Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Teltalla ja erilaisia oloja



Juhannus on loppusuoralla. Vaihtelevat säät olivat, mutta juhlateltta pysyi pystyssä ja väkeä oli runsaasti, joka tuotti lämpöä telttaankin :)












Aika suunnitelmien mukaan meni Juhannus. Torstaina olimme kokousteltalla ja mukanamme oli eräs vanha täti seurakunnasta. Perjantaina miehellä oli vielä näytelmä, mutta minä pääsin erään seurakuntalaisen kyydissä. Ennen kahta jo lähdin kotoa tien varteen, kolmelta alkoi ensimmäinen tilaisuus, seuraava tilaisuus alkoi viideltä, sen alussa jo mieskin kerkesi sinne, ja viimeinen tilaisuus alkoi klo 19. Kotona oltiin joskus vajaa 9:n maissa, jolloin olin jo väsynyt, menin 10 maissa sänkyyn ja nukuin lähes 11 tuntia! (Öistä vessareissua lukuunottamatta :)






Mies tuli herättelemään aamulla puoli 10, kun tänään alkoi ensimmäinen kolmesta tilaisuudesta klo 12. Tosin läksimme jo noin puoli 11, ensin kaupunkiin, jossa olimme vähän aikaa ja sitten hakemaan yksi henkilö kyytiin, ja sitten teltalle.
Ensimmäisen tilaisuuden loppupuolella mulle tuli huono, huimaava ja pyörryttävä olo...pyysin mieheltä auton avaimet ja menin autoon istumaan, jätin oven auki että sai happea. Ajattelin johtuuko se verensokerin laskusta vai mistä? Autossa oli karkkia ja energiajuomaa, niin otin niitä ja hengittelin sisään puhaltavaa tuulta, niin alkoi tulla vähän parempi olo.






Sitten mies tulikin autolle ja sanoi, että ystävät olivat pyytäneet meitä kylään ja heille syömään. Mies työnsi mulle puhelimen sanoen että jos mulle sopii. No, päätettiin lähteäkkin sitten ystäville kylään. Pikkuhiljaa olo parani, ja saimme erinomaisen aterian (Paistettua peuranlihaa, uusia perunoita, sienikastiketta, salaattia. Jälkiruuaksi rahkaa sekä kahvia kera itsetehdyn kääretortun).





Voi että! Itse olin vieläkin väsynyt ja aina tunnen huonommuutta energisen ja aikaansaavan ystävän rinnalla. Totesinkin hänelle, että mulla ei vaan ole niin paljoa elämänvoimaa...





Sieltä läksimme kaikki yhdessä vielä sellaiseen hoivakotiin katsomaan erästä yhteistä tuttavaa, joka siellä on. Olin halunnut, että mennään omalla autolla, että päästään sieltä sitten suoraan kotiin. Kello olikin jo lähes puoli kuusi kun oltiin kotona.
Kotiin tultua makasin vähän aikaa sängyllä, kunnes menin lisäämään puita saunaan, jonka mies oli sytyttänyt ennen kuin lähti lenkille. Siinä toinen henkilö, jonka energisyyttä "kadehdin". Kyllä välillä ajattelen, että mistä tämä väsynyt ja saamaton olo. Kuitenkin esim. kilpirauhaskoe sekä verensokeri olivat ihan normaalit.





No, ei kai me olla kaikki samasta puusta veistettyjä, jokainen on oma yksilönsä. Toivottavasti teilä oli mukava Juhannus!

14 kommenttia:

  1. Sitä on Sesse liikkeellä tässä iässä. Mä olen yksin ja onneton kun sairaalassa vain käyn vierailulla ja se on raskasta kun ei voi auttaa itse kuin rukoilla vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia teille tätäkin kautta, rukouksin muistetaan <3

      Poista
  2. Teillä oli mukava Juhannus:)
    Ihania ystäviäkin teillä.
    ...Niin "kulkutautina" en pidä tätä meidän väsymystä:)hormooni toiminta ,kun miehillä loppuun asti vilkas:(.siksikait ovat kuin "durasel-pupuja"aina liikkeessä.(uhkeat! urokset!).
    Tehdään mitä jaksetaan ja aina välillä levätään;)ja tehdään ittelle mieleisiä juttuja!!askartelu/ompelu/neulominen ym....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, mutta vähän liiankin paljon menoja meikäläiselle :) No nyt alkoi arki :)

      Poista
  3. Ei me tosiaan olla samasta puusta veistettyjä. Mukavalta kuulostaa juhannus, vaikka aika hurja sää oli. Hyvä, että teltta pysyi pystyssä ja porukka kuivana.
    Ateria kuulostaa herkulliselta! On teillä ollut ohjelmaa. Rauhallista juhannuksen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelmaa riitti! Toivottavasti nyt voisi vähän rauhoittua, miehellä alkoi vapaa näytelmistä, niin sitä ei tiedä mitä hän nyt keksii :)

      Poista
  4. Meillä on oikeus olla sellaisia kuin olemme. Miten se menee:rauhallisuus on teidän väkevyytenne.. onko sellaista sanaa? Nyt tuli mieleeni. Toisaalta ihanaa ettei tarvitse olla niin nopea etttei itsekään pysy perässä. Minulla ainakin särkyisi henkinen puoli, sellainen elämäntapa olisi itselle niin vierasta. Me voidaan puolestaan osoittaa toisille, että näinkin voi uskaltaa elää. Vähemmän eleitä ja suorittamisia. Väsymyksen tunne saattaa tulla siitä, kun aivan lamaantuu toisen aikaansaannoksia seuratessa. Siinä ajatukset häkeltyy. Tarvitsemme itseluottamusta ja vähemmän vertailemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mieskin sanoi, että älä aina mollaa itseäsi, kun valitin sitä etten ole niin energinen kuin muut..toisaalta hän on kyllä aina valmis keksimään yhteisiä menoja ja minullekin hommia, silloin kun on kotona.En tosin kaikkeen suostu :)

      Poista
  5. On teillä riittänyt juhannuspuhteita! Eikä tosiaan olla samasta puusta veistettyjä ja hyvä niin♥ Jokainen toimii niiden omien voimavarojen ja innostuksen mukaan..eikä kukaan ole huonompi toista, jaksoi mitä jaksoi♥ Leppoisaa juhannuksen jatkoa 😊💕🌸

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kun on lapsesta asti tuntenut itsensä toisia huonommaksi, niin se on seurannut aina mukana. Ja kun lapsena tunsi jollakin lailla häpeää köyhyydestä ja aikuisena ensimmäisen avioliiton lieveilmiöistä, niin se vertailu on aina vaan tarttunut minuun ja se huonommuuden tunne...Mutta jo olisi aika oppia, että jokainen elää omaa elämäänsä :)

      Poista
    2. Voi todella!!♥ Vaikka en tunnekkaan sinua kun vain näin blogisi välityksellä niin tästä kyllä saa vahvan kuvan että olet upea nainen ja hyväsydäminen ihminen! Toivottavasti tuo turha huonommuuden tunne sinulta häviäisi ja näkisit itsesi muiden silmin..olet tärkeä ja arvokas helmi♥

      Poista
  6. Tuollahan on ollut teltalla paljon väkeä! Ihanat nuo Päden kommentit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paljon oli teltalla porukkaa... ja niin on Päden kommentit rohkaisevia :)

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)