Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Kiireinen eilinen




Eilen oli kiireinen päivä. Menimme kaupunkiin aamulla. Kävin tietysti vakiopaikoissa eli kirppiksellä, kirjastossa ja halpiskaupassa.
Kirppikseltä löysin taas kauniin retrotarjottimen. Kolme euroa maksoi tuo.
















Se pääsi entisten retrotarjottimien kanssa keittiön ikkunan päälle.


















Kirppikseltä ostin myös kasan sekalaista tilpehööriä, jossa oli kaksi kaulakorua, kaksi rannekorua,
tukkasolki ja koristeellisia pinnejä sekä täysi kynsilakkapullo. Tuo satsi maksoi kaksi euroa.










Kirjastoreissu oli myös hedelmällinen, löysin kolme kiinnostavan tuntuista kirjaa. Tällä hetkellä luen kyllä, oliko se Betweenin suosittelemaa kirjasarjaa, Björkin tutkimuksista. Jonka lainasin aiemmin. Dekkari, jonka tapahtuvat sijoittuvat 1920-luvun Helsinkiin. Eli siitä on eka osa menossa ja toisen otin eilen lainaan.






Tässä se eka osa.


















Sen jälkeen menimme soppakirkkoon, jossa oli hartaus ja ruoka. Seuraavaksi hakemaan tytöltä pyykit ja sitten ystävälle kylään.







Kotona kerettiin olla reilu pari tuntia, jossa välissä mies kävi nokosilla ja koiran kanssa lenkillä, minä valmistelin kahveja ja mukaan otettavia tavaroita Kylätalo-tilaisuuteen.
Kylätalon Ilosanoman ilta menikin hyvin, eniten ihmisiäkin oli eli nyt 20 henkeä, joista kaksi lasta :) Naapurikaupungista oli kolmihenkinen romaani-mieskuoro vetämässä yhteislaulut ja eräs vierailija kertoi uskoontulostaan ja puhui muutenkin. Seuraavaan kertaan onkin nyt peräti kolme viikkoa, kun kylätalo on varattu muille silloin kun meillä piti olla seuraava tilaisuus. Se olikin kyllä jo tiedossa ja asiat järjestetty sen mukaan.
Kylätalolla on nyt kattoremontti ja ilmeisesti siitä johtuen ei tullut valoja ollenkaan eteiseen eikä vessaan. Onneksi kuitenkin salissa valot toimi :)







Tänä aamuna herättiin pakkas-aamuun. Ruoho ja pensaat oli ihan valkoisia, ja on vieläkin, ainakin varjossa. Otin ikkunasta kuvan, mutta ei se kuura siinä niin näy, kuin oikeasti.















Laitoinkin tulet sekä olkkarin, että yläkerran kakluuniin. Kun alhaalla oli 16 astetta ja ylhäällä se 13 astetta :)

Nyt on alakerta imuroitu ja matot ulkona raikastumassa, lukuunottamatta olkkarin isoa mattoa, jonka aina ensin imuroin ja sitten vielä harjaan kynsiharjalla (se on paras :) karvaiset paikat, kun koirankarvat eivät lähde imurin suulakkeella. Iso kasa mustaa karvaa taas läksi, kun Elmo tykkää makoilla aina isolla matolla.






Nyt lopettelen ja nostan matot sisälle ja rupean lämmittämään ruokaa...on valmista niin ei tarvitse kuin lämmittää. Hyvää alkavaa viikonloppua!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Valoa ja "ajatusten hukuttamista"





Tämä ei suinkaan ole kuu, vaan kirkasvalo-lamppu, jonka tänään viritin paikalleen. Se on tyttäreltä "ikuisuuslainassa" mulla :)






















Kyllä sen rinnalla kaikki valot näyttävät himmeiltä, varsinkin pikkuhuoneen sängyn lukuvalo, jossa olen "Sanaa" aamuisin lukenut :)




















Pakko oli kaivaa tuo kirkasvalo-lamppu esiin, jos se vähän piristäisikin tässä hämäryydessä ja antaisi samalla hyvän lukuvalon aamulla.
Muutenkin olen ollut sillä lailla "alamaissa", että vain ikäviä ajatuksia tulee mieleen, miehen sairaus ja yhden tyttären ongelmat ym.
Siksipä yritänkin koko ajan tehdä käsitöitä tai muuta vastaavaa, johon saa ajatukset laitettua, silloin unohtaa hetkeksi kaikki huolet.











Eilen aloin ompelemaan syksyisempää verhokappaa keittiöön, vanhasta verhosta, joka oli aivan haalistunut ulkopuolelta, mutta alareunassa oli leveä kaistale haalistumatonta osaa. Ompelin siitä kapan ja sen reunaan vaalean pitsin, ja ommeltuani huomasin, että ikkunna olikin leveämpi kuin kappa...huolimattomuus kostautuu...kun en mitannut ikkunaa ennen ompelua :( Ja niin nätti kun verho olisi ollut, pinkki väriltään, kun ajattelin poimia syksyn/talven värit tästä ikkunan yläpuolella olevasta tarjottimesta.





















Sitten laskeskelin, minkä verran siihen tarvitsisi jatkoa, ja saisiko sitä laitettua siihen nätisti...laitoinkin siihen jatkon sekä kappaan, että pitsiin, jolloin siitä tuli rumempi ja vieläkin liian lyhyt...eli metsään meni :( Vielä siitä saa, jatkon irroittamalla, nätin verhon pienempään ikkunaan...ettei ihan hukkaan mennyt. No, sitten laitoin keittiöön vain "unikkoverhot", joissa on pinkkejä ja punaisia kukkia.










Yhtenä päivänä raivasin ulkoa kaikkia kesä-koristeita pois ja huomasin, että puutarhatonttu Onni oli aivan haalistunut etupuolelta ja likainen. Ensin pesin sen ja annoin kuivua kunnolla ja sitten maalasin/tuunasin sitä askartelumaalilla ja tussilla. Nyt sen voi jouluna laittaa kuistille vaikka "joulutontuksi".


































Tällaisen kirjan löysin kirjastosta ja se olikin niin mielenkiintoinen, että luin sen kolmessa päivässä...eli enimmäkseen sängyssä nukkumaan mennessä.
Kirja on ilmeisesti sekaisin faktaa ja fiktiota.Se kertoo turvapaikan hakijoista, jotka on majoitettu entiseen vankilaan. Varsinkin eräästä heistä, Mahdista.











Kappale kirjan takakannesta:





" Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdasista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa hmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä? Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämstään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty."








Kirjassa vuorottelevat arjen kuvaukset, Mahdin toistuvat painajaisunet, sekä vankila-aikaiseen selliin, jossa he asuvat, kirjoitetut entisten vankien tervehdykset, jotka saavat Mahdin mielessä suuren osan.
Kirjan on kirjoittanut Annamari Marttinen, joka on työskennellyt Joutsenon vastaanottokeskuksessa, entisessä Konnunsuon keskusvankilassa, joka on myös romaanin miljöönä. Suosittelen, hyvä kirja!











Aina kun menen aamulla pikkuhuoneeseen lukemaan päivän sanaa ja Raamattua, saan pistää ensin sängyn kuosiin, sillä kun Elmo on nukkunut siellä yön (ja kuopinut illalla siihen "pesää"), se näyttää tältä:



















Mutta ettei tuo ruma kuva jää viimeiseksi, kuva eilisestä valo-viritelmästäni.




















Mukavaa syyspäivää teille! Ja kurkatkaahan myös Kotimatkalla-blogiini, siellä Päivän sanaa :) Linkki lukuluettelossa.






maanantai 16. lokakuuta 2017

Valoa ja väriä





Tänään harmaana päivänä pistin led-tuikut palamaan.





















Tykkään noista tuikku-kipoista :)










Eilen sain valmiiksi kirppislangoista tehdyt tossut. Siellä oli paria paksua lankaa vähän, niiden lisäksi laitoin kahta ohuempaa lankaa yhdistettynä. Tuli lämpimät tossut :)






















Tässä entiset samalla mallilla tehdyt, joihin oli käytetty ohuempia jämälankoja. Nää on siis noin vuosi sitten tehdyt.

















Pirteyttä päivääsi!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syys kauneutta





Tänään paistoi aurinko ja oli kiva lenkillä ottaa kuvia kauniista syys luonnosta :) Laitoin kuvat erikois-isoksi, että kerrankin on kunnon kokoisia kuvia.










































Meidän pieni jokikin on sateiden myötä kasvanut :)
















Piharuukussa kasvava ruusukin on tehnyt nupun ja nostin sen eilen rapulle ja aion ottaa sen kuistille, jos tulee kylmempi.













Veden solinaa




Eilen satoi taas lähes koko päivän, eli "ei mitään uutta länsi-rintamalla". Mies sai kuitenkin houkuteltua mut kävelylenkille kanssaan. Tulikin tehtyä aika pitkä lenkki. Mulla oli kyllä sateenvarjo mukana tihkusateessa ja pidin sitä aina kun satoi vähän kovemmin :)









Tätä kaunista kohisevaa pikku koskea kuvailin matkalla. Kosken kohina ja solina on niin ihana ääni. Tuli taas mieleen, kun meidän lapsuus-koulun takana oli koski. Pidin jo silloin sen äänestä.



















Tänään meille tuli miehen kaveri ja miehet menivät puu-hommiin (pyhästä huolimatta). Kaverilla on mukanaan suloinen koira, joka tosin vähän ärähti Elmolle ja Elmo halusi jäädä sisälle mun kanssa. Mun kanssa se tyttö-koira tuli hyvin juttuun :)




















Laitan miehille ruuan pöytään kahdeksitoista, niin on hetki aikaa olla koneella. Tänään on parempi sää, ja siksi mieskin halusi tänään tehdä puuhommia, kun alunperin se oli sovittu huomiseksi, mutta silloin on taas luvattu sadetta. Nyt on pilvistä, vaan ei sentään sada.
Eipä tässä sen kummempaa.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kirkastuvaa :)



Taivaalla näkyy sinistä ja aurinko armaskin yrittää paistella, mukavaa. Ja sain makkarin siivottua ja lakanat vaihdettua, ihanaa illalla mennä raikkaaseen sänkyyn. Makuuhuoneen lämpötila on 13 astetta, ei vielä olla lämmitetty kuin alakerrassa. Viileässä nukkuu hyvin :) Muutama kuva sinisestä makuuhuoneesta.
















Makkarissa on myös kuistilta ja ulkoa siirrettyjä kukkia, toistaiseksi ovat vielä aika hyvin voineet, lukuunottamatta hortensiaa, joka kuivattaa lehtiään. Tulipa sekin nypittyä samalla.




































Tältä näyttää nyt ulkona ikkunasta kuvattuna.























Mukavaa alkavaa viikonloppua! Toivottelee Sesse :)

torstai 12. lokakuuta 2017

Näperrystä




Kaikenlaista käsityötä on tullut tehtyä sekä tv-iltoina että muuten sadepäivinä.







Säärystimien kanssa samoihin aikoihin virkkasin pari koria trikookuteesta, jota löysin vintistä :)















Tuossa toisessa korissa onkin uusin kokeilu, joulukoristeiden teko ompelemalla.















Lisäksi mulla on työn alla turkoosista kimaltelevasta mohairlangasta (?) (kirppislankoja) oleva kaulahuivi. Muuten on ollut aika tylsää, kun lähes koko ajan sataa, no eilen paistoi hetken aurinko. Ja illalla pääsin pitkästä aikaa laulu harkkoihin :)

tiistai 10. lokakuuta 2017

Virkkausta




Eilen sain valmiiksi itselleni säärystimet, joita muutamana iltana virkkasin. Niistä entisistä kirppis-langoista.















Piti tehdä ensin neulomalla, mutta sitten purinkin sen aloituksenja päätin virkata ja useammalla värillä, kun kaikki olivat vajaita keriä. Vihreää halusin niihin, koska vihreissä farkuissani on aika lyhyet lahkeet, niin ajattelin näiden sopivan niiden kanssa, sopivasti "pidentävät" ja lämmittävät nilkkoja :)






Tänään oli kaupunkipäivä. Mutta tultiin jo ihan "ihmisten aikaan" kotiin eli yhden maissa, ja siis päivällä :D Kirppikseltäkään en ostanut mitään, paitsi, että vihjaisin miehelle siellä olevasta Ville Haapasalosta kertovasta kirjasta, ja hän kävi sitten ostamassa sen. Mies kun tykkää aina katsoa Haapasalon matkailu-ohjelmia.





Mukavaa tiistaipäivää!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Märkää...




Kovin on sateista ollut. Ei ole juurikaan tullut lenkilläkään käytyä. Tänään mies kävi sateessa juoksulenkillä. Sillä aikaa kirjoitin ystävälleni kirjeen. Sitten tuli olo, että pakkohan tässä on mennä ulos. Otin sateenvarjon mukaan ja yllätys yllätys, ei koko lenkin aikana satanutkaan :) Tosin vyötäröstä alaspäin olin kuitenkin melko märkä, kun tulimme Elmon kanssa metsän kautta takaisin ja pitkä ruoho kasteli ulkohousut täysin. Onneksi oli kumisaappaat jalassa...metsä nimittäin oli tosiaankin märkä!! Nämä kuvat ovat lenkiltä.




































Ihanaa jäkälää...





































Muuten olen "tapellut" saumurin kanssa. Vuosia sitten ostin sen käytettynä, mutta koskaan en päässyt sinuiksi sen kanssa, aina se on katkonut lankaa ja tosi vähän on tullut sitä käytettyä. Ajattelin jo lahjoittaa sen pois Roskalava-ryhmässä, kun se ärsytti mua niin...
Mutta muutama päivä sitten tein päätöksen, että kerrankin yritän oikein perehtyä siihen ja pujotella langat uudestaan,jos saisin sen toimimaan kunnolla.
Kyllä moneen kertaan se katkaisi langan, alasiepparin langan, ja minä laitoin taas ja taas uudestaan. Yhden reunan sai ommeltua ja taas lanka poikki. Nyt viimeksi sain jo ommeltua kaksi saumaa ja ei vielä mennyt lanka poikki :) Toivon, että tulen sen kanssa sinuiksi vielä, onneksi oli ohjekirja!













Viimeiset omenat putoilee puusta ja pihassa on kaikki märkää...märkää... Mutta näillä mennään.







lauantai 7. lokakuuta 2017

Lukutoukan kirja esittely






Lukutoukka olen aina ollut. Tosin nuorempana vielä enemmän, nykyisin tietokone ja käsityöt on vienyt osan luku-ajasta. Ja kumma juttu on tullut...en enää lue kirja kerrallaan, vaan nytkin on kolme kirjaa lukemisen alla.







Yläkerrassa sängyn vieressä on luettavana kirja "Valkoiset lautalattiat". Kirjoittaja Mirjami Hietala.













Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta, joka muuttaa samaan taloon poikansa perheen kanssa. Naiselle remontoidaan oma puoli, hänen tahtonsa ja suunnitelmiensa mukainen, ja hän myös maksaa sen. Siitä tulee oikein hieno, viimeisen päälle, ja samalla hän vähentää paljon tavaroita ja asunnosta tulee hyvin pelkistetty. Kirjan nimen mukaan hän haluaa sinne valkoiset lautalattiat.





Tämän kirjan olen lukenut joskus aiemminkin, lainasin sen kirjastosta.









Pikkuhuoneen sohvan vieressä on kirja "Läheinen".
















Sen on kirjoittanut Katerina Janouch. Kirjan takana lukee: "Läheinen on syvästi omakohtainen kuvaus avioliittohelvetistä, raitistumisyrityksistä, retkahduksista, riidoista ja rakkaudesta. Se on sairaskertomus, mutta se on myös selviytymistarina."
Olin joskus lainannut tuon kirjastosta ja kun näin sen kirjaston poistomyynnissä, ostin sen. Huomasin alettuani lukea sitä, etten enää paljoa siitä muistanutkaan, kun siitä oli niin kauan. Paljon tuttua siinä on oman ensimmäisen avioliittoni ajoilta, paljon tosin erilaistakin.








Kolmas keskeneräinen kirja on olohuoneessa luettavana. Se on Sylvi-Sanni Mannisen kirja "Outo lintu, erilainen", jonka sain vihdoin kirjastosta, varattuani jo aikaa sitten sen.















Kirja kertoo erityisherkistä ihmisistä, joita Manninen nimittää väri-ihmisiksi.
Kappale kirjasta: " Väri-ihmiset tuntevat itsensä usein erilaisiksi. Sisäänpäin kääntyneinä, ujoina, hiljaisina, ja omaehtoista vapautta rakastavina heillä on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, jossa ihannoidaan suulasta, ulospäin suuntautunutta yksilöä. Itsemurhat, paniikkihäiriöt ja kiusatuksi tuleminen ovat tuttuja väri-ihmiselle. Tämän kirjan tarkoitus on auttaa yliherkkiä väri-ihmisiä ymmärtämään paremmin omaa erikoislaatuaan ja vapauttaa heidät arvostamamaan omaa olemustaan."






"Lukeminen kannattaa aina" niinkuin Donner sanoi ennen jossakin mainoksessa :)

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ikäviä uutisia, kaunis löytö






Eilen meni lähes koko päivä kaupungissa, siltä se ainakin tuntui, vaikka oikeasti meni aikaa aamusta johonkin kolmeen asti. Mies kun tykkää lähteä aamusta, niin sitten lähdettiin, vaikka hänen lääkäri olikin vasta puolen päivän jälkeen. Lääkärissä vahvistui, että se luomi, joka poistettiin aiemmin, oli melanoomaa. Kolmen viikon päästä hällä lisätutkimuksia ja sen mukaan toimitaan. Toivotaan, ettei imusolmukkeissa ole mitään.






Siinä lääkäriaikaa odotellessamme kävimme mm. kierrätyksessä. Pyysin miestä tulemaan hyllylle katsomaan ja näytin hälle mukia, jossa luki "Minä rakastan sinua". Siitäkö johtuen mies osti mulle sieltä tämän kauniin retrotarjottimen :) Siinä oli valmiina reikä, että sen sai seinälle. Söpö!





















Illalla oli sitten Kylätalolla Ilosanoman ilta ja vaikka monta "vakiokalustoon" kuuluvista oli poissa, niin kuitenkin meitä oli se suunnilleen vakiomäärä eli 15 henkeä. Yksi sellainen oli, joka ei koskaan ennen ole ollut. Ihan hyvä ilta!






Tänä aamuna sitten mulla oli hammaslääkärin tarkastus omalla kylällä. Miehen kyydissä pääsin ja takaisin tulin kävellen. Onneksi ei tule kuin yksi korjattava hammas ja hammaskiven poisto. Lampaita kuvasin matkalla :)




























Harmi kun niin kaukana olivat nuo lampaat, ei saanut kunnon kuvia.







Niin on syys tullut sateineen. Pitäis varmaan ulkokalusteetkin raivata pois jossain välissä. Toivotaan kuitenkin auringon pilkahduksia myös välillä!









keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kylillä käyneet...













Tänään aamulla oli ankean harmaa ja sateinen päivä. Mies sanoi "Mennäänkö käymään jossain?" Ajateltiin lähteä käymään toisella kylällä, viedä samalla Kylätalo-tilaisuuden ilmoitukset sinne kahdelle ilmoitustaululle. Piti sitten kopioida muutama pienempi lappu, vaan painoin vahingossa väärää nappia kopio/tulostin laitteessa ja se jämähti siihen, ei saatu sitä toimimaan normaalisti... Onneks olin ne isot laput saanut jo tulostettua toisella, tietskalla olevalla, tulostimella. Tuota toista olenkin käyttänyt vain kopioimiseen. Mutta harmi, jos se ei nyt ala toimia :(











Lähdettiin sitten ajelemaan sinne kylälle ja takaisin tullessa mies ehdotti, että mentäisiin vielä eräälle toiselle, kauempana olevalle kylälle, käymään tuttujen luona. Hän soitti sinne ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Ihan kiva muuten, mutta mulla taas vatsa vaivasi, närästi ja oli vähän huono olo.
Pitää varmaan lopettaa kokonaan aamukahvin juominen. Vaikka mä syön aamulla puuroa ennen kahvia ja usein vielä leivän kahvin jälkeen, niin ei vatsa meinaa kestää...
Onneksi se huono olo meni ohi ja tutuilla oli ruokapöytä valmiina kun tultiin, ja syömisen myötä närästyskin pieneni. Jäätelöä saatiin jälkkäriksi ja murukahvia,kuka halusi. Minä en uskaltanut ottaa.











Takaisin tultiin kiertotietä ja käytiin siellä koiran kanssa kävelylläkin...jätettiin siis auto tien pieleen ja käytiin kävelyllä. Sade oli loppunut ja oli kaunis syksyinen päivä. Nämä kuvat on sieltä.





























Tuossa kuvassa on sellanen jännä rakennus "torneineen".








Ylimmässä kuvassa on Rasmus, joka palasi myös omalta reissultaan "kyliltä", joka kesti muutaman päivän. Ihana saada "poika" kotiin :)






Ps. Myös Kotimatkalla-blogissani uutta tekstiä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Vanhaa muotia






Löysin joskus aikoinaan puuvarastoa siivotessamme vanhan lehden rämmäleen, josta otin talteen osan näistä muotikuvista. Loput on erään vanhan Kotilieden keskiaukeamalta otettu. Näistä tulee mieleen vanhat paperinuket :)










































Muuten on ollut aika kurja päivä ja olen koko iltapäivän maannut pikkuhuoneen sohvalla ja juossut läheisessä vessassa. Lounaan jälkeen tuli vatsa niin kipeäksi, että tuntui, ettei pysty ylhäälläkään olemaan. Ajattelin sen olevan sitä "normaalia" vatsavaivaa (jota ei nyt ole pahemmin viime aikoina ollutkaan, Luojan kiitos!) Mutta olo vaan paheni koko ajan ja tuli oksettava olo, nousin istumaan että pääsee oksentamaan heti kun siltä tuntuu, sitten alkoi huimata ja just ennen oksentamista meinasin pyörtyä... oksentaminen helpotti kyllä oloa. Sängyssä olen maannut peiton alla ja ollut kiitollinen, että ei useampaa kertaa tarvinnut oksentaa, vaan on selvinnyt vessassa käynnillä. Ilmeisesti on sitä vatsaflunssaa jota on liikkeellä.









Mitään en ole uskaltanut syödä, join vaan vettä ja äsken laitoin mukillisen hunajavettä. Nyt pystyy jo onneksi olemaan ylhäällä, vatsa ei enää ole samalla lailla kipeä eikä onneksi huimaa. Se pyörrytyksen tunne oli ihan hirveä, tuskanhiki ja paha olo ja silmissä sumeni.
Hyvä siksikin, että on parempi olo, kun mies lähti pelaamaan sählyä. Jos olis vielä ollut se pyörrytys olo, niin olisi pelottavaa jäädä yksin.





Anteeks tää "sairauskertomus", jotenkin on vaan tottunut kirjoittamaan aina miltä tuntuu :)






Hyvää alkavaa viikkoa ja pysykäähän terveinä <3

lauantai 30. syyskuuta 2017

Villatakin viimeistely





Kerroinkin joskus aiemmin, että heitin vihdoin pois ikivanhan, super-nyppyyntyneen, mustan pitkän villatakkini, joka on tässä asuessa jo vuosia ollut mun talvinen lämmittäjä kotona sisällä ja ulkona postilaatikko reissuilla. Tyttären entinen alunperin. Vain napit otin siitä talteen. (Ai niin, otinhan mä siitä hupunkin talteen, koska se ei ollut nyppyinen...jos siitä vaikka jonkun päähineen kehittäisi...)




No mutta, olin ajatellut tehdä sen korvaajan vihreästä pihakirppkseltä ostamastani villapaidasta, koska sen kaula-aukko oli pukiessa tiukka. Eli halkaisin etu-osan siitä ja ompelin reunat kaksinkerroin tiheällä siksakilla. Kaula-aukkoon kiinnitin piristeeksi vanhan vaalean sinisen pitsin varastoistani. Ajatuksena oli ommella eteen kiinnittimeksi vain yksi iso koristeellinen "hakanen", jostain vanhasta vaatteesta otettu talteen, vaan en löytänyt sen hakasen vastakappaletta mistään. Niin villatakin tekele jäi "vaiheeseen" pitkäksi aikaa.






Tänään sitten otin sen käsittelyyn. Ompelin eteen kuitenkin kaksi siitä pois heittämästäni villatakista talteen otettua nappia ja lenkit tein vihreästä nyöristä. Nyppyinen tämäkin, mutta ei mitään entiseen verrattuna.

















Kun kaula-aukossa oleva pitsi taittui jotenkin kaksinkerroin helposti, niin ompelin pitsiin vielä kiinnikkeeksi ja koristeeksi vihreät napit :)






















Nyt se on käyttövalmis!













Täytyy vielä vähän kehaista itseäni, kun sain nimittäin heitettyä eilen kolme pussia rikkinäisiä vaatteita, huonoja, pieniä kangas-rämmäleitä yms. roskiin, kun siivosin ompelunurkkaustani ylhäällä. Yksi iso pussillinen vielä on ylimääräisiä kankaanpaloja, jotka aion tarjota pois Roskalava-ryhmässä. Tuosta piristyin niin, että siivosin myös askartelukaappini ja sieltäkin on yksi pikku kassillinen lähdössä kiertoon. Hyvä minä!

Ei nimittän ole ollenkaan selvä asia, että saan laitettua esim. kankaita pois, sellaisiakaan joista en edes tykkää...kun aina ajattelee, että jos niitä kuitenkin tarviis johonkin. En kerkiä kuitenkaan loppuelämäni aikana noita nykyisiäkään kankaita kaikkia käyttämään. Jos en rupea urakalla ompelemaan...sen verran harvinaista tuo ompelu on kuitenkin ollut.





Tämmöistä täältä :)