Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Perheväkivalta - vaiettu salaisuus








Heti alkuun sanon, että tämä kirjoitus liittyy ensimmäiseen avioliittooni, nykyisessä ei ole mitään väkivaltaa :)




Rankkoja ajatuksia olen ajatellut illalla ja heti aamusta. Aiemmin kuulin, että eräs nainen, noin minun ikäinen, oli surmattu ja ajattelin silloin jo: "Tuo olisin voinut olla minä... jos ei olisi ollut varjelusta elämässä. Eilen kuulin asiasta tarkemmin ja selvisi, että heillä oli jo virallinen ero, mutta surma oli ex-miehen tekemä. Lisäksi tunsin naista jonkunverran ja kun itsellä on ensimmäinen avioliitto kärsinyt perheväkivallasta, ja sen jälkeenkin oli vainoamista ja uhkailuja, niin se olisin voinut olla minä... se tuli niin lähelle, jotenkin kohtikäyväksi, että aamullakin oli ensimmäinen ajatus herätessäni: "Miksi, voi miksi?"




Kunpa ei kenenkään tarvitsi kärsiä väkivallasta rakkaimpiensa taholta, se särkee sydämen.





"Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä
kun kaikesta huolimatta on niitäkin
jotka näkevät
julkisivun taakse
jotka tietävät
ja ymmärtävät

Mutta sitten on kaikki
vain entistä vaikeampaa


Sitten tulee kysymys:
Miksi et lähde?

Lukemattomia kertoja
olen ollut lähdössä.

Jos tämä juomakausi ei ole viimeinen
minä lähden

Jos ilkeydet kohdistuvat lapsiin
minä lähden

Jos hän vielä alkaa valehdella
minä lähden

Ja jos hän ikinä käy käsiksi minuun
minä lähden

Kun lapset eivät enää jaksa
silloin minun on kertakaikkiaan pakko

Ja kaikki tämä tapahtui
enkä minä kuitenkaan lähtenyt

Miksi?"

Märta Tikkanen










Illalla ajattelin tuota asiaa niin kovasti, kun olimme ystävän kanssa viestitelleet, että oli pakotettava itsensä lopuksi ajattelemaan jotain muuta, että olisi saanut nukuttuakin. Silti heti herättyä tuo kysymys: "Miksi, voi miksi?"






"Sinä tulet pelko
ja sidot ranteeni.
Istut suuni päällä
ja puristat silmäluomia.
Katsot minuun, naurat
ja minä vapisen.

Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet
ja aina joku ovi on auki.
Sinä tulet pelko,
ja minä olen pieni jälleen."


Maria Vaara





En halunnut pilata teidän päiväänne näillä rankoilla asioilla, mutta perheväkivalta on totta, vaikka se monesti on piilossa julkisivun takana, koska sitä hävetään ja väkivallan uhri monesti syyllistää itsensä turhaan.





"Hidastettu filmi
sinä kohotat kättäsi
joka tulee lyömään minua
Aivojeni läpi
ennättää kulkea paljon
ennenkuin kätesi
on perillä ja osuu.

. . .

tunne
että on hylätty
että paluuta ei ole
että mikään ei hyödytä mitään
että ei pysty
ei jaksa
ei onnistu
ei voi tehdä mitään."

Märta Tikkanen









Minun oli pakko kirjoittaa tämä itsestäni pois, etten masentuisi itse tästä asiasta, kun otan sen niin raskaasti. Runot ovat vanhasta vihkostani, johon olen kirjoittanut niitä lehdistä ja kirjoista.



Loppuun oma runoni niiltä loppu ajoilta:



Näen suljetun kivisen oven
sitä taon ja taon
verisin nyrkein,
viimeisin voimin,
avaatko ollenkaan?
Herra, kuuletko lapsesi ääntä,
kuuletko tuskaa tätä?
Itkien vaivun ovesi eteen,
valmis olen luopumaan.

Kuitenkin jostain nousee toive
ehkä Herra avaa sittenkin,
nostaa lapsensa väsyneen,
sitoo sydämen särkyneen,
hoitaa rakkaudella
ja näyttää uuden tien.




Ja Hän teki sen :)











Hyvää viikonlopun alkua!

16 kommenttia:

  1. Voi Sesse,kirjoitat niin ihan oikiaa asiaa!
    Tuo kaikki koskettaa niin syvälle kun omakohtaisia kokemuksia,fyysisen ja henkiseltä puolelta (lapsuuden koti)
    ne arvet vaikka sulkeutuneet,ei unohdu:(
    niin olen samaa mieltä kanssasi,hyvin paljon saalukea lehdistä,netistä perhe väkivallan uhreista naisista/lapsista,
    ihan itkettää kun ajattelee.....

    sinulle Sesse toivon hyvää ja aurinkoista lauantaita:)

    VastaaPoista
  2. Rankkoja asioita.
    Olen iloinen että olet päässyt pois!

    VastaaPoista
  3. Surullisia ja raskaita asioita olet ajatellut. Lähipiirissäni naiset ovat jättäneet miehensä ja lastensa isät jo vuodesta 1927 alkaen, niin teki äitini äiti, äitini ja lopuksi minä. Väkivallasta en ole kuullut äitinikään mainitsevan enkä sitä itsekään koskaan kokenut. Puolisoiden jättämisiin olivat muut syyt. Oli rohkeaa nostaa perheväkivalta blogiin, nostan siitä hattua Sinulle. ps. Tikkasen runot koskettavat syvältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin vaan niin, että tästäkin on kirjoitettava.

      Poista
  4. Hienoa, että olet selvinnyt asiasta ja uskallat kirjoittaa. Aihe on vakava ja aivan liian vaiettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä saa edelleen kommentoida, luen kyllä kommentit ja vastaan.

      Poista
  5. Samaa täälä koen ajoin ja se on raskasta kokea fyysistä kidutusts. . . M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka ystäväni oletkaan, niin voimia sinulle kaiken keskelle! Tiedän mitä se on...

      Poista
  6. Tämä on tärkeä asia nostaa esille. Hienoa, että uskalsit ja toivottavasti kirjoittaminen auttaa sinua rauhoittumaan. Olen nähnyt perheväkivaltaa hyvin läheltä ja tiedän, miten vakavasta asiasta on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä taas kirjoittaminen rauhoitti minut..se on hyvää lääkettä :)

      Poista
  7. Siunausta elämääsi Sesse.
    Olen myös kokenut tämän lapsena.
    Kirjoitin sulle tähän mutta kaikki hävisi. Kai se oli tarkoitus.
    Olen antanut kaikki anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi! Anteeksihan ne täytyy antaa, ja tämä osallinenkin on jo kuollut.

      Poista
  8. Surullista että olet joutunut väkivaltaa kokemaan..liian paljon joutuu näkemään kamalia asioita joita ei toivoisi sattuvan kenellekkään..samalla miettii mistä se kaikki kauheus-pahuus mikä joissain ihmisissä asuu oikein kumpuaa:( Halauksia sinulle ja voimia pyytää/ottaa vastaan apua kaikille niille jotka on sen tarpeessa♥

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)