Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Entiset rakkaat




Saila Saaripalstalta oli blogissaan laittanut kuvia entisestä kisustaan, niin tuli mieleen tehdä oma postaus entisistä rakkaista kisuista.




Ensimmäinen kisu aikuisperheessäni oli Mikki, joka oli oranssihtava kisu. Siitä en jaksanut ruveta kuvaa etsimään, kun siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta aikaa.
Seuraava kissa oli Miki, joka oli tallainen pikkuinen kun oli meille tullut.














Myöhemmin siitä tuli iso kissa, isompi kuin tässäkään kuvassa.















Mikin jälkeen olimme vähän aikaa ilman kissaa, kunnes tulivat kissa-sisarukset Roosa ja Otto.









Seuraavassa Roosa partsilla.


















Vanhimmalla tytölläni, joka asui seinä naapurinamme, oli kissa Mymmeli, joka meillä vieraili usein.Kun tyttö oli johonkin lähdössä, niin Mymmeli ryntäsi meidän oven taakse, ja tyttö soitti ovikelloa ja sanoi: "Mymmeli haluaa teille"...ja niin se tuli. Tässä Otto,Roosa ja Mymmeli ruokailulla. Mymmeli on tuo "kilpikonna-väritteinen" pikkuinen.














Myöhemmin tyttö tuli allergiseksi kissoille ja Mymmeli siirtyi kokonaan meille. Mymmelillä oli isot silmät, joilla se välillä hievahtamatta tuijotti, niin se sai "lempinimen" pöllö.



















Kuvat on valokuvista otettuja, joten niitä ei kannata suurentaa.














Noista kissoista Otto oli meillä pisimpään, vielä silloinkin kun tänne muutimme. Otto oli rakastunein minuun ja läheisriippuvainen, nukkuikin usein pääni vieressä tai hiuksissani :) Otto koki meidän kanssamme myös eniten, neljä muuttoakin (ensin kerrostalosta omakotitaloon, sitten toiseen omakotitaloon, sitten taas kerrostaloon ja sitten tänne omakotitaloon. Myös mökillä Otto oli. Ja sai myös nähdä ja tottua meidän tuleviin eläimiinkin. Eli Diana-koiraan, Busse-koiraan sekä myös tuleviin kissoihin: Lilliin ja Hipsuun ainakin.







Roosan olimme joutuneet lopettamaan, niin silloin meille tuli Lilli-kisu, joka tuli niin, että se tarvitsi kotia...ja minä lupasin sen ottaa. Lilli oli meidän "parrakas nainen" kun sillä oli hyvin pitkät ja tuuheat viikset :)















Lillikin oli meillä kolmessa muutossa mukana, mutta tänne muutettuamme se hävisi ensmmäisen kesän jälkeen ja naapuri oli nähnyt samannäköisen kissan auton alle jääneenä. Yhdessä tosessa naapurissa oli ruvennut käymään joku kulkukissa syömässä ja huutelin Lilliä sen jälkeen, koska sen kissan tuntomerkit olivat vähän samanlaiset kuin Lillin näkö, mutta ei se luultavasti ollut kuitenkaan elossa, koska ei kotiin tullut. Mutta oli Lilli varmaan kokenut elämänsä parhaan kesän kun pääsi tänne maalle ja oli kova tyttö metsästämään hiiriä. Se asia minua lohdutti.







Hipsuhan meille tuli vähän ennen kuin tänne muutimme, nuorimmaiselle lohdutukseksi, koska hän ei olisitahtonut muuttaa maalle...
Tässä Hipsu pienenä esittely kuvassa, ennen kuin menimme hakemaan sen Helsingistä. Hipsu oli pienenä paljon harmaampi, vanhetessaan se on muuttunut enemmän ruskehtavaksi. Pisimmältä haettu kissa.
















Ja isompana....














Rasmus














Hipsun seuraksi tuli sitten Rasmus. Hipsun ja Rasmuksenhan te tunnettekin :) Toivottavasti saisimme pitää nämä kisut kauan, kauan <3





10 kommenttia:

  1. Ihania kissoja! Kylläpä onkin Lillillä komeat viikset. Ja pikkuruinen Miki ♥ Rasmus ja Hipsu ovat onnellisia maalaiskissoja, on ihanaa, kun ne pääsevät hiirestämään, vaikka ulkoilussa riskinsä onkin. Surku. Mutta onko vankilaelämä sitten elämää, se on se ikuisuuskysymys! Rauhallisessa paikassa maalla on kissalle varmasti paras, että saa seikkailla ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meilläkin on ollut kerrostalossa sisäkissoja, mutta jotenkin omakotitalossa ja maalla haluaa antaa kissoillekin vapauden :)

      Poista
  2. Tuo Hipsun lapsuuskuva sai lähistöllä olleen nuorimmaisen huokaisemaan ihastuksesta, ja tosi suloinen se kuvassa onkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan pennut on niin valloittavan suloisia :)

      Poista
  3. On se vaan onni saada elää monen kissan kanssa. Lillillä on tosiaan mahtavat viikset. Hipsussa on taasen paljon samaa, kuin meidän Juusossa. Juusossakin on vanhemmiten enemmän ruskeaa, vaikka kyllä edelleen harmaa on sen pääväri. Ihania kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nuo Lillin viikset oli hauskat :) Minustakin Hipsu ja Juuso muistuttavat toisiaan.

      Poista
  4. Tosi ihania kissoja kaikki! Maalaiselo kissalle on varmaan ihanin, kun pääsee toteuttamaan vaistojaan ja liikkumaan ulkonakin. Kyllä se olisi elo aika tyhjää ilman noita ihanuuksia.

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)