Muisti meni....ja tuli, Luojan kiitos!!

Kuten otsikosta näkyy, olen elänyt "jännittäviä" aikoja. Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin lauantaina, menetin muistini! Muistan, kun mies sanoi menevänsä lämmittämään saunaa ja minä olin tietokoneella....sen jälkeen varsinaisesti heräsinkin sairaala-päivystyksen valvonnasta. En muistanut päivää tai kuukautta, nimi ja tämän vuoden vuosiluku tuli sentään mieleen ja vuodenaikaa kysyttäessä, mietin että ulkona oli vähän lunta ja päättelin (aivan oikein) nyt olevan talven!










Pikku hiljaa muisti alkoi palailla pätkittäin, kuin Uuno Turhapurolla. Yöllä minut siirrettiin päivystyksestä neurologian osastolle,jossa jouduin käytävä paikalle, kun se oli niin täynnä. Seuraavana aamuna muisti oli jo täysin palannut muuten, paitsi sen lauantai-illan kohdalla on useamman tunnin muistikatkos, jossa on pieniä sekavia "muistivälähdyksiä". Ihan kuin unesta. Sitä lausetta olinkin toistanut miehelle ja ambulanssiväelle mitälie parikymmentä kertaa : "Ihankuin olisin nähnyt unta"...




Mies oli siis soittanut ambulanssin, kun en ollut saunassa muistanut naapureita enkä muita tuttuja. Pelottavaa...eikö totta! Kuitenkin olin itse esim. pukenut saunan jälkeen ja toiminut muutenkin "automaatti-ohjauksella". Vaikken muista kuin pieniä pätkiä sieltä täältä...jotka tosiaan tuntuvat kuin unessa tapahtuneilta. Diagnoosi oli TGA-kohtaus eli Ohimenevä täydellinen muistinmenetys. Netistä voi katsoa, jos haluaa :)









Onneksi se on yleensä hyvälaatuinen, eikä pitäisi toistua. Mutta oli se jälkeenpäin ajatellen aika pelottavaa....jokaiselle kuitenkin muisti on se "minuus" eli kuka minä olen ja mitä minä muistan.
Eilinen meni siis sairaalassa makoillen ja sanaristikoita täytellen. Onneksi aulassa oli nippu uusia (siis tyhjiä) sanaristikko-lehtiä, joista nappasin yhden ja rohkeana aloitin ensimmäisetä ristikosta, jossa luki "vaikea" tai "haastava". Ja sain sen melkein valmiiksi :) Etten ihan muistihäiriöinen ole, sen kai halusin todistaa itselleni. Kyllä on mielenkiintoiseksi mennyt elämä...ensin Elmon katoaminen, sitten tämä!
Koneella olikin ollut, että se voi tulla herkille ihmisille esim. stressin seurauksena...tai fyysisen ponnistuksen jälkeen...
Kyllä nyt voisi jo helpottaa tämä jännitys!









Tänään sitten pääsin kotiin. Mangneettikuvaus ja labra on vielä tulossa.
Kaivan tuolta "arkistosta" jonkun kuvan piristeeksi, ettei mene liian vakavaksi.



Ps. Ja tosiaankaan alkoholilla ei ole minkään laista osuutta asiaan.

Mutta nyt toivotan maltillista maanantai-iltaa! Tai makoisaa, vaan ei masentunutta :)

Hillitympään suuntaan

Vaikka tykkäsinkin syksyn/joulun väri-iloittelusta (pinkit verhot, kirkkaan keltainen kappa,olkkarin toisessa ikkunassa punakukkaiset verhot. pinkkejä tyynyjä, punaisia kynttilälyhtyjä) niin nyt siirryimme astetta hillitympään värimaailmaan.
Löysin yhtenä päivänä kankaistani nämä kangaspalat, jotka joskus olin saanut kierrätyksen ilmaiskankaista. Niinpä tuli mieleeni, että niistähän saisi vaikka verhot...ja ompelin sellaiset.
Eilen silitin ne ja laitoin ikkunaan. Keväämmällä sitten aion kyllä laittaa limenvihreätä, mutta nää voi olla tälläiset välikausi-verhot :)








Ja kun paloja oli neljä kappaletta sain olkkarin kumpaankin ikkunaan samanlaiset verhot.Isossa ikkunassa, joka on enemmän metsään päin, en yleensä vedä verhoja eteen, niin se ei haittaa vaikka ne on kapeat. Pikku ikkuna taas on taloihin päin, niin siihen nuo riittävät eteenkin hyvin.








Myös sohva sai pukeutua samoihin väreihin.








Pönttöuunin viereen mahtuu vielä yksi tuoli lämpimälle paikalle, pojalta saatu peura-tyyny on sopiva selkänojaksi.








En tänä aamuna oo "kerinnyt" pestä naamaa, niin tuntuu et silmät on täynnä unihiekkaa...väsyttää... siispä täytyy suunnistaa naama pesulle ja sitten perunat kiehumaan, kastike on otettu pakkasesta ja sulamassa. Mukavaa lauantaita, vaikka aamulla tuntui ihan sunnuntailta...pää ei pysy mukana päivissä.
Tuosta tulikin mieleen, kun mies oli seurustelu-aikanamme töissä vanhusten palvelukodissa, niin hän laittoi mulle kerran sieltä viestin : " Yks mummo sanoi, et hän on päivistä sekaisin, mä ajattelin et mä olen Seijasta", eiks ollu aika ihana <3

Hulluutta tämäkin:)

Raivasin joulutavaroita pois ja samalla tuli vilkaistua kirjahyllyn "baarikaappiin". Siellä on tullut säilytettyä varsinkin kynttilän jalkoja, tuikkukuppeja ja kukkamaljakoita. Siellä oli myös kynttilöitä, jotka nyt keräsin toiseen paikkaan ja baarikaappiin laitoin muualta lisää kynttilänjalka-jutskia.
Värillinen lasi on ollut joskus minun ihastukseni, ja ei siinä mitään, kyllä tykkään vieläkin :) Vaan huvikseni ne laskin, niin siellä oli 23 kynttilän jalkaa/tuikkukuppia ja 7 kukkamaljakkoa/pulloa. Eikä siinä ole suinkaan kaikki, koska käytössä olevia on vielä lähes toinen mokoma. Mutta eikös olekin ihania värejä :)







Ikkunalla ne olisivat edukseen ja jossain asunnossa mulla oli leveä ikkunalauta, jossa olivat värilliset lasipulloni. Tykkäsin siitä ikkunasta, ja itse asiassa tykkäsin siitä asunnostakin, vaikka se olikin kaupungin keskustassa eli ympäristö ei ollut kaikkein parhain. Siihen aikaan kun paljon muutin, niin huomasin että jo ensivaikutelma sanoi asunnosta paljon, miten hyvin siellä tulisi viihtymään. Niinkuin tuosta em. asunnostakin oli ensi vaikutelma hyvä.








Kukkia myös kuvasin. Valkoinen jouluksi saamamme Amaryllis kukkii edelleen komeasti, kaksi kukkaa on kuihtunut, mutta uusia on myös tullut, neljä kukkaa on nyt ja toiseen varteen on tullut kaksi nuppua.








Joulun jälkeen sain sauna-vieraalta joulutähden. Sekin kukkii kauniisti.









Pöllönpoikaset kurkkivat pesästään.









Eilen oli "hemmottelupäivä", kun kävin niska-hartia hieronnassa, jonka sain mieheltä joululahjaksi, toinen kerta on vielä ensiviikolla. Samalla käytiin myös lounas-ravintolassa syömässä, hieroja mukanamme, kun hän on meidän vanha tuttu..oli hyvää ruokaa. Ja kahvit päälle.



Taas tuntuu yhteyksissä olevan jotain vikaa, saas nähdä saanko tätä julkaistua. Heippa!

Pakkasta ja aurinkoa

Tänä aamuna taisi olla melkein -23 astetta mittarissa. Päivällä ei ollut enää "kuin" -17 astetta, kun lähdimme lenkille.Aurinko paistoi kirkkaasti ja toppavaatteet päällä tuli suorastaan lämmin .Kaunista oli!






Kävelimme Elmon yhden kaverin luo, heidän pihalleen...siellähän se kaveri oli aitauksessaan. Talon isäntä tuli siihen ja päästi koiran irti ja pitkästä aikaa koirapojat pääsivät leikkimään...kyllä heillä olikin vauhdikas meno :)Tässä ollaan vasta menossa, mies ja Elmo.









Kotiin tultua huomasin, että paikat jotka nuorena olivat paleltuneet olivat alkaneet taas palella, tulla punaiseksi ja kutista.Onneksi rasvalla lähti kutina.
Päiväkahvin jälkeen läksin lämmittämään yläkertaa, jonka mittari näytti reilu 10 astetta lämmintä, ei siellä kyllä kylmältä tuntunut, siihen nähden. Hipsu oli valloittanut isoimman nukketalon huoneen itselleen :) Talon valtaaja! Onneksi talo oli muutenkin keskeneräinen.







Tänään tein lounas ruuankin puuhellalla, spagettia ja kastiketta.Samalla tuli lisä lämpöä.Tänään on siis Loppiainen, kai sitä pitää huomenna kerätä loput joulutavarat pois.Itse en ole vielä muuta raivannut kuin joulukuusen joskus uutena vuotena.




Hyvää Loppiaisen jatkoa!

Elmo on kotona :D

Eilen illalla saimme vinkin, että Elmon näköinen koira on nähty Sammatissa (noin 10-15 km meiltä) erään talon takapihalta tulossa.Talon emäntä oli heti katsonut Karkurit.fi palstalle, jossa oli Elmonkin kuva ja ilmoitus ja soitti mulle. Lähdettiin heti sinne ja käveltiin siellä puoli pimeässä sitä huudellen, mutta tuloksetta.Kymmenen korvilla lähdettiin kotiin.
Tänä aamuna lähdettiin uudestaan ja mukanamme oli eräs ystävä koiransa (joka oli Elmon vanha tuttu) kanssa. Taas huudeltiin siellä pitkin Elmoa ja Tico-koira haukkui. Kävelimme pienen järven/lammen rantaan, johon olimme viimeksi lopettaneet ja jatkoimme kutsumista ja Tico haukkumista....ja sieltä jostain järven vasta rannalta lähti musta piste tulemaan lähenmmäksi ja lähemmäksi, ja Elmohan sieltä tuli innoissaan ja iloisena :)
Oli kyllä hieno asia, niin rukoukset taas auttoivat! Minä olin pelännyt sitäkin, että miten se antautuu kiinni, kun joskus koira saattaa villiintyä muutamassa päivässä, niin ettei anna ottaa kiinni....mutta onneksi Elmo tuli melkein suoraan mun luo <3



Nyt voitte kaikk1 tekin,jotka olette Elmoa muistaneet, huokaista helpotuksesta :)Kiitos kaikille <3

Niin mielelläni....mutta ei

Tosiaan mielelläni olisin teillekin kertonut hyviä uutisia Elmosta. Vaan kun ei mitään ole reppanasta kuulunut, nyyh! Mulla uuden vuoden alku ei muutenkaan ollut ollenkaan piristävä matalasta mielialasta johtuen ja Elmon katoaminen vei loputkin "voimat"... Ei niinkun mikään innosta.







Halpakaupassa oli ollut joulun jälkeen hyasintit 5 kpl eurolla ja mies toi mulle sieltä tuon viiden kappaleen lastin yllätykseksi :) Niitä sitten pistelin erilaisiin astioihin, kun suurin osa oli niin pitkiä ja kapeita, että piti laittaa korkeisiin astioihin, jotta pysyvät pystyssä.










Se kotiseutu-kirjakin tuli ja siihen oli sentään intoa paneutua.Tuttuja taloja ja tuttuja ihmisten nimiä oli. Ja pikkuisen pöllön virkkasin. Kun olen yrittänyt kaikkea askaretta tehdä, ettei tarviis Elmo-raukkaa koko ajan ajatella. Tuttujen koirakin oli karannut uuden vuoden aattona, mutta oli sentään löytynyt jo seuraavana päivänä. Seurakunnassa ollaan käyty, vaikka oliskin mieli tehnyt jäädä kotiin masentumaan....toisaalta sieltä tullessa oli kuitenkin parempi olo :)
Ulkona on satanut vettä ja tuullut, taas tuullut ilman vettä ja sitten satanut räntää...masentava sääkin. Tuuli oli pudottanyt rappusilta kynttilälyhdyt, onneksi eivät olleet hajonneet. Sen sijaan rapun pielessä telineissä olevista tuikkukupeista tuuli oli hajottanut kauniimman :(








Kun johonkin lähdemme olen jättänyt rapulle villatakkini, jotta jos Elmo sattuis tulemaan sillä aikaa, niin tuntisi mamman tuoksun ja jäisi odottamaan. Tämän neuvon sain paristakin paikasta.




Ei auta muu kuin elää toivossa, jospa siitä vielä jotain tietoa saisi. Parempaa uutta vuotta teille ja kiitos tosiaan ystävät myötä-elämisesta <3

Kadonnut!

Meidän Elmo katosi eilen päivällä pihasta kun pelästyi jo päivällä alkavaa paukuttelua :( Laitoin jo Karkuri.fi ilmoituksen ja Facebookiinja soitin löytöeläin kotiin. Nyt vaan odotellaan ja rukoillaan!









Tule kotiin Elmo!! <3