Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Koirien historiaa (ja vähän muutakin historiaa)

Diana





Kun olimme menneet naimisiin vuonna 2001 keväällä, ja muutimme yhteiseen asuntoon maalle, kolmen nuorimman lapseni kanssa, mies halusi ottaa koiran ja sai siihen tukea teiniltä. Minä olen ollut aina enemmän kissa-ihminen, ja silloinkin mulla oli kolme kissaa ja teinillä oli hamsteri. Kyllähän sinne joukkoon yksi koira sopi :)















Niinpä kohta puoleen meille tuli läheiseltä tallilta, jossa oli paljon koiria, labradorin noutajan ja jonkun muun sekoitus Diana. Diana oli viisi vuotias meille tullessaan, ja sillä oli kaikenlaista vaivaa...pääasiassa krooniseksi muuttunut korvatulehdus. Myöhemmin sillä oli myös kasvain vatsassa, joka leikattiin. Diana rakasti uimista. Kun käytiin rannassa, se ui edestakaisin laiturin ympäri. Diana oli mukana myös ostamamme puuveneen tervauksessa, niin että turkissa oli tervapilkkuja. Tykkäsi myös olla veneessä ja autossa.
















Tuossa asuinpaikassa oli kaksi isoa taloa,joissa kummassakin asui useampi perhe. Melkein kaikilla oli myös eläimiä. Lisänä olivat naapuritallilta vierailemaan tulevat koirakaverit. Talot omisti tuttu nainen nykyisen miehensä kanssa, he asuivat toisessa talossa myös itse. Meidän iso asunto (5 h+k) oli entinen liiketila. Siinä oli ollut kauppaa, sähköfirmaa ja savipaja...ainakin noita.






Diana muutti meidän kanssa seuraavaan asuntoon Mäntyharjulle, jossa asuimme vain vajaan vuoden, ja sen jälkeen vielä kerrostaloonkin, kun muutimme Lohjalle. Viimeisenä kesänään sai nauttia mökillä olosta. Dianan päivät päättyivät yhdeksän vuotiaana, kun oli mennyt niin huonoon kuntoon...lmeisesti se kasvain oli uusinut. Diana sai hautapaikan rakastamaltaan mökiltä.





Buster alias Busse













Diana oli saanut Mäntyharjulla asuessa myös koirakaverin Bussen. Jos Diana oli vähän reppana meille tullessaan, niin oli myös Busse. Busse oli 10 kuukautta, kun tuli meille entisiltä naapureilta, jossa oli väliaikais-sijoituksessa. Sillä oli rasituksenaan pieneksi ja epämuodostuneeksi jäänyt toinen etujalka (syntymästä saakka), eli käytännössä se pomppi kolmella jalalla. Busse oli ihana persoonallisuus, ja vammaansa lukuunottamatta tosi kaunis ja sisukas. Me ihastuttiin siihen heti ja se tuli meille koe-ajalle ja sille tielleen jäi. Bussella oli nuoresta iästään huolimatta ollut jo useampi koti/hoitopaikka.











Busse viihtyi myös mökillä.




Kissoista Otto,Lilli ja Hipsu-pentu olivat Bussen lisäksi perheessä, kun muutimme tähän taloon reilu 7 vuotta sitten. Sitten tuli Elmo-reppana. Se tuli meille ensin hoitoon, ja vielä toisenkin kerran hoitoon ja jäikin sitten meille... jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen sitä oli tarjottu meille, koska sen omistajilla oli vaikeuksia pitää sitä, heille oli perhesuhteiden muuttuessa tullut yhden entisen koiran lisäksi kaksi koiraa tyttären mukana, ja Elmo oli se reppana, jota toiset kurmoottivat.
No, ainahan meille yksi reppana lisää mahtui :) Busse kerkisi vielä opettaa Elmon talon tavoille ennen kuolemaansa. Busse haudattiin meidän savusaunan taakse.





Elmo




Tässä Busse opetti Elmoa ulvomaan...mutta Elmo ei oppinut, vaikka yritti :)
















Elmo oli jotain nelisen vuotta vanha meille tullessaan, ei ihan tarkkaa tietoa sen iästä ole. Hyvänen aika, senhän täytyy nyt olla jo jotain 10 vuotias...ei ole yhtään tullut ajateltuakaan. Elmo on niin reipas, mutta siitä huomaa, että on tullut ikää, kun nukkuu enemmän.















Tällaisia koira-juttuja tänään.









8 kommenttia:

  1. Mainio muistelus koira -ja kissaystävistä. Hauska tuo ulvontakuva:) Kuten tuokin, jossa kissa ja koira vierekkäin nukkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kissat ja koirat on olleet aina hyviä kavereita keskenään...alkutotuttelun jälkeen :)

      Poista
  2. Ihana juttu, että olette rohkeasti ottaneet toisten "hylkäämiä" eläimiä ja tarjonneet niille hyvän kodin. Teillä on sydän paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet pelastavat koiria Romaniasta ja Espanjasta...meillä ei ole siihen varaa ollut, niin on sitten annettu koti tarvitsevalle reppanalle :)

      Poista
  3. Ihana postaus!
    Ennen Niilon meille muuttoa olin minäkin vannoutunut kissaihminen....Niilo sia sydämeni kääntymään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen edelleenkin enemmän kissaihminen, mutta tykkään kyllä koiristakin :)

      Poista
  4. Ihana postaus ja niin suloisia karvaisia ystäviä❤ Tuovat niin paljon iloa elämään..luopuminen on haikeaa Mukavaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä eläimet on elämän rikastuttajia...luopuminen tietysti on haikeaa aina kunkin kohdalla. Mukavaa viikkoa sinnekin <3

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)