Juuri pari iltaa sitten katselin risojen farkkujen kasaa ja farkkupaloja ja mietin niistä tekisin...
Kuinka ollakaan eilen aloin katselemaan yhtä ompelu-kirjaani ja eteen tuli (avo)autoilijan kesähatun ohje. Vaikken autoa aja, puhumattakaan avo-autosta, niin mulla on sellanen pää, jossa ei millään meinaa pysyä mitkään hatut. Vika ei tarvii olla suuri, kun se on päässä :)
Tämä on sen verran korkeampi malli, että pysyy minunkin isossa päässäni...Elämäni ensimmäinen itse tekemäni ommeltu hattu! Ja siis vanhoista farkkupaloista. Muutama kuva:
Lamppu esittelee :)
Vuori on aiemmin lyhentämäni mekon helmasta.
Ja elävä malli esittelee :)
Mä en millään meinaa tottua omaan vanhenemiseeni...kuvissa näytän aina vanhemmalta, kuin miksi tunnen itseni. Mutta sille ei kai voi mitään tässä iässä..
...onneksi Rasmus näyttää niin nuorelta, rennolta ja söpöltä :) Hänen kuvaansa on hyvä lopettaa.
Hatusta tuli hieno! Ja se myös sopii sulle hyvin:) Minä en ole itselleni koskaan tehnyt farkkuhattua, mutta jollekin tytöistä tein joku vuosi sitten. Ihan kelvollinen siitä tuli ja joskus voisi tosiaan itsellekin yrittää, kunhan vain olisi sopiva kaava. En muuten meinaa tottua vanhenemiseen minäkään. Se ottaa yllättävän lujille... Eipä tuota olisi nuorempana arvannut, miltä se kaikki tuntuu. Just tänään mietin, kun terveyskeskuksen aulassa katselin ihmisiä, että ihmisen elämästä suurempi osa on vanhuutta... Meniköhän tämä nyt jo synkistelyn puolelle ihan... mutta kaikkea tämmöistä sitä mieleen tulee tässä iässä. Ja et sinä kyllä minunkaan mielestä miltään vanhalta näytä!
VastaaPoistaNiin, kaikkihan me vanhetaan...sille ei vaan voi mitään :)
PoistaHieno hattu ja nuori malli. Mutta totta puhut, omaan vanhenemiseen on vaikea tottua. Kun kuori rapistuu, mutta silti sisukset pysyvät nuorina ja mielellään vielä reippainakin. Tavallaan on helpottavaa, kun nämä sairautemme itse kullakin antavat luvan vanhenemiseen, vaikkapa kepin käyttöön tarvittaessa.
VastaaPoistaNiin, se on jotenkin jännä huomio, että sairaus antaa siihen ikäänkuin luvan... Muutenhan sitä ikäänkuin odotetaan, että pitää pysyä "nuorekkaan" näköisenä vähintään. Ja kuinka turha taistelu se loppujen lopuksi onkaan. Kaikille se vanhuus tulee, jos ikää tulee. Ja vaikka sen tietää, niin silti se rapistuminen tökkii. Joku tajun häivähdys mulla ehkä kävi siellä tk:ssa katsellessani... joku ajatus, että se tärkein on tosiaan siellä sisällä. Ja se kypsyy kuin hedelmä. Metsäntyttö
PoistaNiin, kai meissä aina on se noin kolmikymppinen nainen sisällä Ja terveitä ja reippaita haluttais olla...vaan pikku hiljaa rapistutaan, mutta ikuinen sielu on sisällä :)
Poista♥niin kiva hattu! Minäkin olen justiinsa ommellut itselleni pari lierihattua :)
VastaaPoista:)
PoistaIhan teiniltähän sää tuossa näytät, niin raikas hymykin. Ja hattu on hieno! :-)
VastaaPoistaKiitos Maija <3
Poista:)
VastaaPoistaHieno hattu ja hatun esittelijällä on niin valoisa ilme! Minun on pitänyt jo aikaa sitten kommentoida kirjoituksiasi, koska tekstistäsi tulee hyvä mieli ja kuvistasi välittyy ilo ja tasapaino. Teen sen nyt ja kiitän blogistasi.
VastaaPoistaUlkonäköjutuista vielä, että olen jo jonkin aikaa säikähtänyt peiliin katsoessani, kun sinne on jostakin ilmestynyt kauan sitten ajasta ikuisuuteen siirtynyt äitini. :) Tästä voi päätellä, että vanhuus kolkuttelee ovelle. Onneksi ikä on vain numeroita, mieli ja asenne ratkaisee.
Hyvää kesää!