keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Sohvan valtaajat
Otsikko ei liitykkään aiheeseen, koska tänne bloggeriin on tullut joku ihme juttu kuvien lataukseen...se väitti, että minun kuvani ei ole kuva!
No jopa menee tääkin vaikeeks, pitäskö lopetttaa tämäkin ilo. Kaikki muutkin asiat on enemmän ja vähemmän "tökkinyt" :(
Huomenna pitäs mennä työhaastatteluun, joka tehdään video teitse! Kaikki menee liian teknilliseksi, mä en ala mitään!
Tekis mieli mennä peiton alle odottamaan, että tulis edes kevät!Ahdistaa!
Mutta teille kuitenkin Hyvää huomista Ystävänpäivää! Toiste ehkä paremmalla mielellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvää Ystävänpäivää itsellesikin, Sesse ja onnea haastatteluun!
VastaaPoistaOhhoh, videotyöhaastattelu! Minustakin tuntuu merkilliseltä ja sentään teen työni pääosin tietokoneella sekä ouhun Skypen kautta ulkomailla asuvien ystävien kanssa.
VastaaPoistaTsemppiä sinne, joku toinen päivä on taas parempi mieli, ihan varmasti! Ainakin sitten kun tekniikka taas pelaa. Kumma tuo kuvajuttu. Toisaalta bloggerin kanssa on välillä pieniä ongelmia, jotka selviävät itsestään odottamalla vähän aikaa.
Kaunista ystävättären päivää Sesselle ja kiitos kortista.
VastaaPoistaKirjoittelen kun jaksan, olen niin väsynyt myös kaikkeen .
Kestetään yhdessä eteenkinpäin.
Kerrohan jatkossa haastattelusta lisää, kuulostaa oudolta kunhan ei olisi valehaastattelu.
Minttuliini
Hei, itekki ihmettelin tuota kuvien lataamisen muutosta! Nyt en saanut kuvia laitettua keskelle. Mutta kunhan sain kuvat jonnekin sinne sivulle ;) Pitää opiskella vaan ja kokeilla sitä...
VastaaPoistaVideohaastattelu, jännää...Kyllä tää tekniikka välillä ottaa pannuun.
Pidetään peukkuja sulle.
Hyvää ystävänpäivää jo etukäteen!
Hyvää Ystävänpäivää Sinulle ♥
VastaaPoistaÄlä nyt anna periksi kevätväsymykselle, kohta taas aurinko paistaa ja linnut visertelee ja kaikki asiat tuntuu sujuvan paremmin.
Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaT. Sari Puumulista
♥Hyvää Ystävänpäivää!
VastaaPoistaHYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!
VastaaPoistaToisinaan kaikki tökkimiset ovat kertakaikkiaan liikaa. Tuttu tunne tuo, halu mennä peiton alle pariksi kuukautta.
Mene sinne ja kohta tulee lohduttajat kutittamaan viiksillä poskeasi. Eilen menin itse ja kuvittelin, että elämä loppuu, koska se ei voi jatkuakaan. Mulle tuli pieni keltainen pehmeä kaveri viereen ja se auttoi kummasti.