Aurinkoista perjantaita :)

Tänä aamuna heräsin kerrankin valmiiksi hyvillä mielin ja pirteänä. Ja päässä alkoi taas laulu soida. Tällä kertaa laulu, jota en ole pitkään aikaan kuullut, puhumattakaan laulamisesta...tosin nyt aamun olen sitä sen jälkeen lauleskellut :)
"Anna elämän iloa Herra, anna syömmeni palaa myös. Anna elämän iloa Herra, anna loistaa kunnes päättyy yö. Hoosianna, hoosianna, hoosianna kuninkaallemme. Hoosianna, hoosianna, hoosianna Herralle!"






Hyvä mieli johtui varmaan paljolti eilisestä hyvästä kylätalon tilaisuudesta, (jota me pää-asiassa vedämme). Siis hengellisestä tilaisuudesta. Olimme saaneet kaupungista lisävahvistusta,kaksi nuorta "veljeä" joista toinen piti saarnan ja kaksi miestä kitaran kanssa lauluun ja soittoon avuksi. Yksi paikallinen ystävä kertoi siellä myös oman kertomuksensa uskosta omalla kohdallaan.
Sitä emme tietenkään tienneet minkä verran ihmisiä tulee kun se vaihtelee. Sen tiesimme, että "vakkari-käviöistä" ainakin pari puuttuisi. Joten jännityksellä odotimme kuinka porukkaa tulee. Yleensä on ollut nykyisin noin 10-13 välillä. No nyt oli sen verran kaupunkilaisia mukana, että meitä oli 17. Mies sanoikin, että "tuli iso jytky" :)















Ja mikä parasta, yksi joka ei ollut uskossa, halusi lähteä seuraamaan Jeesusta ja toinen teki parannusta. Ja sydäntä ilahduttaa nuoret "veljet", jotka on niin innokkaita, olivat heti järjestämässä kyytejä näille miehille tuleviin tilaisuuksiin.. ja oli siinä yksi vanhempikin kyydin tarjoaja. Nuo miehet kun asuvat eri suunnassa kuin me, eikä kummallakaan ole autoa. (Mies haki heidät tilaisuuteen ja eräät ystävät veivät kotiin). Tänä iltanahan meillä on srk:n tilaisuus ja sunnuntaina on seurakunnan toisessa päässä, eli naapuri-paikkakunnalla.







Meillä mies menee taas Vivamoon näytelmä harkkoihin viikon lopuksi. Ja sydämessäni elää toive, että pirteä olo jatkuisi ja saisin vähän siivottua ja raivattua tavaraa pois viikonloppuna. Ahdistaa tämä ahtaus... Mutta nautitaan kauniista kevät päivistä!





Ps. Kuva alunperin netistä, on ollut aikaisemmin läppärin näyttö-kuvana. Ihanat joutsenet,olen iloinnut joutsenista jotka ovat joka päivä lentäneet ylitsemme paluumatkallaan (?) ja muutenkin. Eilen aamulla oli kaksi joutsenta viereisellä pellollamme, on ne komeita lintuja <3

Outolintu

Eilen luin, Kaarina Davisin blogista, kirjasta Outolintu, erilainen. Taas se kolahti, kun olen aina tuntenut olevani vähän erilainen ja huonompi kuin muut ihmiset. Olen enemmän introvertti, ujokin edelleenkin, vaikka iän mukana siitä on päässyt vähän irti, koen kaikki ihmisten eleet ja ilmeet voimaakkammin kuin moni muu ja tunnen tunteet niin vahvoina, vaikkakin tuo masennus-lääkitys on niitä tasannut. Ja testienkin mukaan olen erityisherkkä.
Niinpä kun luin tuon Kaarina Davisin postauksen, kuinka hänelle oli tullut eräässä seurassa pitkästä aikaa eräänlainen paniikkihäiriö-tunne, niin tutulta kuulosti... Kaarina kertoi Sylvi-Sanni Mannisen kirjasta Outolintu, erilainen, niinpä piti kurkistaa kirjaston sivuille löytyykö sitä sieltä. Ei löytynyt, mutta on näköjään tilauksessa ja yksi varaus oli jo, niimpä liityin itsekin varausjonoon.
Itselläni on omana Kaarina Davisin kirjat: Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirja. Monenlaisia tuttuja tunteita olen niistäkin löytänyt






Aamulla olin vielä nukkumassa, kun puhelin soi ja mies soitti jo kaupungista eräistä asioista, niin jo masennus/ahdistus meinasi hyökätä päälle. Onneksi alkoi taas soimaan päässä laulu: ... "sä kuorman kannat, kun mä yksin kuljen niin heikkona ja usein uupuen".
Monesti kyllä harmittaa kun on niin "heikko" ihminen ja joutuu usein väärin ymmärretyksi, kun kukaan toinen ei voi tietää niitä ahdistuksia...no, korkeintaan toinen samanlainen.
Ei suurensuuri asia tarvitse olla, kun se jo saa aikaan ahdistuksen ja/tai jonkinlaisen "paniikki-reaktion".







Ulkona tihuuttaa vettä. Rasmus-rakas ottaa rennosti :)

Reppanat

Toiset kasvit ovat kevään tullessa vaan tulleet nuutuneen näköisiksi. Yksi viime keväänä saatu krysanteemi on huonosta ulkonäöstään huolimatta pukannut yhden aika surkean näköisen kukan ja kaksi nuppua. Hyvä kuitenkin, että selvisi hengissä talvesta ikkunalla.












Kivan piristävältä näyttää kyllä tuokin harmaana päivänä :)

Jäätä ja taivasta

Tämän päivän metsä käynnillä kuvasin jääputousta joka on aika jyrkässä rinteessä. (Ja jota en ole aiemmin kuvannut). Huomasin sinne kiivetessäni, että pari isoa jää lohkaretta oli irronnut sieltä ja vierinut (tai paremminkin liukunut) rinteeseen. Sempä vuoksi varmuuden vuoksi vähän kiersimme Elmon kanssa ja jätin Elmon alemmaksi puuhun kiinni.
Eipä sieltä nyt mitään irronnut, vesi vaan tippui putouksen ohuempien "puikkojen" päistä. En osaa kuviin tallentaa sitä oikeata näkymää sieltä, mutta yritin.



























































Kukahan tämän kannon alla asuu?















Joki virtaa jo vapaana polveillen.















Hipsu oli taas meidän kanssa lenkillä, mutta jäi jälkeen ja mihin lie mennyt seikkailemaan, kun ei enää naun´taa kuulunut. Ihana aurinkoinen sää oli.
Loppumatkan jouduin tulemaan pellon reunaa, kun metsätiellä oli lumen alla jäätä ja lensin pyrstölleni. Taisi tulla lonkkaan mustelma...







Vielä eilis illan ihania taivaskuvia, ikkunasta kuvattuna.






























Huomiseksi se kai on luvannut sadetta, höh! Ei olisi väliksi.

Lunta!

Aamulla kun heräsin ja avasin makkarin verhot luonto oli taas talven valkoinen. Mutta uusi lumi on vanhan lumen surma, niinkuin vanha sanonta sanoo, joten en jäänyt moista murehtimaan :)
















Ikkunalta löytyy sentään vihreää :)
















Poikani oli tullut meille eilen ja ollut yötä, tänään hän oli lähdössä kaupunkiin veljensä luokse. Me olimme menossa seurakuntaan, niin heitimme hänet lähelle veljen kerrostaloa ja haimme sitten "kyytiläiset" matkaamme. Tänään meitä olikin täysi lasti seurakuntaan menijöitä eli viisi henkeä, siksi olimme joutuneet pojan viedä ensin, vaikka se olikin matkan varrella.








Seurakunnassa oli puhumassa iranilainen uskoon tullut mies, samalla siellä oli myös Marttyyrien ääni-järjestöstä Juhani Huotari, joka toimi samalla tulkkina.
Meidän kyytiläisistäkin yksi oli pakistanilainen.
Tavallista pitempään meni sillä reissulla, sillä jotkut pitivät palaveria, johon kaksi meidän kyytiläisistäkin osallistui, joten odottelimme heitä.
Sen jälkeen veimme heidät kotiin ja samalla saimme itsellemme ruuan jakelusta vähän "evästä".








Kotiin tultua olikin jo ruoka-aika mennyt monella tunnilla ohi, joten piti vähän hiukopalaa ottaa. Ja Elmoa käytin pikku lenkillä. Miehellä on vielä sählyyn lähtö kohta puoleen.













Tällaisen kukkaisan pikku valoketjun tuunasin eilen. Paristo-ledvalot ja silkkikukkien osia, kangaskukkia ja vihreätä ohutta päällystettyä rautalankaa aineksina. Ripustin ne toistaiseksi kynttilälampetin ja seinäkoukun koristeeksi.













Hyvää sunnuntai-iltaa!

Aamu ajatuksia

Tänä aamuna heräsin ja kuulin miehenkin olevan alhaalla, kello oli vähän yli 8. Nousin noin 15 yli ja kun pääsin alas näin miehen lähtevän juuri pihasta autolla, oli menossa kaupunkiin. Oli käyttänyt Elmon ulkona, se oli helppo tarkistaa, kun ulkona satoi ja Elmon turkki oli märkä :)
Rupesin miettimään mihinköhän aikaan ihmiset yleensä herää, nimittäin ne jotka eivät työn takia tarvitse herätä kukon laulun aikaan... Mihinkä aikaan te heräätte?














Meillä on miehen kanssa ihan erilaiset unen tarpeet. Miehelle riittää kuuden tunnin unet, itselle on sopivin noin 9 tuntia, silloin herään itsestään, jos ei ole tarvinnut muuten herätä aiemmin.
Yläkertaan lähden yleensä 21-22 aikoihin, riippuen siitä onko telkkarista tullut jotain katsottavaa tai haluanko mennä aiemmin lukemaan jotain hyvää kirjaa sängyssä. Tai sitten olen vaan niin väsynyt, etten jaksa haukotella sohvalla...
Välillä luen sängyssä, 23:nkin asti, jos on mielenkiintoinen kirja. Toisinaan taas menen makkariin 9:n maissa niin väsyneenä, että rupean heti "nukkumaan", tosin en aina kuitenkaan heti nukahda.















Mies tulee nukkumaan yleensä sen mukaan, jos katsoo tv:tä myöhempään tai tulee jo aikaisemmin lukemaan. Aamulla sitten mies nousee kuuden maissa ja minä yleensä 8-9 välillä. Meillä se kyllä toimiikin hyvin, koska mies(kin) haluaa rauhallisia aamuja, ei juttelua vaan Raamatun lukua ja rauhassa aamu-palaa. Itsekin varsinkin välillä en aamulla jaksaisi mitään hössötystä tai muuta "hulinaa". Ja itse luen myös aamulla Raamattua. "Vakka kantensa valitsee" :)
















Usein aamulla soi jo valmiiksi päässä joku hengellinen laulu. Tänään se oli: ..."Suo mun nähdä kasvojasi Jeesus, sun kirkkauttas katson riemuiten, kuormani sä kannat kun mä kuljen täällä usein yksin uupuen..." En tuotakaan sen enempää muista mistä laulusta se on tai onko laulu tai virsi, enkä sanojakaan kunnolla, mutta tuo kohta soi koko ajan mielessäni, päässäni ja sydämessäni, ja sävelkin oli selvä. Minusta se on niin ihanaa kun joku hengellinen laulu soi pässä heti herättyä ja saan sitä hyräillä pitkin päivää :)















Ulkona on ankea sateinen, harmaa päivä. Tosin lumet saa kyytiä. Päivän väri-pilkuksi voisin laittaa tänne väleihin kauniita kesä kuvia...sinne päin ollaan kuitenkin menossa :) Illalla mennään taas seurakuntaan ja vanhin poika tulee huomenna kylään.

Eilistä päivää

Aurinkoista päivää! Eilenkin oli aurinkoista ja miehen ehdotuksesta mentiin keittämään pannukahvit nuotiolla saunarannassa. Joesta oli lähtenyt jäät sitten viime näkemän.



















Lunta kyllä siellä vielä on, kun se on varjoisampaa paikkaa. Ja on sitä vielä muuallakin, paitsi tuo vastapäinen "sänkipelto" alkaa olla jo lumeton.
Ihan kiva oli kyllä istua lähellä saunan seinustaa (valitsin aurinkoisimman paikan) ja juoda pannukahvia pullan kera ja nauttia kevät-auringon lämmöstä.
Pihallakin tein kesää, eli hajottelin petkeleellä jäätä.





Mua harmittaa, kun en saa kaikkia askartelutavaroita ja ompelutavaroita samaan paikkaan, olis paljon helpompaa jos olisivat samassa huoneessa. Nyt on pikkuhuoneessa askartelu-nurkkaus ja yläkerran makkarissa ompelupaikka ja nukketalon rakennuspuuhat. Askartelutavara-kaappi on olkkarin puolella. Vaan kun ei tila riitä ja toisaalta ompelu hommien on parempi olla ylhäällä, koska pikkuhuoneessa en voisi ommella jos mies katsoo tv:tä.




Toisaalta askarteluja teen alhaalla usein silloin, kun mies menee ylös esim. päivä-nokosille. Tällaiselta näytti askartelupöytäni eilen kaikessa kauheudessaan.














Onneksi sain sen siivottua eilen...pakko se on aina välillä :)


























Kun askartelu- ja käsityöimmeisellä pitää olla niin paljon tavaraa ja materiaalia ja välineitä, ainainen sekasotku niissä paikoissa.
Vaan ei voi mitään. Näillä mennään. Nyt jos saisin sen pidettyä siistinä viikonloppuun, kun poikani tulee kylään ja nukkuu sitten pikku-huoneessa.




Yöllä taas valvoin kun heräsin ennen neljää ja ahdistus hyökkäsi kimppuun...onneksi mielessäni alkoi soida laulu : "Lohtuni, turvani, suojani ja kilpeni...sua aina saan vain ylistää, rakkautesi ihmeitä" ja rohkaisevia Raamatun jakeita tuli myös mieleen. Mieskin oli herännyt ja sain hänen kanssaan myös jutella ja kävin syömässä leipä-palan ja onneksi sitten sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Muuten olisi ihan pöpperöinen koko päivän.
Kotimatkalla blogissakin uusi postaus.




Hyvää torstaita!