Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Sinivalkoista





Tänään kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin kaappiin astioita, niin tuli mieleen, että harvoja päätöksiä mistä olen ollut jatkuvasti iloinen on se, että rupesin aikoinaan keräämään sinivalkoisia astioita ruoka-ja kahvi-astioiksi.
Se lähti vuosia sitten tästä sisustuslehden jutusta. Sekä siitä, että silloinen lempivärini oli kirkas sininen + tietty jo silloisesta kierrätys-luonteestani (ja rahapussin ohuudellakin taisi olla myös syynsä :)








Mutta tässä tämä sen aikaansaava kuva... tai joku vastaava...itse-asiassa kun mietin, niin se saattoi olla joku toinenkin sinivalko-astioiden kuva. Muisti pätkii.

















Tässä omia sinivalkoisiani. Monia noista on useampiakin, mutta laitoin vaan malliksi muutamia, että millaisia ovat.














Osa on kierrätyskeskuksesta, osa kirppareilta, osa perittyjä, osa saatuja...
























Viimeisimpiä on keskiviikkona kirpparin ilmaistavaroista löytyneet kaksi munakuppia ja tuo aiemmin samasta paikasta löytynyt lautanen. Ja kauiten meillä olleet varmaan nuo ihan puhtaan valkoiset lautaset,jotka ostimme kun olimme ex-miehen kanssa aloittaneet avioliiton noin 40-vuotta sitten.













Lasitavaraa on myös sinisenä jonkun verran sekä turkoosina, joka on nykyisin enemmän lempivärini limenvihreän lisäksi. Ja olihan tuossa vähän posliiniakin kirpulta. Iittalan lasit sain 50-vuotta täyttäessäni kymmenen vuotta sitten ystävältä lahjaksi. Äkkiä se aika menee, muuten...














Muuten meillä on ollut taas pikkukoira hoidossa ja oma Rasmus-kisu (siitäkö johtuen) teillä tietämättömillä... No, hoitokoira lähtee varmaan huomenna kotiin, niin jospa se Rasmuskin sitten kotiutuisi. Hipsukin viihtyy nyt enimmäkseen ulkona.


Raivausta olen jatkanut, eteisessä on nyt kahdeksan pussia kierrätyspisteelle menossa, kunhan mies kotiutuu taas näytelmistä. Tänään on hänellä viimeinen näytelmä. Eteiskomeron jälkeen raivasin vähän sisällä ja nyt on menossa vintin siivous, siellä sitä tavaraa riittää, huokaus!















Osa eteisen pussivuoresta on sieltä ja pari pussia on jo mennyt ihan omaan roskikseen. Kyllä sitä on ihminen tyhmä, kun kaikki pitää säästää. Nyt voi osan askartelutavaroistakin vähentää, kun en pyhis-ope-juttuja enää tee.









Kesken kyllä jäi tuokin siivous homma,kun hoitokoiralla on ollut vähän ripuli, niin jouduin pari kertaa melko peräkkäin käyttämään sitä (ja Elmo tietysti änkesi mukaan myös) ja sitten pitikin jo laittaa itselle ruokaa. Riisiä ja suppilovahvero-kerma-kastiketta. Mies just soittikin ja tulee kaupan kautta kotiin.
Väsyttää! Lauantaita!
























tiistai 23. toukokuuta 2017

Luonnosta huumaantuneena...



Koiran kanssa oltiin lenkillä tois´puol jokkee...ei kuitenkaan Turussa :) Luonto on niin huumaavan kaunis keväällä. Metsä oli täynnä valkovuokkoja, joiden välissä poilku kiemurteli.















Puut kaareutuivat polun ylle, linnut lauloivat ja lehahtelivat lentoon pusikosta...

















Rentukat kukkivat ojassa ja joen rannoilla...


























Kävimme lammen rannassa....kaislaa vaan oli kovasti rannassa. Ja tie/polku sinne oli mennyt huonommaksi, kun oli tehty savottaa ja toinen tie ylemmäksi rinteeseen.

















Pihassa tuli Rasmus vastaan ja oli hyväilynkipeä. Paviljongissa, jossa ei kyllä vielä ole kattoa eikä kankaita,istuin Rasmus sylissä. Kun nousin niin se meni melkein saman väristen lautojen päälle loikoilemaan, söpöläinen <3.








Nuo lankut on muuten siitä vanhasta sillasta joka meni meidän pihan kautta joen yli metsään. Siinä oli jo aika huonot lankut ja naapurit purkivat sen (antoivat vanhat lankut meille) ja tekivät uuden sillan lähemmäs naapurin taloa. Ei kuitenkaan pihaan, vaan sivumpaan, että sitä saa muutkin käyttää, niinkuin entistäkin. Sitä siltaa mekin Elmon kanssa käytimme lenkillämme. (Nyt emme vaan pääse suoraan pihasta metsään).















Ps. Kotimatkalla-blogissa myös uutta tekstiä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kuistilla ja komerossa...

...niissä olen viettänyt aikaa.




Eilen mies oli vielä näytelmässä, niin siivosin vähän kuistia. Kuistilla olleen "lyhtykaapin" vein pihan "terassinurkkaukseen" ja sain näin mahtumaan kuistille myös tuolin istumatason lisäksi. Samalla vähän järjestelin kuistia muutenkin. Kuvat puhukoot puolestaan. Meidän kuisti on minimaalisen pieni, joten ei kauheasti voi sisustuksen järjestystä vaihtaa.















Pyykit liehuivat ikkunan takana kesä-tuulessa..siltä se ainakin tuntui :)









































Pelargoniat ovat jo aiemmin siirtyneet makkarin ikkunalta kuistin ikkunalle.














Tänään vietin aikaa "murheenkryynissä" eli eteisen isossa, kylmässä komerossa. Sinne tulee tungettua talvella vaan nopeasti kaikki sisään, kun se on pakkas-asteilla. Niinpä keväisin on edessä sen järjesteleminen, mikä on aika mahdoton urakka. Ei se siivoaminen väsytä, vaan se että niin monen esineen kohdalla pitää miettiä tarvitaanko sitä vai ei ja mitä uskaltaa hävittää, ettei kohta sitä kaipaa...hmm...







Ovi ei auennut enempää, koska oven takana oli kierrätyspisteelle ja ihan kierrätyskeskukseen menevää tavaraa, jota olen sinne kerännyt piiloon.












Komerossa on talon vanhat keittiökaapit, siis jo ennen talon edellisiä kaappeja ennen olleet. Kaappien siivoukseen ei riittänyt vielä aika.














Mutta sotkua riitti...ja pähkäiltävää...



















Olin jo heittämässä jotain poiskin, mutta mies tuli just kotiin ja sai puhuttua niistä vielä pari tavaraa jäämään, esim kahdet talon vanhat rullaverhot sekä omituisen kukkamaljakon, jotka minä olisin ollut valmis jo hävittämään.
No, kyllä me kuitenkin kerättiin autoon sitten muut jätepisteelle menevät sekä muovin ja paperin keräykseen vietävät. Ja vietiinkin ne! Kierrätyskeskukseen vietävät jäivät vielä komeroon odottamaan samoin kuin elektroniikka jätteisiin vietävät ulos.






Ensimmäisessä komerokuvassa näkyvät miehen työvaatteet olivat aiemmin olleet näiden mun siivousvälineiden pällä, niin ettei niitä juuri näkynyt...












...vaikka niiden alapuolella oli sopiva naulakko. Nyt työvaatteet menivät siihen ja siivousvälineetkin jäivät näkyville. Ja mieskin lupasi laittaa työvaatteet siihen naulakkoon :) Katsotaan...















Siinä yksi parannus.















Seinät ovat täynnä nauloja edellisten asukkaiden jäljiltä, niin niitähän sitä itsekin käyttää.




















Ei siitä hääppönen tullut, mutta kuitenkin vähän enemmän järjestyksen poikasta. Vielä kun nuo kaapit siivoaisi sisältä, niin ehkä saisi sinnekin jotain tavaroista piiloon.







Tulipas pitkä ja sotkuinen postaus, vaan näillä mennään!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kevät näkymiä





Kevät on aina sellaista aikaa, että tulee paljon kuvattua. Niinpä nyt kuvia omasta jokirannasta sekä tämän päivän lenkiltä.

























Joen yli kaartuva puu...














Valkovuokkoja vasta rannalla...















Tällainen punalehtinen pieni puu kasvaa naapurin puolella.
















Ikivanhaa savusaunaa....miten vanha tuo sauna liekkään, koska tällä alueella on aikoinaan ollut kunnan omistamia pikkumökkejä, niin olen kuullut, ja tuo meidän savusauna oli kahden mökin (tämän talon paikalla olleen ja tuon naapuri mökin yhteinen sauna). Senpä vuoksi siellä on eteisessä,joka toimii pukuhuoneena, ovet kahteen suuntaan. Sekä naapurille päin, että meille päin. Tämän talon paikalla olleessa mökissä oli viimeksi kai asunut sokea mies, Sokea-Oskari. Tuonkin on kertonut ystävälle hänen isänsä. Kun ovat paikkakuntalaisia.






















Tuo saunahan oli ollut välillä puuvarastona, esim. silloin kun muutimme tähän.







Tänään kävin kävelemässä tiellä joka kulkee meidän ohi,oikeastaan ei ole tullut sitä käveltyä vähään aikaan, kuin vähän matkaa, kun on tullut metsässä käveltyä ja muutenkin liian vähän liikuttua.
Metsän kautta menin menomatkan kyllä nytkin, se on ylämäkeä niin on hien pintaan nostavaa. Metsäpolulla on mukavaa, rauhallista ja luonto ympärillä. Ei tienkään näköaloissa kyllä ollut valittamista :)






























Pellon reunassa kasvavia voikukkia katsoessani tuli lapsuusmuisto.Kun mentiin ennen äidin lapsuus-kotimökille kesälomalle, niin tyhjän pienen punaisen mökin piha oli täynnään voikukkia...se oli niin kaunista ja oli ihanaa kun oli kesä ja loma alkanut :)















Valkovuokotkin kukkivat vielä.














Eilen olimme synttäreillä, ja siellä oli päivänsankari tullut näin komealla autolla! Ja komeat ja isot synttäritkin olivat, päivänsankari oli pastorimme :)




















Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Piha-ja kylätalo-kuulumisia




Nyt on ilmat lämmenneet keväisen/lähes kesäisen lämpimiksi. Kukkapenkkejä sain laitettua vähän ja laitettua niihin ensin aasinlantaa, jota mies toi mulle aiemmin Vivamosta, ja päälle uutta multaa. Kissat on vaan ärsyttäviä, kun menevät kuopimaan kukkapenkkiin, varsinkin Hipsu.
Aiemmin jo peitin kanaverkolla ruohosipuli ja raparperi-penkit, kun huomasin että kissa oli käynyt siellä pöllyttämässä ja varsinkin raparperit olivat vielä pieniä.
Ei noissa kukkapenkeissäkään ole juuri mitään katsottavaa, kesäkukkien mukuloita istutin sinne ja toiseen penkkiin istutin pääsiäis-narsissien sipuleita, joita pääsiäiskukista oli tullut. Vaikka niistä pikkuisia tuleekin, niinkuin nämä entiset kukkijatkin...















Tulppaanit on nupulla. Viime vuonna tähän aikaan kukkivat täysillä. Isoissa närsisseissa ei tainnut olla kuin lehtiä, vai olikohan nuppuja...
















Muuten pihaa koristavat vain ensimmäiset varastosta kaivetut pihakoristeet...















...kuten sammakot :) Äitienpäivänä muuten oli ollut valtavan kokoinen oikea sammakko pihalla. Nuorin tyttö tykkää sammakoista, niin kävi sitä ihastelemassa ulkona. Itsekin näin pikkuisen sammakon yhtenä päivänä.







Myös puutarhatontut Onni ja Tarmo ovat päässeet pihalle :) Kuin myös aikoinaan metallinkeräys-laatikosta löytynyt "kruunu".















Aasin lantaa annoin myös ruusupensaille ja muille pienille kukkapensaille. "Kasvihuoneeseenkin" olen laittanut jo istustusastiat ja niihin mullat valmiiksi.







Tänään miehellä oli aamulla hammaslääkäri ja juuri tuli mieleen, mahtoiko hän muistaa sitä, vaan menikö suoraan Vivamoon. (Itse en nimittäin muistanut sitä, että olisin voinut muistuttaa)....Vivamossa alkavat nyt Johannes, ukkosenjylinän poika - näytelmät.







Tänään taas oli sellainen "Mitä on sitä otetaan"-ruokapäivä. Mies oli jo lähtenyt ja mietin mitähän sitä söisi... Eli lounas koostui paistetusta grillimakkarasta, paistetusta munasta (viimeisestä), perunasalaatin lopusta, kurkun lopusta, kesäkurpitsasta ja keitetyista pakastevihanneksista. Juomaksi lasillinen mehua.
Jälkkäriksi eiliseltä kylatalolta jäänyttä kahvia pumpputermoksesta ja myös kylätalolta jäänyt pullan pala.
















Hyvin se muuten meni se kylätalon hengellinen tilaisuus, vaikka sitä vähän jännitinkin, kun ikäänkuin olin vastuussa siitä,kun mieskään ei päässyt sinne. Ystävä haki minut ja kahvittelu-tavarat. Olin saanut seurakunnan nuorisotyön-tekijän sinne puhumaan ja hänellä oli hyvä sana. Itse alussa kerroin omakohtaisen uskoontulo-kertomukseni. Musiikkinkin "sattui" tulemaan "kitaristi laulumies" joka veti laulut. Ja oli meitä kuitenkin 11 henkeä, vaikka tiesinkin muutamista, etteivät pääse.







Tuosta jännittämisestä vielä...kun olen levoton jostakin asiasta tai jännitän sitä, niin tuntuu etten jaksa vaan odottaa sitä, niin silloin pitää keskittyä johonkin mukavaan. Vaikka ompeluun tai askarteluun. Niinpä eilenkin kylätaloa odotellessa aloin askartelemaan kortteja, osa niistä oli ennestään keskeneräisiä, niin tulivat myös valmiiksi.















Tein myös muutaman kirjanmerkin. Loppuun Hipsu, joka oli taas keksinyt uuden makuupaikan. Hipsu-teline :)