Jotenkin olen ollut nyt niin uupunut... tuntuu ettei paljon mitään jaksaisi. Varmaan eilisellä osansa...introvertti kun uupuu pelkästä ihmisten kanssa seurustelusta. Eilen kun olivat kylässä nuori sukulaismies oman pikkupoikansa kanssa, ja vielä samaan aikaan osaksi kolme miekkoseni sählykaveria, jotka olivat vähän aikaa myös kahvilla. Ja pienissä tiloissa oli sellainen vilske.
Tänään olen ollut miehen kanssa enimmäkseen kotona, mies leikkasi ensimmäistä kertaa tänä kesänä ruohon, kylätalo-kutsuja käytiin laittamassa ilmoitustauluille, kaupassa ja kahvilla myös. Äsken käytiin kävelylenkillä ja syötiin jätskiä sen jälkeen. Kuuma oli. Hiostava ilma. Nyt taivas on mennyt aika pilveen ja kävin varuiksi jo ottamassa kuivat pyykit pois narulta, jos tulee sade ja/tai ukkonen.
Päivällä ahdisti jonkun aikaa niin, että kaikki ajatukset olivat vain kielteisiä. Onneksi se on nyt vähän helpottanut. Ja onneksi huomenna on terapia, tässä olikin nyt kaksi viikkoa väliä. Tämä viikko on lähes yhtä kiireinen kuin viime viikkokin, tästä eteenpäin joka päivälle menoa. Mutta päivä kerrallaan... joka päivälle on oma voimansa..sanoo Sanakin.
Ymmärrän oikein hyvin väsymyksen ihmisvilskeen jälkeen! Silloin kun se tulee, se on loputtoman tuntuista, sellaista, ettei siihen mikään auta. Ei tarvi olla määrällisesti suurta määrää ihmisiä. Siinä tapahtuva kontaktien määrä vaikuttaa. Uudet ihmiset lisäävät sitä. Heistä tulee tehtyä paljon erilaisia havaintoja. Automaattisesti.
VastaaPoistaYksinolo helpottaa, sen sinä hyvin tiedät! Hyvä että on terapia pian.
Tiedän kyllä, että yksin olo helpottaa, mutta nyt ei ole siihen ollut oikein mahdollisuutta. Ehkä huomenna kun mieskin menee kaupunkiin ja leivänhaku-keikalle avuksi.
PoistaTuttua tuo uupumus. Myös seuran aiheuttama sellainen, kun itsekin olen introvertti. Tuntuu ettei koskaan ehdi olla tarpeeksi yksin, vaikka aika paljon saankin olla yksin tällä hetkellä :)
VastaaPoistaEn ole saanut aikaan tulla "esittäytymään". Tunsit minut nimellä "Vanha Virsi", mutta väsyin siihen blogiin ja muutenkin kahden blogin pitämiseen. Nyt bloggaan kaikista kirjoista tällä nimellä blogissa Kirjarikas elämäni. Siis kristillisiäkin sieltä löytyy :) Siunausta ja jaksamista sinulle!
Minäkin olen aina ollut introvertti, mutta tuntuu, että nyt se on pahentunut, kun ikää on tullut ja muutenkin väsymys lisääntynyt, palautuminen kestää kauemmin. Liityin lukijaksi blogiisi :)
PoistaLuin se joskus esittelemäsi kirjan, ainakin sen verran että tunnistin itsessäni ne introverttiyden piirteet. Olen juuri sellainen. Eipä sille mitään voi. Näillä eväillä mennään.
VastaaPoistaJatkuva meneminen ja huushollauskin väsyttää.
Toivon sulle helpotusta löytyväksi.