Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Virkattua ja päivän tunnelmia





Kerroinkin aiemmassa postauksessa, että olin ruvennut virkkaamaan pitsikaulusta aiemmin saadusta ohuesta ruskeasta langasta. Oli jotenkin vaikeaa ymmärtää ohjetta (joka johtui siitä, että olin tehnyt ensimmäisen palan väärin), niinpä purkasin ja virkkasin useampaan kertaan alussa, ennenkuin meni jakeluun missä vika oli. Vika ei siis varmaankaan ollut ohjeessa, vaan rajalisessa ymmärryksessäni :) Ohje oli tästä kirjaston kirjasta.















Tänään sain kauluksen valmiiksi, kostuttelin sen suihkupullolla ja laitoin kuivumaan muotoonsa alustalle.















Aika äkkiä se kuivuikin hyllyn päällä ja sen jälkeen ompelin siihen pieniä kullanruskeita helmiä somisteeksi ja koska mulla ei ollut ohjeessa mainittua sametti nauhaa, pujotin siihen tällaisen pinkin kangasnauhan, ainakin toistaiseksi.














Vähän isomman olisin voinut tehdä, että se olisi käynyt vähän avarampaankin kaula-aukkoon, nyt se on hyvä vain ihan pyöreässä kaula-aukossa. Otin siitä kuvankin kaulassani, mutta kaula oli niin ryppyinen, etten sitä tänne halunnut pistää :)



Muutenkin ottaa päähän, kun ihan vuodessa olen vanhentunut niin kauheasti, sitä kai se lähestyvä 60. vuosikymmen teettää :( Ja muutenkin nuo kilpirauhas oireetkin, kuten jatkuva hiusten lähtö ja väsymys ärsyttää...loppu tukkakin on mennyt ihan harmaaksi ja elottomaksi, painokin on tainnut nousta... Ja kun tuntuu, ettei mikään kiinnosta eikä ole mitään kivaa... Maaliskuussa otetaan uudet kilpirauhas arvot ja sitä ennen ultraääni tutkimus helmikuussa tuosta turvonneesta imusolmukkeesta.
Nyt olis tarpeen sellainen hemmottelu- ja kauneuspäivä :)
No anteeks tää valitus, jotenkin vaan on pinna kireellä. Vaan tarviiko sitä tänne purkaa...






Tässä toinen kirja joka mulla on kirjastosta lainassa.












Tänään oli aurinkoinen päivä ja kävimme autolla Kasvihuoneilmiössä "puolimunkki-kahvilla" eli kahvit ja munkkirinkeli puoliksi (sellanen valtavan kokonen). Käveltiin läpi, vaan ei mitään ostettu ja sanoinkin miehelle, että "Tavallinen kirppis olis ollut paljon mielenkiintoisempi". Ja ainakin meikäläisen budjettiin sopivampi. Takaisin tullessa jäin aikaisemmin pois kyydistä ja kävelin pikkutien kautta kotiin. Oli hieno ilma ja se pikkuisen piristi. Tämä kuva sieltä.













Mies ja Elmo olivat sitten tulleet mua vastaan loppumatkassa.





Illalla oli taas kaunis auringon lasku, mutta kerkesin vain rippeet siitä kuvata ikkunasta.











Sain taas yhtenä päivänä tuttavalta kassillisen "käsityökamaa" , kankaita, ohuempia (puuvilla yms.)lankoja, nahkanpaloja ym.) Harmi, ettei ollut villalankoja. Mutta nyt kun harjoittelin pitsin virkkausta tuossa kauluksessa, niin ehkä sitä vois jotain ohuemmistakin langoista tehdä...






Hyvää alkavaa viikkoa teille ja parempaa mieltä itsellenikin :)

14 kommenttia:

  1. Tässä melkein kuuskyt- vaiheessa alkaa elämän lyhyys jotenkin hahmottumaan. Koitahan jaksella siellä. Samassa veneessä meitä on monta ;)

    VastaaPoista
  2. Juu samassa veneessä täälläkin, niin ikä kuin kilpirauhassairauskin on mukana. Jos on noita oireita, niin kannattaa mainita lääkärille jos tarviis vähän lääkettä lisätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en siihen ole saanut lääkettä vielä ollenkaan, kun katsotaan ensin se maaliskuun labra ja sitten vasta kokeillaan tyroksiinia,jos se arvo näyttääedelleen samaa...

      Poista
  3. Tosi kaunis pitsikaulus! En ole vuosikymmeniin juurikaan virkannut, joten minulta jäisi tuollainen tekemättä. Enkä kyllä ennenkään ollut virkkaamisessa erityisen taitava. On se hienoa, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Yksi osaa yhtä ja toinen toista.
    Kasvihuoneilmiössä on kiva käydä katselemassa ja juomassa herkulliset munkkikahvit. Harvoin sieltä mitään raaskii ostaa, kun hinnat on niin korkeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin enemmän sellainen elämyspaikka, mutta meille jo niin tuttu,kun asutaan lähellä...

      Poista
  4. Tuo kaulus on minustakin tosi kaunis! Virkkaaminen on ihan kivaa aina välillä. Tosin mullakin on se, etten oikein jaksaisi ruveta perehtymään miten jokin uusi juttu tehdään ja omasta mielikuvituksesta ei taas useinkaan synny mitään toivottua. Jaksamusta taas tähänkin päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin miten jaksoin olla niin kärsivällinen ja aloittaa aina uudestaan, kun välillä sellaisessa tilanteessa jo into loppuu...ja kiitos :)

      Poista
  5. Kaunis virkattu kaulus! Minulla alkaa tällä viikolla virkkauskurssi työväenopistolla, josko minäkin oppisin. Kasvihuoneilmiön munkkirinkelit ovat maailman parhaita, taitavat tehdä ne alusta loppuun itse paikan päällä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luultavasti tekevätkin itse kokonaan... Mukavaa virkkauskurssia sinulle!

      Poista
  6. oih, miten sievä kaulus, olet kyllä taitava!

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)