Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

maanantai 15. elokuuta 2016

Syksyä kohti




Lapsena oli ihan kiva kun syksy alkoi lähestyä, koulut alkoivat, tapasi taas sellaisiakin kavereita joita ei kesällä paljon nähnytkään.Sai taas "pukeutua", kun kesät menivät sortseissa, uimapuvussa ja hihattomassa mekossa :) Ja nuorenakin usein alkoi kuitenkin jotain uutta syksyllä, uusi työpaikka tai jotain vastaavaa.
Nytkin saattaa alkaa työt, vaan ei ole enää sellaista innostusta kuin nuorena.






Alkavaa syksyä kuitenkin kuvailin, kun olin Elmon kanssa metsälenkillä.






"Punertaa marjat pihlajan..."
















Mustikkaa ja puolukkaa...






















Saniaisia....













Tulimme vieraampaa metsäreittiä takaisin ja minä jo mietin mistä mennä, että löytäisimme tutuille paikoille, vaan Elmo veti määrätietoisesti toiseen suuntaan ja onneksi seurasin sitä, muuten olisin joutunut kiertämään enemmän. Tulimme joelle.
Mutta voi mikä näky! Tiesinkin, että jostain läheltä oli kaadettu puita, kun olin nähnyt metsätyökoneen ja tukkiauton ja pihaan asti kuullut kaatuvien puiden äänen.
Vaan nyt se paljastui, että joen ja vanhan sillan luota oli kaadettu reippaasti puuta, minun vanhat valokuvaus-maisemani olivat kadonneet :( Tältä siellä näytti ennen:






















Tältä nyt:




















Vielä oli puita odottamassa tien vieressä tukkiautoa, liekö kaato vielä kesken...

















Toivottavasti eivät kovin lähelle "meidän metsää" (= naapurin) tule, vielä on toinen vanha silta joella meidän lähellä maisemineen. Tämä:













Tulimme taas tämän tyhjän talon ohi. Sinä kohta kuuden vuoden aikana, mitä olemme tässä asuneet, en ole varmaan kuin pari kertaa nähnyt tällä talolla ihmisiä. Muutama vuosi sitten oli siellä porukkaa juhannuksena, silloin pystyttivät tuon paviljongin...sen jälkeen ei ole ketään näkynyt. Ihan kiva talo.












Ei ole ainoa tyhjä talo täällä päin, meidänkin lähellä on ainakin kaksi muutakin tyhjää omakotitaloa....maaseutu autioituu... Nyt oli kyllä yhteen kauempana olevaaan tyhjään taloon muuttanut asukkaat tässä aiemmin.





Vaan olihan tämä meidänkin talo ennen meitä ollut pari vuotta tyhjillään, vain joskus joku oli käynyt katsomassa ja peruslämpö oli kyllä ollut päällä. Tämäkin talo on kyllä varmaan mielissään kun tässä taas asutaan :)





Hyvää syksyn alkua <3





10 kommenttia:

  1. Minäkin asuin lapsuuteni ja nuoruuteni rintamamiestalossa Porissa. Löysin blogisi joka oli kiinnostava.
    Käy myös tutustumassa blogiini ja ryhdy lukijaksi.
    Minut löytää Blogit.FI:stä jossa voi liittyä seuraajaksi. Oletko sinä siellä ?
    Mua kiinnosti nuo telttakokoukset ja erään henkilön Kommentissa sana Pomarkku.
    Laitan blogisi sivulleni lukulistalle.
    Kiitos sulle etukäteen, olisi kiva tutustua uusiin blogiin sekä sitä kautta blogituttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Tulen kyllä poikkeamaan blogissasi. Mun blogi on jossain blogit-luettelossa, vaan siitä on jo vuosia kun sen laitoin, en muista enää edes mikä se oli.. Me kuulumme Virkkalan/Karkkilan babtistilähetykseen, niin noita telttakokouksia on ollut sekä Virkkalassa että myös Karkkilassa välillä :)

      Poista
    2. Katsoin tuolta, että mulla oli siinä teltanpystytysjutussa maininta telttakokouksista Pomarkussa:)

      Poista
  2. Talo voi paremmin, kun siinä asutaan, pysyy kuivana ja kunnossa. Ja on varmasti mielissään, kuten sanoit kivasti :-)
    Ihana maisema, ennen puiden kaatoa. Toivottavasti uusia kasvaa pian takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo aukkohakkuut on aina pahan näköisiä... mutta kai niitäkin on pakko tehdä. Niin, tyhjät talot on aina jotenkin säälittävän näköisiä...

      Poista
  3. Pihalajat alkaa olla nyt kauniita, meidänkin pihassa:) Mutta voi sääli tuota, että nuo kauniit paikat on nyt tuonnäköisiä:( Toivottavasti se toinen saa olla rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eräs ystävä sanoi, että pihlajanmarjat kannattaisi käyttää myös ravinnoksi, ne on terveellisiä...katsoin asiaa netistä. Vaan kun jaksaminen on vähän turhan vähissä taas nykyisin.

      Poista
    2. Jonain vuonna yritin tehdä pihlajanmarjahilloa, mutta ei siitä kovin kummoista tullut. Taidettiin se pieni satsi kuitenkin käyttää silloin johonkin.

      Poista
  4. Ompa maisemat muuttuneet, tuo koko metsien yhtäaikainen kaataminen on järkyttävää sillä menetetyt maisemat ei koskaan enää palaa, eläimet kaikkoavat jne. mei läheltä tuhottiin ihana sinivuokko metsä näsiöineen, surullista.
    Nyt riittää pihlajanmarjoja linnuille ja ihmisille.

    VastaaPoista
  5. Kyllä olisi parempi kun olisi miehet ja hevoset metsässä töissä, nuo monitoimikoneet tekee niin pahaa jälkeä...

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)