Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 11. elokuuta 2018

Elämää nyt ja muinoin



Syksy lähestyy, aiemmin kuvaamani kaurapeltokin on nyt parturoitu puimurin uumeniin. Yritin taas vähän siivota eilen pikkuisen ja tänään lisää, yläkerta on vielä imuroimatta. Muutamia kuvia otin kotoa samalla. Tämä nurkkaus näytti vielä eilen tältä:



















Tänään se vaihtui tällaiseksi, kun päätin kokeilla noita nättejä laattoja tuohon lokerikon päälle. Ihan vaan asettelin ne siihen, ensin ajattelin laittaa jollain teipillä alapuolelta kiinni, mutta sitten tuli mieleen, että kun tuossa joskus pidetään jotain mukia ja jos jotain läikähtää, niin helpompi on siivota sieltä alta, kun ovat irrallisia. Katsotaan nyt pysyvätkö paikoillaan.











Tuli mieleen, että kun tytön entinen poikakaveri muinoin oli sanonut hälle, että : "Sun äitis on hippityyppi" :) Olisko silloinkin johtunut värillisistä laseista, joita silloin oli leveällä ikkunalaudalla. Nytkin on hyllyssä ja pieniä ikkunan väleissä. Ei kyllä monetkaan enää samoja.











Tykkään väreistä :)






















Tänä iltana olisi tarkoitus mennä yhteiskristilliseen tapahtumaan...jos mies jaksaa lähteä näytelmän jälkeen kotona käytyään.
Illalla oltiin omassa seurakunnassa ja oli hyvä tilaisuus ja tosi paljon väkeä kuuntelemassa. Siellä oli Intiasta puhuja käymässä ja samoin meidän omat Japanin lähetit ovat vielä suomessa ja olivat myös siellä. Nähtiin myös tuttuja, jotka eivät vähään aikaan ole olleetkaan tilaisuuksissa. Huomaa siitäkin, että syksy lähestyy, kun lomat loppuu ja kansa kokoontuu taas yhteen.





Serkkuni olisi ensiviikolla äitinsä (ja minunkin äidin) entisellä kotimökillä Pohjois-Karjalassa, kyseli minuakin sinne käymään.
Paljon siellä olisi muistoja, ja kun serkku sen nyt omistaa olisi mahdollista käydäkin. Mutta...mutta...ei siitä mitään taida tulla, matkaa lähes 500 km ja rahatilanne ja eläimetkään ei oikein sitä salli. Pari serkkua sinne on kuulemma tulossa myös, mutta he asuvatkin paljon lähempänä.





Tässä kuva mökkeröisestä muinoin, siellä asuinkin pienenä ja myöhemmin vietettiin kesälomat osittain siellä äiti, pikkusisko, minä ja samainen serkku äitinsä ja veljensä kanssa :) Nämä kuvat on siltä ajalta, kun pienenä asuin siellä :)

















Näin sitä muisteluihin siirryttiin taas jouhevasti.



12 kommenttia:

  1. Toivottavasti pääset Pohjois-Karjalassa joskus piakoin käymään kuitenkin. Ihania nuo värilliset lasit, ja laatat ovat huippukauniit. Hih, hippityyppi naurattaa, varmaan tuo värikkyys ja kierrätysjutut, nehän ovat kivoja asioita, mukavaa hippeyttä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kohteliaisuutena otin itsekin sen pojan sanonnan :)

      Poista
  2. Todella kauniit nuo laatat - ja hyvä idea!

    VastaaPoista
  3. Onhan se hyvä, että mökki on suvun omistuksessa ja että sinne kutsutaan. Menet sitten kun ehdit toisen kerran.
    Vai että hippi, hih :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita värejä :)sinulla kodissasi.
    Nuo pöydänlaatat aivan uskomattoman kauniita!
    ;) hippi ,hmmm :)
    Niin kyllä tuo kulkeminen maksaa...vaikka meillä diesel-auto,harkitusti täytyy autoilla.Kerätään kaupunki asioita yhdelle reissulle (edestakainen matka 45 km).Tuo 500km vaatii jo ylimääräisiä euroja bensaan.,vaikkakin varmasti mukavareissu:)
    Mukavaa sunnuntaita Sesselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yrittänyt kirppiksiltä kerätä noita koristelaattoja, tuon verran on kertynyt + yksi kukallinen pienempi. Kiitos samoin Liisalle!

      Poista
    2. :) niin tuosta autoilusta vielä:))nuo arviot ovat meiän omia;)Isännys kun ajanut miljoonia kilometrejä,työkseen ,autolla ei "huvikseen -ajella"(mitä nyt joskus käyn isolla kirkolla kirppiksellä....yksin:)mutta ilman tuota kärry ei pärjää:)) eikö niin;))

      Poista
  5. Niinhän se on, että tänne on pitkä matka! Monesti Tampereelta tullessa tuskastun ja ajattelen, että tänne kun tulee niin pitää pysyä täällä eikä kaivata mihinkään.
    Mikä lie, kun joskus bussissa istuenkin matka on "tuskaa", mutta joskus menee paremmin.
    Mutta kyllä tuntuisi että olisi sulle hienoa käydä katsomassa lapsuuden maisemia. Ne voi nyt näyttää ihan erilaisilta.
    Sulla on siellä kyllä kivat värit, tuo tyyny ja maljakot ja laatat, vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sitä sanotaan, että "kauas on pitkä mmatka" :) Olen viimeksi käynyt siellä, silloin kun äiti ja hänen miehensä olivat vielä elossa ja lomalla siellä. Olisiko siitä joku pitkälti toistakymmentä vuotta ainakin...ehkä joku reilut viisitoista vuotta..

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)