Keittiö-päivitys

Tänään tuli sentään tehtyä jonkunlainen siivous ja samalla vaihdettua keittiön verhot.Itse asiassa tuli keittiötä muutenkin vähän paremmin siivottua.
Huonosti sain vaan otettua kuvia , kun ei valoa vasten meinaa saada kunnon kuvaa.


























Keittiö on siis nyt lähinnä puna-valko-vihreä.En kuitenkaan halunnut vielä laittaa punavalko-ruudullisia verhoja,kun ne olivat viime jouluna, niin tuntuivat tähän syksyyn liian jouluisilta" :) Ja kun keittiössä on vihreät seinät, niin vihreät kukan lehdet verhoissa sopivat väriin.




Viime yönä oli ollut kova tuuli ja paviljongissa oli tämmöinen näkymä edessä.









Eli lyhtykaappi (mun "astiakaappini" paviljongissa) oli kaatunut tuulen voimasta. Ihme ja kumma, ettei astioita ollut hajonnut, muuta kuin yhdestä ruusukupista oli katkennut korva.Sen heitinkin roskiin, mutta muut toin sisälle pesuun ja talviteloille. Samoin kuin kynttiläkruunun, verhot ja paviljongin kankaat. Vain rauta-rottinki-runko jäi pystyyn ja
pöytä, tuolit ja keinutuoli jäivät vielä sinne. Mutta nyt on kesä loppu!





Siitä huolimatta aurinkoista viikonloppua!

Syksyn raikkautta...

oli aamulla ilmassa, kun kävin Elmoa käyttämässä uudelleen ulkona. Mies oli kyllä käyttänyt sitä jo aiemmin ulkona, vaan "karvapoika" ei suostunut oikein mitään tekemään. Joten kun mies oli lähtenyt kaupunkiin, koira rupes mua komentamaan ulos :) No mikäs siinä! Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa.




Usvaa leijaili vielä metsän reunassa.









Muuten sää alkoi olla syksyisen kaunis :)









Puissa oli jo vähän ruskaa.
















Kyllä luonto on syksylläkin kaunis, varsinkin jos aurinko paistaa.
















Ei mulla mitään erikoista postattavaa ollut. Mutta kun tällä uudella koneella menee kaikki niin sutjakkaasti, niin siitä ilosta :D Ja siitä, että on vapaa päivä ja aurinkoinenkin alkoi paistaa!
Siivota ajattelin ensin, mutta ei kertakaikkiaan huvittanut näitä samoja nurkkia aina nuohota, niin siivosin vain eteisen varasto-komeron. Jos huomenna sitten muuten...



Ihanaa viikonloppua teille kakille <3



Ps. Tämmöinen kumma juttu tuli mieleeni, että eikö olekin outoa se, että mulla katsoja tilastossa on huomattavan paljon katsojia Yhdysvalloista, Ranskasta, Englannista ja Saksasta...viidentenä vasta on Suomi...Luulis, ettei mun blogissa nyt olisi mitään ulkomaalaisia kiinnostavaa...mutta kai se on hyvä näin :)

Tänään

Tänään meillä oli eräänlainen koulutuspäivä työn puolesta. Ruokatunti sattui olemaan sopivaan aikaan, että kävin seurakunnan ruokailussa syömässä välillä. Ruokailussa oli kahvit jälkkäriksi ja koulutuksessa oli myös kahvit ja korvapuustit.
Kahvista puheen ollen käytiin ostamassa uusi kahvinkeitin, kun entisestä hajotin sen termoskannun, kun se luisti mun käsistä lattialle ja siitä katkes kahva! Muuten näytti ehjältä...kumma kyllä.




Aamulla mies oli tuonut ulkoa ison maa-artisokan kukkaoksan, kun se oli taipunut maata kohti. Laitoin sen isoon pulloon kukkimaan.









Päivänokoset otin kun oltiin tultu kotiin, ihan ihmisten aikaan eli noin kolmen maissa. Sitten taas kahvia ja kävelylenkille. Aika viileä sää oli ja varsinkin kylmä tuuli, mutta aurinko paistoi, mikä oli ihan kiva :) Tämä kuva on matkan varrelta.










Samoin tämä.










Hipsun olin jättänyt kuistille, ettei se olisi lähtenyt perään...sieltä se ikkunasta kurkisteli kun tulin takaisin :) Äitin kamu <3






Kuistin ikkunalle laitoin yhtenä päivänä värillistä lasia, kun tämä väri jotenkin miellytti silmää.











Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Terveisin Sesse ja Rasmus (pöytäni alla ,hengessä mukana :)









Ps. Ihmettelin mikä tuolla lattialla Rasmuksen edessä on kuvassa, mutta sehän onkin koiran pehmo-possu. Luulin jo hetken, että ne oli mun varpaat....:D

Viikonlopun loppua!

Tervehdys täältä!
Eipä täällä ihmeempiä ole tapahtunut... Tänään poikettiin paikallisilla markkinoilla ja kirppismyyjä sai houkuteltua minut ostamaan neljällä eurolla yllätyspussin ja mies sai sitten työkalun kaupan päälle. Tuon työkalun alkuperäinen hintapyyntö oli se 4 e, mutta mies kun ei halunnut sillä rahalla ostaa sitä, niin myyjä teki uuden tarjouksen, johon siis kuului se yllätyspussi ja meikäläisen kukkarostahan se meni :)



Siinä oli kaikenlaista tavaraa...esim. kolmet lukulasit joissa yhdessä oli vielä hintalappukin jäljellä (ne lasit oli siis kakki samanlaisia)ja lapussa hinta 9 e ja risat. No ne lasit menivät miehen käyttöön, niinkuin myös partakone. Astioita ja kynttilänjalkoja oli myös sekä vanha puhelin ...Mutta ei mitään erityisen mielenkiintoista.


Kävimme samalla reissulla myös toisella kirppismyyjällä, jolta ostin kirjan, jota olen kaivannutkin omaksi. Neljä euroa oli siinäkin hintapyyntö, mutta onneksi sain kahdella :)
Elmon kanssa kävelimme ja haistelimme "liikepaikan" tuulia ja kävimme myös kahvilla.



Kotona tein lohkoperunoita ja kanaa ruuaksi ja samassa uunin lämmössä omenakakun.Omenoita muutenkin viipaloin ja laitoin naruun kuivumaan, kun sellaisen vinkin sain yhdeltä myyjältä...hän itse oli tehnyt kuivattuja omenoita ihan huoneen lämmössä ja lapsenlapset olivat kuulemma tykänneet.



Ensi viikolla meillä tulee neljä vuotta, kun ostimme tämän talon. Äkkiä se aika on loppujen lopuksi mennyt.Luin tästä blogista silloisista tunnelmista...elikkä postauksesta 24.9.2010 :" Väsynyt talonomistaja", jos joku haluaa katsoa :)
Siinä oli vielä siitäkin, kun silloin alkuaikoina mulle tuli rintasyöpä leikkauksen jälkeen välillä nestettä toiseen käsivarteen, jos sitä rasitti liikaa...ei ole enää vuosiin tullut.Onneksi!
Sokerirasitus-testissä kävin perjantaina, kun olen ollut niin väsynyt. Alkuviikosta kuulen sen tulokset. Ostin kyllä nyt vitamiinipurkinkin kotiin.



Ei tässä muuta, ei ole nyt tullut kuviakaan otettua, paitsi tuo alkukuva.

Aurinkoa ja eteistä

En vielä eilen saanutkaan konetta, vaan tänään miehen pitäs tuoda se mukanaan kaupungista. Ja se on ihan upouusi :)
Luulisi nyt vähän aikaa pelaavan. Osamaksulla sen tietenkin sain, muuten olis joutunut odottamaan veronpalautus-rahoja.
Ja valmiiksi on asennettu ja tietoturva sun muut :)







Tuon kerkesin kirjoittaa viimeksi, sit tuli taas ongelmia vanhan koneen kanssa ja siihen se jäi...mutta nyt on upouusi kone ja vähän jo harjoiteltukin tämän käyttöä. Vaikka läppäri on tämäkin, niin kuitenkin eri merkkinen ja uusia juttuja on opeteltavana.
Saas nähdä missä ajassa tämä tulee yhtä tutuksi kuin entinen :)




Tässä kerran siivosin ja uudistin vähän meidän eteistä. Jotenkin se oli sen jälkeen ihan erinäköinen, mutta kyllä siihen on nyt jo "silmä tottunut", niinkuin mies sanoo.
Yleensä hän sanoo kyllä niin, silloin kun joku paikka on mun mielestä ruma tai ikävästi "pistää silmään", niin sitten saan kuulla että "Kyllä siihen silmä tottuu".. :(
Eteisen siivouksen/uudistuksen hän kyllä huomasi heti, ihme kyllä ja tuumasi "onpa siisti eteinen".Eihän nuo miehet yleensä aina sisustuksen vaihtoja huomaa, niinkus tiedätte :D







Uudistin yhden aikoinaan roskikselta löytyneen mäntypeilin mustalla kontaktimuovilla pikaisesti ja laitoin sen eteiskomeron oveen. Meiän eteisessä kun ei ole juurikaan vapaata seinätilaa.









Ja kun siinä oli mustaa laitoin jotain muutakin pientä mustana sinne.









Vaaleansininen kaapin laatikko siellä olikin jo ennestään tasona, lisäsin vain vaaleansinisen kirppis- naulakon ja silkkikukan.









Verhot vaihdoin myös sinne. Nämä verhot vintistä ovat luonnossa ihan kauniit...pellavan harmaata kangasta ja kukka-kuvioita. Tämä turkoosi kynttilälyhty (tai oikeastaan niitä on kaksi, kummassakin ikkunassa) sopii verhon turkooseihin kukkiin. Kynttilälyhdyt ovat uusia kirppislöytöjä.









Meiän eteinen on mahdottoman hankala kuvattava, kun siellä on aina niin pimeää.Näistä kuvista osa on valon aikaan ja joku päivällä otettu.



Eipä tällä kertaa muuta kuin ihanaa viikonloppua!

Hermot on menny...

...nimittäin tämän koneen kanssa...niin hidas ja välillä sammuu kesken kaiken itestään :(

Vaan: Huomenna luultavasti saan uuden koneen, JEEEE!!


Sitä odotellessa, hyvää iltaa ja huomista ja työpäivää!

Ulkoa ja kuistilta

Kuten kerroin, hoitokoiramme lähti kotiin eilen. Tässä vielä kuitenkin pari kuvaa hoitokoiran ja Elmon yhdessä olosta:)
Viimeisenä päivänä ei kyllä näin rauhallista ollut, koirat ottivat ilon irti elämästä juoksemalla isoa rinkiä nurmikolla jahdaten vuoronperään toisiaan. Sitä oli mukava katsoa:)















Kissatkin uskalsivat jo illalla tulla käymään alakerrassakin, kun pidin keittiön ovea auki, niin tulivat varovasti sisälle ja aamulla Hipsu oli mun vieressä kun heräsin. Ihana Hipsu <3 Tuliaisiakin saatiin koiran isäntäväeltä. Tällainen kassi ja kaksi kylpypyyhettä. Minä valitsin itselleni tämän kalapyyhkeen hehkuvine väreineen, mies sai puna-musta sävyisen. Hoitopalkka oltiin saatu jo etukäteen.









Nostin illalla pelargoniat kuistille, kun luvattiin mahdollista hallaa alavilla mailla, ja tämähän on laaksossa.Nyt ne kuistilla kukoistaa :)
















Elmon kanssa kävin lenkillä,kuuma tuli! Muutenkin hikoilen ihmeen paljon, ilman syytäkin ja jatkuvasti janottaa, väsyttää ja pissattaa...onks ne ne klassiset sokeritaudin oireet....pitäs tarkistuttaa sokeriarvot. Mulla onkin ylihuomenna lääkäri, niin vois siitäkin puhua.









Ihania pihlajan marjoja!








Ja unikot kukkii...







Pilvilampaita



Hyvä sää on ulkona ja luonto on onneksi vielä kaunis, ei ole syksyn masentava harmaus vielä saapunut.Tosin yllätin itseni yhtenä päivänä jo ajattelemasta joulua, kääk! Onneksi se oli vain pikainen häivähdys...



Rattoisaa sunnuntaita :)

Syksyksi...

...vaihdoin vähän mattoja ja tekstiilejä.Lime-turkoosi iso riepumatto pääsi huilaamaan vinttiin ja tilalle oleskelu-nurkkaukseen tuli kaksi tummempisävyistä riepumattoa. Samalla sohvan vaaleanpunakukkainen täkki ja pinkit tyynyt vaihtuivat siniseen huopaan ja sinertäviin tyynyihin.



Meinasin laittaa tähän "ennen"-kuvan, mutten löytänytkään. Mutta pari postausta alempana taitaa olla joku kuva olohuoneesta.


Mutta tässä olohuoneen syys-asu :)








Kun verhot ovat kuitenkin pinkit, ja tämä taulu ostettu niihin sopivaksi....








...niin pitihän sitä jotain pinkkiäkin jättää kuitenkin, ettei ihan sini-vihreään siirrytä. Esim. kolmannen riepumaton raidat :) Kaikki matot ovat muuten äitini kutomia.








Koirien (entisten ja nykyisen) kuvat pääsivät kirppiskehykseen.







Vielä muutama kuva...

















Olihuoneen pienempään ikkunaan , pinkin kapan tilalle, pääsivät unikkoverhot ihan käytännön syistä. Kun iltaisin on jo pimeää, tekee mieli tielle ja naapuriin päin oleviin ikkunoihin vetää verhot eteen.Kesällä asia on erikseen.Nuo verhot sain joskus entiseltä työkaveriltani silloiseen tytön huoneeseen.






Meidän hoito-koira-neiti lähti tänään omaan kotiinsa.Ihan suloinen koiruli oli ja helppo hoidettava. Mutta nyt saavat kissat taas olla kotona vapaasti.Tosin varmaan alussa arastelevat, kun pelkäävät mistä pikkukoira juoksee heitä jahtaamaan...


Mukavaa viikonvaihdetta teille!

Satoa ja menestystä

Ihana alkusyksyn päivä! Ja Suomi voitti lentopallossa Tunisian ja pääsi jatkoon! On tullut nyt tuota Suomen lentopallo menestystä seurattua :)







Omenoita on tullut kovasti meidän ainokaisesta puusta. Mies on niitä parina päivänä kerännyt kaksi korillista pudokkaita.Tänään keitin kaksi annosta omenasosetta. Toisen hillosokerilla ja toisen tavallisella sokerilla, kumpaakin tuli kolme purkillista.







Sokerit olivat niin vähissä, etten enempää olisikaan voinut keittää. Aiemmin olen jo viipaloinut omenia pakasteeseen.
Vaan tuossa vielä korillinen omenoita odottaa jatkojalostusta :)





Satoa tavallaan tämäkin: satoa tv:n lomassa tapahtuneesta virkkaustyöstä:)







Peitto ei ole prässätty, mallailin sitä vaan kuvausta varten tuohon nojatuoliin.Eivät jämälangat tähän riittäneet, vaan jouduin 2-3 kerää ostolankaakin käyttämään.Kun ei kirppiksiltäkään nyt lankapussukoita oikein löytynyt.








Kirppiksistä puheenollen niilläkin on tullut nyt silloin tällöin poikettua, kun on tuolla kaupungissa päin liikkunut.Ostokset ei ole suuren suuria ollut, jotain pientä vain: viiden metrin rullamitta 1,50 e, koirakirja 2 e,kuuden kappaleen pakkaus sinisiä kynttilöitä 1 e ja mekko 1,50 e, en nyt muista muuta...ilmaislaatikosta sisustuslehtiä :D






Meillä kukkii vielä voikukat ja itse asiassa mansikatkin :) Uusi kevät...


Olin lauantaina niin väsynyt, että viikkosiivouskin jäi tekemättä...aika meni vain rentoillessa...Olen suunnitellut huomiseksi siivouspäivää,(kun ilmeisesti menen vasta tiistaina töihin), jos en sitten jo tänä iltana siivousta aloita, kun mies meni omille menoilleen, yhteen tilaisuuteen ja sitten kokeilemaan jos sählyn peluu onnistuisi polvituen kanssa. Hän ei vielä ole päässyt polvileikkaukseen hammasvaivojen takia.Ensin pitää saada ne kuntoon.
Itselläkin oli eilen nilkkatuki kävelylenkillä, kun nilkkaa vähän särki ja se "naksui".







Eipä tässä tällä kertaa muuta, kuin hyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!



ps. Koneen kanssa oli aiemmin ongelmia, niin tässä välillä tein muita hommia ja nyt sain laitettua kuvatkin tänne :)

Kirje taivas-asioista :)

Rakkaat ystävät!


Tänä aamuna luin aamiaispöydällä olevasta paperista kappaleen:" Evankeliumi on maailman ainut toivo. Jos evankelioivaa Jumalan seurakuntaa ei olisi, valot sammuisivat ja pimeys olisi vielä synkempää. Evankeliumissa on voima muuttaa sitä tapaa, jolla me ihmiset ajattelemme, elämme ja suhtaudumme toisiimme".



Jotenkin tuo kosketti minua ja ajattelin olenko kertonut täällä blogissani elämäni tärkeimmästä asiasta ja perustuksesta.
Jotain ympäripyöreää varmaan, mutta nyt on aika kertoa uskoontulostani :), joten muutoskertomukseni, niinkuin nykyisin monesti sanotaan, ja joka on selvempi ilmaisu ei uskoville, kuin entinen "todistus"-sana.



Synnyin uskovaan perheeseen, siinä mielessä, että äitini oli luterilainen uskova.Joten sain kristillisen kasvatuksen ja lapsen uskon Taivaalliseen Isään.Tuo lapsen usko kestikin minulla oikeastaan niin pitkään kuin kotona asuin, eli 19-vuotiaaksi. Sitten muutin lastenhoitajaksi erääseen perheeseen naapurikuntaan. Olin yksinäinen vieraalla paikkakunnalla ja tapasinkin pian ensimmäisen mieheni, joka oli minua kuusi vuotta vanhempi. Rakastuin ja niinkuin sanotaan "rakkaus on sokea" sen sain kokea omassa elämässäni seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Mieheni käytti alusta lähtien melko lailla alkoholia, mutta minä en suostunut näkemään siinä vaaraa vaan olin rakkaudessani sokea. Tulin raskaaksi ja niinpä menimme naimisiin ja saimme pian ensimmäisen lapsemme.
Vuosien kuluessa lapsia syntyi yhteensä viisi ja minulle se olikin pelastukseksi, koska oma alkoholin käyttöni lasten myötä väheni ja loppui ajan kanssa lähes kokonaan, eikä minulle kerinnyt kehittyä siihen riippuvuutta.Mieheni alkoholinkäyttö sen sijaan lisääntyi vuosien myötä ja samoin myös perheväkivalta ja pelko.
Ja vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt avioliitto oli monessa mielessä vaikea, niin olihan niitä hyviäkin aikoja ja ihanat rakkaat lapset.



Joskus vähän yli kolmikymppisenä aloin kaivata uudestaan suhdetta lapsuuteni Jumalaan.Olin säilyttänyt kyllä iltarukouksen elämässäni, mutta muuten elämäni ei kyllä ollut mitään uskovan elämää.
Aloin rukoilla enemmän, esim. uskovaa ystävää ja aloin myös lukea jonkun verran Raamattua. Minulla oli uskova kirjeystävä joka oli ollut jo muutaman vuoden. Hän lähetti lähetti minulle hengellisen kasetin ja sitä kuuntelin.Tyttärelläni oli ollut vähän aikaa uskova hoitaja, joka kysyi saisiko tilata lapselleni hengellisen lasten lehden...tottakai annoin luvan. Ja kun luin niitä tytölle sain itsekin hengellistä ravintoa janoiselle sielulleni.



Aloin käydä hengellisissä tilaisuuksissa, kirkossa pari kertaa, samoin Helluntaisrk:ssa... Sitten tuli Vappu-90. Silloin oli lukion auditoriossa yhteiskristillinen tilaisuus, jonka järjestivät neljä eri seurakuntaa. Joka seurakunnasta oli joku puhuja ja tietysti myös musiikkia.Oikeastaan oikein odotin, että lopussa kysyttäisiin haluaako joku tulla uskoon, pyytää Jeesusta elämäänsä...
Lopussa sitten kysyttiinkin, että haluaako joku tulla uskoon tai onko muuta asiaa Jumalalle, että voi nostaa kätensä merkiksi ja tulla myöhemmin eteen, niin hänen kanssaan rukoillaan. Minä nostin käteni ja niin teki moni muukin. (Jälkeenpäin kuulin, että itseasiassa olin ainoa, joka siellä varsinaisesti tuli uskoon, niin sanoakseni.Ilmeissti muilla oli muita rukouspyyntöjä Herralle :)



Niin siis menin tilaisuuden lopussa eteen ja luokseni tuli pastori, jonka kanssa sain rukoilla, pyytää syntini anteeksi ja pyytää Jeesusta elämääni. Rukouksen loputtua pastori kysyi minulta : "Kenen oma sinä nyt olet?" , minä sanoin :" Jeesuksen, toivottavasti..." Pastori ei antanut periksi, vaan kysyi vielä uudestaan samaa asiaa ja silloin minä vastasin, että Jeesuksen.. Ja se usko on kestänyt ja kantanut minua jo 24 vuotta, kiitos Jumalalle! Olen saanut elämääni rauhan, joka on kantanut vaikeinakin aikoina ja sen varmuuden, että kun pysyn lähellä Jeesusta saan kuoleman jälkeen omistaa iankaikkisen elämän Jeesuksen kanssa.



Ei sitä osaa tämän paremmin sanoa, sen tietää vain se joka itse sen kokee :)Mutta se oli elämäni paras päätös ja suosittelen lämpimästi <3
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea. Toivottavasti moni lukee tämän ja kirjoitukseni saisi jonkun ajattelemaan elämän tärkeimpiä kysymyksiä.



Rakkain terveisin Sesse :)