Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Sarjassamme " mitä on sitä otetaan..."





Sunnuntaina saatiin kaupan ylijäämä-ruokaa. Varmaan 10 litraa maitoa, yksi jogurttitölkki ja leipää. Maidosta annettiin 4 litraa ystävälle ja loppuja olen nyt erityisesti yrittänyt käyttää ruokiin, kun ne olivat"viimeisen päivän" ohittaneita maitoja. Niinpä olen tehnyt vaniljakiisseliä, pannukakkua, puuroa maitoon ja mitä vielä.... Olemme siis herkutelleet :)
Tänään tein riisihiutaleiden lopuista puuroa lisäämällä siihen isoja kaurahiutaleita jatkoksi, maitoon tietysti. Söin sitä kevyt-mansikkakeiton kanssa. Edelleen loput maidot ovat vielä aivan hyviä.













Lisänä herkulliset voileivät. Saaristolaisleipää, margariinia, kinkkua, juustoa, kurkkua, salaattia ja auringonkukan versoja. Muut olivat ihan kaupasta, paitsi leipä oli saatua ja auringonkukan versot itse kasvatettuja. Salaattikin oli uudelleen kasvatettua eli edellisen ostetun salaatin jämistä lisää kasvatettu.













Kohta keitän kahvia ja sen kanssa on vielä eilistä pannukakkua :)







Outolintu




Eilen luin, Kaarina Davisin blogista, kirjasta Outolintu, erilainen. Taas se kolahti, kun olen aina tuntenut olevani vähän erilainen ja huonompi kuin muut ihmiset. Olen enemmän introvertti, ujokin edelleenkin, vaikka iän mukana siitä on päässyt vähän irti, koen kaikki ihmisten eleet ja ilmeet voimaakkammin kuin moni muu ja tunnen tunteet niin vahvoina, vaikkakin tuo masennus-lääkitys on niitä tasannut. Ja testienkin mukaan olen erityisherkkä.
Niinpä kun luin tuon Kaarina Davisin postauksen, kuinka hänelle oli tullut eräässä seurassa pitkästä aikaa eräänlainen paniikkihäiriö-tunne, niin tutulta kuulosti... Kaarina kertoi Sylvi-Sanni Mannisen kirjasta Outolintu, erilainen, niinpä piti kurkistaa kirjaston sivuille löytyykö sitä sieltä. Ei löytynyt, mutta on näköjään tilauksessa ja yksi varaus oli jo, niimpä liityin itsekin varausjonoon.
Itselläni on omana Kaarina Davisin kirjat: Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirja. Monenlaisia tuttuja tunteita olen niistäkin löytänyt






Aamulla olin vielä nukkumassa, kun puhelin soi ja mies soitti jo kaupungista eräistä asioista, niin jo masennus/ahdistus meinasi hyökätä päälle. Onneksi alkoi taas soimaan päässä laulu: ... "sä kuorman kannat, kun mä yksin kuljen niin heikkona ja usein uupuen".
Monesti kyllä harmittaa kun on niin "heikko" ihminen ja joutuu usein väärin ymmärretyksi, kun kukaan toinen ei voi tietää niitä ahdistuksia...no, korkeintaan toinen samanlainen.
Ei suurensuuri asia tarvitse olla, kun se jo saa aikaan ahdistuksen ja/tai jonkinlaisen "paniikki-reaktion".







Ulkona tihuuttaa vettä. Rasmus-rakas ottaa rennosti :)








tiistai 21. maaliskuuta 2017

Reppanat




Toiset kasvit ovat kevään tullessa vaan tulleet nuutuneen näköisiksi. Yksi viime keväänä saatu krysanteemi on huonosta ulkonäöstään huolimatta pukannut yhden aika surkean näköisen kukan ja kaksi nuppua. Hyvä kuitenkin, että selvisi hengissä talvesta ikkunalla.












Kivan piristävältä näyttää kyllä tuokin harmaana päivänä :)

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jäätä ja taivasta





Tämän päivän metsä käynnillä kuvasin jääputousta joka on aika jyrkässä rinteessä. (Ja jota en ole aiemmin kuvannut). Huomasin sinne kiivetessäni, että pari isoa jää lohkaretta oli irronnut sieltä ja vierinut (tai paremminkin liukunut) rinteeseen. Sempä vuoksi varmuuden vuoksi vähän kiersimme Elmon kanssa ja jätin Elmon alemmaksi puuhun kiinni.
Eipä sieltä nyt mitään irronnut, vesi vaan tippui putouksen ohuempien "puikkojen" päistä. En osaa kuviin tallentaa sitä oikeata näkymää sieltä, mutta yritin.



























































Kukahan tämän kannon alla asuu?















Joki virtaa jo vapaana polveillen.















Hipsu oli taas meidän kanssa lenkillä, mutta jäi jälkeen ja mihin lie mennyt seikkailemaan, kun ei enää naun´taa kuulunut. Ihana aurinkoinen sää oli.
Loppumatkan jouduin tulemaan pellon reunaa, kun metsätiellä oli lumen alla jäätä ja lensin pyrstölleni. Taisi tulla lonkkaan mustelma...







Vielä eilis illan ihania taivaskuvia, ikkunasta kuvattuna.






























Huomiseksi se kai on luvannut sadetta, höh! Ei olisi väliksi.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lunta!


Aamulla kun heräsin ja avasin makkarin verhot luonto oli taas talven valkoinen. Mutta uusi lumi on vanhan lumen surma, niinkuin vanha sanonta sanoo, joten en jäänyt moista murehtimaan :)
















Ikkunalta löytyy sentään vihreää :)
















Poikani oli tullut meille eilen ja ollut yötä, tänään hän oli lähdössä kaupunkiin veljensä luokse. Me olimme menossa seurakuntaan, niin heitimme hänet lähelle veljen kerrostaloa ja haimme sitten "kyytiläiset" matkaamme. Tänään meitä olikin täysi lasti seurakuntaan menijöitä eli viisi henkeä, siksi olimme joutuneet pojan viedä ensin, vaikka se olikin matkan varrella.








Seurakunnassa oli puhumassa iranilainen uskoon tullut mies, samalla siellä oli myös Marttyyrien ääni-järjestöstä Juhani Huotari, joka toimi samalla tulkkina.
Meidän kyytiläisistäkin yksi oli pakistanilainen.
Tavallista pitempään meni sillä reissulla, sillä jotkut pitivät palaveria, johon kaksi meidän kyytiläisistäkin osallistui, joten odottelimme heitä.
Sen jälkeen veimme heidät kotiin ja samalla saimme itsellemme ruuan jakelusta vähän "evästä".








Kotiin tultua olikin jo ruoka-aika mennyt monella tunnilla ohi, joten piti vähän hiukopalaa ottaa. Ja Elmoa käytin pikku lenkillä. Miehellä on vielä sählyyn lähtö kohta puoleen.













Tällaisen kukkaisan pikku valoketjun tuunasin eilen. Paristo-ledvalot ja silkkikukkien osia, kangaskukkia ja vihreätä ohutta päällystettyä rautalankaa aineksina. Ripustin ne toistaiseksi kynttilälampetin ja seinäkoukun koristeeksi.













Hyvää sunnuntai-iltaa!


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Aamu ajatuksia




Tänä aamuna heräsin ja kuulin miehenkin olevan alhaalla, kello oli vähän yli 8. Nousin noin 15 yli ja kun pääsin alas näin miehen lähtevän juuri pihasta autolla, oli menossa kaupunkiin. Oli käyttänyt Elmon ulkona, se oli helppo tarkistaa, kun ulkona satoi ja Elmon turkki oli märkä :)
Rupesin miettimään mihinköhän aikaan ihmiset yleensä herää, nimittäin ne jotka eivät työn takia tarvitse herätä kukon laulun aikaan... Mihinkä aikaan te heräätte?














Meillä on miehen kanssa ihan erilaiset unen tarpeet. Miehelle riittää kuuden tunnin unet, itselle on sopivin noin 9 tuntia, silloin herään itsestään, jos ei ole tarvinnut muuten herätä aiemmin.
Yläkertaan lähden yleensä 21-22 aikoihin, riippuen siitä onko telkkarista tullut jotain katsottavaa tai haluanko mennä aiemmin lukemaan jotain hyvää kirjaa sängyssä. Tai sitten olen vaan niin väsynyt, etten jaksa haukotella sohvalla...
Välillä luen sängyssä, 23:nkin asti, jos on mielenkiintoinen kirja. Toisinaan taas menen makkariin 9:n maissa niin väsyneenä, että rupean heti "nukkumaan", tosin en aina kuitenkaan heti nukahda.















Mies tulee nukkumaan yleensä sen mukaan, jos katsoo tv:tä myöhempään tai tulee jo aikaisemmin lukemaan. Aamulla sitten mies nousee kuuden maissa ja minä yleensä 8-9 välillä. Meillä se kyllä toimiikin hyvin, koska mies(kin) haluaa rauhallisia aamuja, ei juttelua vaan Raamatun lukua ja rauhassa aamu-palaa. Itsekin varsinkin välillä en aamulla jaksaisi mitään hössötystä tai muuta "hulinaa". Ja itse luen myös aamulla Raamattua. "Vakka kantensa valitsee" :)
















Usein aamulla soi jo valmiiksi päässä joku hengellinen laulu. Tänään se oli: ..."Suo mun nähdä kasvojasi Jeesus, sun kirkkauttas katson riemuiten, kuormani sä kannat kun mä kuljen täällä usein yksin uupuen..." En tuotakaan sen enempää muista mistä laulusta se on tai onko laulu tai virsi, enkä sanojakaan kunnolla, mutta tuo kohta soi koko ajan mielessäni, päässäni ja sydämessäni, ja sävelkin oli selvä. Minusta se on niin ihanaa kun joku hengellinen laulu soi pässä heti herättyä ja saan sitä hyräillä pitkin päivää :)















Ulkona on ankea sateinen, harmaa päivä. Tosin lumet saa kyytiä. Päivän väri-pilkuksi voisin laittaa tänne väleihin kauniita kesä kuvia...sinne päin ollaan kuitenkin menossa :) Illalla mennään taas seurakuntaan ja vanhin poika tulee huomenna kylään.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Eilistä päivää




Aurinkoista päivää! Eilenkin oli aurinkoista ja miehen ehdotuksesta mentiin keittämään pannukahvit nuotiolla saunarannassa. Joesta oli lähtenyt jäät sitten viime näkemän.



















Lunta kyllä siellä vielä on, kun se on varjoisampaa paikkaa. Ja on sitä vielä muuallakin, paitsi tuo vastapäinen "sänkipelto" alkaa olla jo lumeton.
Ihan kiva oli kyllä istua lähellä saunan seinustaa (valitsin aurinkoisimman paikan) ja juoda pannukahvia pullan kera ja nauttia kevät-auringon lämmöstä.
Pihallakin tein kesää, eli hajottelin petkeleellä jäätä.





Mua harmittaa, kun en saa kaikkia askartelutavaroita ja ompelutavaroita samaan paikkaan, olis paljon helpompaa jos olisivat samassa huoneessa. Nyt on pikkuhuoneessa askartelu-nurkkaus ja yläkerran makkarissa ompelupaikka ja nukketalon rakennuspuuhat. Askartelutavara-kaappi on olkkarin puolella. Vaan kun ei tila riitä ja toisaalta ompelu hommien on parempi olla ylhäällä, koska pikkuhuoneessa en voisi ommella jos mies katsoo tv:tä.




Toisaalta askarteluja teen alhaalla usein silloin, kun mies menee ylös esim. päivä-nokosille. Tällaiselta näytti askartelupöytäni eilen kaikessa kauheudessaan.














Onneksi sain sen siivottua eilen...pakko se on aina välillä :)


























Kun askartelu- ja käsityöimmeisellä pitää olla niin paljon tavaraa ja materiaalia ja välineitä, ainainen sekasotku niissä paikoissa.
Vaan ei voi mitään. Näillä mennään. Nyt jos saisin sen pidettyä siistinä viikonloppuun, kun poikani tulee kylään ja nukkuu sitten pikku-huoneessa.




Yöllä taas valvoin kun heräsin ennen neljää ja ahdistus hyökkäsi kimppuun...onneksi mielessäni alkoi soida laulu : "Lohtuni, turvani, suojani ja kilpeni...sua aina saan vain ylistää, rakkautesi ihmeitä" ja rohkaisevia Raamatun jakeita tuli myös mieleen. Mieskin oli herännyt ja sain hänen kanssaan myös jutella ja kävin syömässä leipä-palan ja onneksi sitten sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Muuten olisi ihan pöpperöinen koko päivän.
Kotimatkalla blogissakin uusi postaus.




Hyvää torstaita!




tiistai 14. maaliskuuta 2017

Talon rakennusta ja keräilyä...





Mulla on ollut lainassa kirjastolta pari nukkekoti-kirjaa ja arvata saattaa, että innostuin rakentamaan pahvilaatikosta nukkekotia. Piti ensin tehdä sellainen "tila-ihme" pikkutalo, johon Eerika-nukke saisi muuttaa.














Vaan kuinkas sitten kävikään...kun talo on ollut vielä kesken eräinen jonkun verran, niin innostuin jo tuunaamaan entisiä ja rakentamaan uusia huonekaluja sinne. (Tämä kun on kuitenkin vähän isommassa mittasuhteessa kuin Lunbyn nukkis). Sitten iskikin tilanpuute talossa, joten joudun ruveta rakentamaan siihen toisen kerroksen, että saan taloon tarpeeksi tilaa :) Huomaatteko muuten, että talosta tulee samanvärinen kuin meidänkin talo. Valkoista ja vihreää.














Tekemistäni huonekaluista esittelen sängyn, jonka tein Eerikalle. Tämä on tehty sytytyspala laatikosta ja päällystetty ,päältä ja päädystä, saaduista pikkuisista korupusseista saatavalla mokan/sametin tuntuisella "kankaalla". Patja on tehty kuplamuovista ja kankaasta.Lakana ja tyynyliina ovat kuitukangas servettiä ja vähän pitsiä. Päädyssä on pehmusteena vanua ja koristeena pikku-helmiä. Sängyn jalat on puuhelmet.













Enkelipeiton alla Eerika saa hyvät unet. Se on tehty huonekalu-kankaan palasesta, pitsistä ja pikkuisesta enkeli-ristipisto-työstä, joka on löytynyt alunperin kierrätyksen ilmais-tavaroista.














Tämä talo-projekti siis jatkuu pikkuhiljaa. Mutta asiasta toiseen. Tänään kun olin kaupungissa, käväisin tietysti taas kirppiksellä.







Löysin kahdella eurolla nätin purkin entisen kaveriksi. Tykkään varsinkin noista kansikuvista :) Vasemman puoleinen on vanha, oikean puoleinen uusi.






















Näitä toisiakin purkkeja sattuu olemaan tuplat. Nämä on ostettu joskus kierrätyskeskuksesta, vuosia sitten.














Elmokin tuli parturoitua eilen, sillä olikin valtavan pitkäksi kasvanut talviturkki. Nyt on silläkin kevyempi "kevät-luukki".






Mukavaa viikon jatkoa!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Menneen viikon sää





Kuten tiedämme Suomen kevät on vaihtelevainen sään puolesta. Eräänä päivänä viikolla kuvasin ikkunasta säätä. Tältä se näytti:






















No, onneksi pääsimme tuosta, tänään näytti huomattavasti paremmalta :) Kuvat tämän päivän lenkiltä.















Oli vielä lumista matkalla, mutta aurinkoista, paitsi metsätaipaleella varjoisampaa.














Mutta kun pääsimme Elmon kanssa kääntöpaikkaan, siellä oli pakko kuvata kevättä :)





















































Etelä-rinteellä oli täysi kevät, ihanaa! Ja tässä muurahaiskeossa oli jo elämää, vaikkei se ehkä kuvassa näy, siinä suhteessa joudutte uskomaan minun sanaani :)











Kirjoitettu eilen eli lauantaina.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Jotakin pientä...





... on tullut käsilläkin tehtyä. Sain aiemmin tuttavalta pussillisen nahkan paloja ja olen miettinyt mitä niistä voisi tehdä. Eilen näin netissä idean nahka-heijastimista ja tein siitä oman versioni.






Siis kaksi ympyrää tummanpunaisesta nahkasta. Laitoin nurjan puolen päälle päin,kun minusta se on kauniimman värinen. Leveästä heijastin nauhasta leikkasin kukan terälehdet, ensin liimasin, sitten ompelin ne. (Juuri jaksoi kone ommella nahkaa). Keskustaan ompelin käsin helmiä. Toinen kappale samalla lailla. Kappaleet vastakkain ja ompelin käsin reunoista yhteen.













Sopii pitkän takin väriin :)














Tostaina kun siivosin alakertaa (siis keskikerrosta), niin piti heittää wc:n matto pyykkiin. Menin vintistä katsomaan jotain pikku mattoa tilalle, mutta ei oikein löytynyt, mihin lienen taas "piilottanut" ihan pikku-matot... Näin siellä sitten tämän isomman pampula-maton, jonka olin muutama vuosi sitten halpa-kaupasta ostanut. Siitä oli jo irronnut, ja mennyt rikki, niin paljon pampuloita (tupsuja), etten ole voinut sitä enää pitää. En ollut sitä raaskinut poiskaan heittää, kun siinä on niin ihanat värit. Joten se oli jäänyt odottamaan aikaa parempaa eli sopivaa ideaa.











(Kuvassa pala, joka jäi jäljelle, kun olin leikannut sen WC-matto osuuden).







Nyt vein sen alas ja leikkasin toisesta päästä (jossa oli enemmän tupsuja jäljellä), vessaan sopivan kokoisen. Irroitin yhden rivin tupsuja pois, että sain kaksinkertaisella siksakilla ommeltua leikatun reunan kaksin kerroin. Syytä olikin, sillä se alkoi heti purkautua, kun sen leikkasi...
Sen jälkeen ompelin vain irroitetuista tupsuista uudet puuttuviin koloihin. Ja volaa! Vessa sai pirteän ja jalkapohjia samalla hierovan maton :)












Tuo vessa on niin pikkuriikkinen, että tarvitsee tosiaan pienen maton.





Kaunista aurinkoista lauantaita teille kaikille, jotka täällä piipahdatte.