Kasetit...katoavaa lähihistoriaa?

Kuinka monella on vielä kasetteja, ja jos on niin kuunteletteko niitä?


Meillä on vielä tosi iso kasa kasetteja kaapissa, ja jonkun verran mies niitä kuunteleekin. Tämmöiset laitteet vielä on joilla kuunnella.












Molemmissa on sekä kasettipesä että cd-soitin. Kumma kyllä ne tuossa päällekkäin napottavat, olikohan niin, ettei tuo alimmainen (tytön entinen) aina toimi kunnolla... Lisäksi miehellä on autotallissa radio/kasettisoitin. Kasetitkin on suurin osa miehen. Ja lähes kaikki hengellisiä. Omani olen suurimman osan hävittänyt.





Mutta muutama tärkeä on jäänyt. Esimerkiksi lasten joululahjaksi naapurilta saama joulukasetti 80-luvulta. Silloin oli kaksi lasta, poika ja tyttö, ja he saivat lastenkasetin ja joulukasetin, joista siis tuo joulukasetti on jäljellä.













Omista kaseteista yksi muistorikas kasetti on tämä saarnakasetti, jonka sain vajaa vuosi ennen "virallista" uskoontuloani. Olin kirjeenvaihdossa uskovan naisen kanssa, joka lähetti minulle miehensä puhekasetin ja oli siinä pari kaunista lauluakin.














Avioeron jälkeen, kun olin jonkinlaisessa masennuksessa, niin kuuntelin tätä kasettia Lauluja särkyneille, ja varsinkin tuo "Itkemättömät itkut" kosketti minua, kun vaikea avioliitto oli päättynyt ja sen aikainen "minun täytyy olla vahva" tunne oli ohi...kuuntelin tuota sohvalla maaten ja itkin. Ja paljon senkin jälkeen, ajattelin että koska ne kaikki kyyneleet on itketty...
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen se on ollut hoitavaa itkua, ne oli "pakko" itkeä pois.










Tässä enimmäkseen miehen kasetteja ...paljon hän lainasi näitä minulle silloin kun olimme vielä "vain ystäviä" :) Joulukasetit taitavat olla minun jostain ilmaiskorista tai vastaavasta nappaamia vuosia sitten...mies kun ei ole jouluihminen.


















Enimmäkseen 80- ja 90-luvuilta. Saattaa joillekin olla tuttuja. Vielä 2000-luvun alkupuolella meillä on ollut autossa kasettimankka, niin silloin kasetit kolisivat auton etuikkunalla. Varsinkin silloin, kun asuttiin vuosi Mäntyharjussa, hiekkaisilla teillä ajaessa. Se on jäänyt mieleen. Autokin oli vanha rämä. Jarrut jäätyivät ja lukittuivat joskus talvella, sitä piti naputella jollakin, että ne laukesivat. Sitten se hajosi, ja tuttavaperheen mies, maanviljelijä, sanoi miehelle, että hän voi maksaa sen korjauksen, jos mies tulee hänelle tekemään töitä. Mies kysyi: "Mitä töitä?" Tuttava vastasi: "paskan mättöön". Niin mies meni navettahommiin päiväksi ja auto tuli korjatuksi :D :D Kun muutimme sieltä sitten kaupunkiin, vaihdoimme auton.






On meillä cd-levyjäkin...ja autossa lisää :) On onneksi autossakin se soitin.














Maailma muuttuu, muutummeko sen mukana? Tahdommeko edes muuttua? Minä olen vähän muutosvastainen ihminen, kaikki muuttuu liian nopeasti eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.





Mutta siitä huolimatta hyvää alkavaa viikonloppua!