Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Lukemista 40-60-luvulta



Eilen rupesin kirjoittamaan tarinaa lapsuudestani ja sekös vei mukanaan , niin että se jatkui ja jatkui... On se tuo kirjoittaminenkin koukuttavaa joskus :)
Minä olen 50-luvun loppupuolella syntynyt, 60-luvulla aloittanyt koulun ja 70-luvulla elänyt teini-iän ja nuoruuden.
Liekö siitä tarinan kirjoittamisesta tullut mieleeni katsoa vanhoja kirjoja. Tällä kertaa lasten ja nuorten kirjoja.






Vanhin on joskus ystävältä saatu Louisa M. Alcotin Pikku naisia. Sain ja luin sen sen ensimmäisen kerran joskus teini-iän alussa, ja tykkäsin tosi paljon. Tuli luettua useampaankin kertaan. Tämä on julkaistu vuonna 1947 Werner Södeström osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa. Kirja kertoo neljästä sisaruksesta ja heidän äidistään ja ystävistään (heidän isänsä oli sodassa).













Kirja alkaa näin: "Joulu ei tunnu joululta ilman lahjoja", nurkui Jo, joka makasi pitkänään matolla. "On niin hirveätä olla köyhä", huokasi Meg katsellen vanhaa pukuansa." "Minusta ei ole oikein että muutamilla tytöillä on yllin kyllin kauniita tavaroita, ja toisilla ei ole kerrassaan mitään", lisäsi pikku Amy ja nirpisti loukkaantuneena nenäänsä. "Onhan meillä isä ja äiti ja toisemme", sanoi Beth tyytyväisenä nurkastaan....
















Tämä kirja Irmeli ihmetyttö on äitini vanha hänen nuorena aikuisena olo ajoiltaan. Sen on kirjoittanut Airi Somersalo, ja sen on julkaissut Arvi A. Karisto osakeyhtiö vuonna 1948. Kirja alkaa näin: On viheliäistä kun ihminen vanhenee eikä tapahdu yhtään mitään. Olen jo ikivanha, melkein kahdeksantoistavuotias. Nimeni on Irmeli Alm. Iäkkyyteni lisäksi en ole juuri minkään näköinenkään....

Kirja on kärsinyt elämän saatossa kansistaan, niinkuin edellinenkin.








Seuraavana esittelyssä on Raamatun kertomuksia lapsille.Sen on kirjoittanut Siviä Heinämaa ja uudistanut Kouluneuvos A. Hinkkanen. Sen on julkaissut Osakeyhtiö Valistus Helsinki, vuonna 1951.




















Tuo kirja on tullut minulle vasta viime vuonna eräältä tuttavalta, jonka pois laittamia kirjoja sain valkata.Kirja alkaa näin: Kauan sitten eli Kanaanin maassa eräs vanha isä. Hänen nimensä oli Jaakob. Hänellä oli kaksitoista poikaa. Vanhimman nimi oli Ruuben, nuorimman Benjamin ja häntä vanhemman Joosef...








Seuraavaksi siirrymme jo 60-luvulle.Näistä vanhin on Herra Linnunlaulu muuttaa meille. Sen on kirjoittanut Anne Marie Norden. Se on julkaistu Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa vuonna 1961 Keuruulla. Tämän krjan tilasin antikvariaatista muutama vuosi sitten, kun muistin sen nuoruudestani ja se oli hyvä. Vieläkin kun sen luin :) Kirja alkaa näin: Perjantaina ei Möllerin perheen lapsilla ollut vielä aavistustakaan niistä järkytyksistä , joita herra Linnunlaulu olisi heille tuova. Tämä perjantai kului vielä aivan normaalisti - mikäli Möllerin perheen perjantaita yleensä ollenkaan voi normaaliksi kutsua...















Kirja kertoo kolmesta hemmotellusta sisaruksesta (kaksi tyttöä ja yksi poika), joiden äiti sairastuu ja joutuu kuukaudeksi parantolaan ja joiden seuraksi saapuu äidin tuttava herra Linnunlaulu...








Seuraava kirja on Tornitalon Tuula. Sekin on kirjoja joita olen lapsena lukenut, vaikkakin tämä nimenomainen kappale on ostettu koulun kirpparilta aikuisena. Ostin sen tytölleni, ajatuksena, että voin virkistää itseänikin lapsuusmuistoilla :) Kirjan on kirjoittanut Helli Kaikkonen ja se on jukaistu Werner Sodeström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa vuonna 1964.
Kirja kertoo Tuula-nimisestä tytöstä joka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Kirja alkaa näin: Oli kylmä syysaamu, kun ukki ja Tuula astuvat koulun portista sisälle. Pihamaa oli vielä melkoisen tyhjä, vain joitakin poikia ja tyttöjä oli saapunut, ja he juoksivatt nyt hippaa pysyäkseen lämpiminä. Nähdessään vanhan herran ja pikku tytön ilmestyvän näköpiiriinsä he lakkasivat juoksemasta ja jäivät uteliaina katsomaan tulijoita...















Viimeinen esiteltävä kirja tällä erää on kirja Kuin taivaan linnut. Sen on kirjoittanut Kerttu Vuorinen ja se on myös julkaistu edellä mainitussa Werner Södeströmin osakeyhtiössä myös vuonna 1964.Itse muuten aloitin kansakoulun vuonna-64.
Tuosta kirjasta en tosiaan muista olenko lukenut sitä lapsena, tai siis en ole varma asiasta. Mutta aikuisena olen ainakin lukenut. Sekin oli hyvä. Kirja kuuluu Taskuset-sarjaan eli on pehmeäkantinen "taskukrja eli pokkari". Se kertoo talonmies perheestä, jonka isä joutuu pois työstään ja perhe jää ilman asuntoa. Kirja alkaa näin: Aurinko kurkisti ensimmäistä kertaa sinä keväänä keittiön ikkunasta sisään. Oli maaliskuu. Muuten näköjään ihan tavallinen päivä. Savun perhe istui aterialla tutussa ahtaudessaan keittiön pöydän ympärillä - Joel ja Mari lapsineen. Joel oli talonmies. -Takuulla ette arvaa mitä mä tänään sain koulussa, Riku virkkoi äkkiä kesken hiljaisuuden. - Anna se voi sieltä tänne ja leipäkori! No nyt siellä jo joku päristää ovikelloa. Juokse Sirkku avaamaan vuorostasi! Tyttö nousi pöydästä ja meni eteiseen. Ikinä ei ollut rauhaa edes syödessä...
















Älkää nyt luulko että olen niin dementoitunut, etten muistaisi, että olen aiemminkin kirjoittanut näistä kirjoista. Vaan ajattelin, että mitäpä tuo haittaa, kun ainahan niitä uusiakin lukijoita poikkeaa sivulla...





Päivän kysymys onkin: Oletteko lukeneet jotain näistä kirjoista ja jos niin mitä ja mitä ajatuksia kirja herätti teissä?




Hyvää päivän jatkoa! Toivottelee lukutoukka Sesse














6 kommenttia:

  1. Luin lapsena ja nuorena (ja luen edelleen) hyvin paljon. Lasten toivekirjasto tuli kahlattua, mutta kovin moni nimistä ei jäänyt mieleen. Pikku naisia kuuluu ehdottomasti luettuihin, samoin L.M.Montgomeryn Anna-sarja ja Runotyttö-kirjat. Tykkäsin kyllä paljon myös Anni Swanin kirjasarjasta (Iris rukka, Tottisalmen perillinen jne.)
    Hyvin ovat päässeet unohtumaan, mutta kirjan kannen nähdessä palaa taas mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna - ja Runotyttö-sarjat olivat minunkin suosikkeja, lapsena/nuorena olin oikein kova lukemaan, nyt se on vhän vähentynyt :)

      Poista
  2. En ole tainnut noista kirjoista lukea yhtäkään, mutta elokuvana olen nähnyt tuon Pikku Naisia. Meillä on äitini kirjoja ja niissä on saman kirjailijan Tytöistä parhain. Äitini kertoi, että hän joutui aloittamaan sen moneen kertaan, ennenkuin sai luettua loppuun ja samoin kävi minulle. Se oli mielestäni lapsena aika tylsä. Nyt kun joskus aikuisena sen luin, niin ajattelin, että tarina onkin varmaan enemmän aikuisten makuun. Annan nuoruusvuodet meillä on äidiltä, samoin Gulla-tyttö koulussa ja sitten kirja nimeltä Maija. Gulla-sarjaa, samoin kuin Anna-sarjaakin olen kirppiksiltä neitokaisille haalinut. Tuo Tornitalon Tuulakin on kirpparilta tullut hankittua, mutta enpä ole tullut sitä vielä itse lukeneeksi, se minun kyllä pitäisi tehdä:)

    VastaaPoista
  3. En ole noista kirjoista lukenut.
    Meillä on paljon kirjoja mutta enimmäkseen luen lapsille.
    on esimerkiksi monta on erilaisia lasten raamattuja kauniisti kuvitettu.Niitä lapset haluavat katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei paljoakaan lapsia käy, kun lapsenlapsetkin ovat Espanjassa, mutta pyhäkoulu opettajissa kun olen mukana, niin siellä voi hyvin lasten raamattuja ja hengellisiä kirjoja käyttää hyödyksi. Meilläkin on yksi lasten entinen Lasten Raamattu ja lisäksi muita kirppiksiltä yms haalittuja.

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)