehdä mitään ja juoksi kauemmaksi. Tän episodin lopputulema oli siis, ettemme tiedä söikö Hipsu sen, vai pääsikö se pakoon...ainakaan kuolleena sitä ei näkynyt kun mies kävi katsomassa. Voi elämä! Netistä katsoen sitten tiesin sen kesäpukuiseksi Lumikoksi. Kuva kuvattu netistä.







Eipä täällä juuri muuta kertomisen arvoista ole tapahtunutkaan. Vähän nuhainen, päänsärkyinen ja väsynyt olo on tänään ollut. Aamupäivällä olin viluinenkin ja oli sellainen flunssainen olo, mutta nyt on ainakin päiväkahvin jälkeen parempi olo.
Eilispäivän aamuisemmat vieraat peruuntuivat ja illalla miehen lämmittämään savusaunaankin hän sai vain yhden kaverin. Itse kävin sen jälkeen löylyssä hämärässä savusaunassa, valona oli otsalamppu lauteilla, siis laudepenkillä eikä otsalla sentään :) Oli ihan tunnelmallista. Sen jälkeen kiedoin ison kylpypyyhkeen ympärilleni ja kävelin pihan toiselle puolelle kotiin ja alakerran saunaan suihkuun. Ja join miehen kaverin mullekin jättämän Jaffa-pullon.






Tässä on ollut rahallisesti vähän tiukempia päiviä, niin on ollut ihana huomata, miten täydellinen Jumalan huolenpito on ollut. Sitä ajattelin juuri eilen, kun laitoin ruokaa. Lounaaksi oli keitettyjä perunoita + nakkikastiketta, salaattia, leipää, maitoa ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia kermavaahdon kanssa.
Nakkikastike oli saatu seurakunnasta, perunat omasta maasta. Salaatti-ainekset (lehtisalaattia, tomaattia (saatuja), jääkaapista kesäkurpitsan ja juuston loput paloina ja aurinkokuivatun tomaatin rippeet öljyineen.
Leivästäkin osa saatua, margariini ja maito jääkaapista.
Hedelmäsalaatin hedelmät saatuja, paitsi jääkaapista säilykekirsikan loput ja vähän lientä. Myös spray-kermavaahto oli jäänyt jääkaappiin jostain edellisestä jälkkäristä ja hyvin oli säilynyt.
Päivällä kahvit aiempien vieraiden tuliaiseksi tuomasta Presidentti-kahvista ja pakastimesta kaivettu wiineri puoliksi.







En mä siksi tätä kirjoita, että jotenkin "mainostaisin" köyhyyttäni , vaan siksi että iloitsen Jumalan huolenpidosta :) Ja iloitsen siitäkin, kun olen huomannut sen! Niin voin elää rauhassa tietäen, että välillä on enemmän rahaa ja välillä vähemmän, mutta aina niistä selvitään.
Niinkuin apostoli Paavali sanoi: Olen oppinut oloihini tyytymään, elämään runsaudessa ja elämään köyhyydessä... Ja tulevalla viikolla taas tuleekin rahaa :)







Tällaisen jostain muinoin löytämäni häkkyrän, joka mulla on ollutkesällä ulkona koristeena, otin yhtenä päivänä sisään ja koristelin jostain saamillani kauniilla prisma-helmillä (muovisilla tosin) ja laitoin yläosaan tyhjän voidepurkin tuikkukupiksi ja koko systeemi on pienessä maljakossa. Ja kun sattumalta näin vanhat vaaleanpunaiset läpikuultavat muovikukat, niin tein niitäkin maljakkoon...



Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!