Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Vaihtelevat päivät ja tunteet



Tänään mies lähti Helsinkiin seurakuntaan parin muun miehen kanssa, minäkin olisin päässyt mukaan, vaan ei huvittanut lähteä. Olen syönyt nyt viikon nivel-rikko lääke kuuria ja se kahvin kanssa on saanut vatsan korventelemaan...niinkuin tänäänkin koko aamupäivän...nyt vasta helpotti kun ensin otin juotavan jogurtin ja äsken söin ruuan. Onneksi ei ole kuin yksi tabletti jäljellä siitä viikon kuurista. Ja mulla on kuitenkin ollut myös vatsan suoja lääke Somac.
Mutta jos vatsa on huonossa kunnossa se vaikuttaa myös muuhun oloon.





Ulkona kukat kukkii ja puna-ja mustaherukat alkaa saada väriä pintaansa. Ovatkohan aikaisessa vai tuntuuko minusta vaan siltä. Kukkia kuvasin ulkona, kun en saanut Elmosta lenkkikaveria...siitä on tullut laiskamato...ei huvittanut yksinkään lähteä...





Ruusupuska oli ruusujen ja pikku siivekkäiden täyttämä, yhdessä ruusussa saattoi olla jopa kolmekin erilaista pörriäistä.













Vanhimmalta tytöltä saatu äitienpäivä-ruusukin on toipunut maaahan istutuksesta ja alkanut tehdä uusia kukkia :)












Ensimmäiset kehäkukat alkavat kukkia isossa ruukussa.












Samoin Rusoikikukkien ensimmäiset kukat on puhjenneet.












Eilen selasin vanhimmalta tytöltä joululahjaksi saamaani kirjaa Anna romun kiertää. Siinä oli myös joitakin käsityö-ohjeita ja kokeilin pienen kosmetiikkapussin tekoa, se oli suht helppo ohje, mutta siksipä siinä jäikin sisäsaumat näkyviin, vaikka oli vuorikangaskin. Ne saumat vaan leikattiin siksak-saksilla, etteivät purkaannu.





Tämä on eilinen "koe-kappale". Ompelin siihen vielä koristeeksi jostain tulleen pikkuisen kirjailun.













Sen jälkeen ompelin nukelleni puvun vanhan virttyneen kaulahuivin päästä. Ja toisesta päästä hartia huivin. Tässä hän taitaa olla kasvitieteellisessä puutarhassa :)




















Tänään vielä koitin ommella toisen pussukan, mutta siitä tuli vielä huonompi kuin koe-kappaleesta. Vetoketjukin on joku ikivanha metalli-ketju. Vähän isompi kooltaan on tämä.













Rasmuskin oli eilen löytänyt päivälepo paikakseen kuistilta saman korin kuin Hipsu aikaisemmin.













Vanhimman tytön perhe on muuttamassa vuodeksi ulkomaille ja mulla on jo valmiiksi ikävä! Tekee oikein pahaa, kun netissä tyttö myy ja lahjoittaa pois huonekaluja ja tavaroita, ja kun kuun loppupuoli lähenee...vaikka ei me kauhean usein tavatakkaan, mutta kuitenkin kun tietää, että toinen on samassa maassa ja samassa kaupungissakin, että on mahdollisuus tavata heitä koko perhettä....nyt ainokaiset lapsenlapsetkin lähtevät toiseen maahan.... Mutta tietysti olen kuitenkin onnellinen heidän puolestaan, että voivat toteuttaa unelmansa.
(Ja äkkiä se vuosi menee, lohduttaa mies minua :)





Vähän on vaan mieliala alakuloinen. Taivaalle on nyt kertynyt isoja pilviä, jokohan se taas rupeaa sadetta tekemään. Eilenkin ukkosti ja satoi, vaikka paistoi myös aurinkokin. Vaihtelevaa on tämä sääkin, niinkuin mielialakin :)



Ps. Kotimatkalla-blogissakin pikku postaus.

6 kommenttia:

  1. Vuosi menee nopeasti, mutta kyllä siinä ajassa ehtii ikävöidäkin. Onneksi nykypäivän tekniikka helpottaa yhteydenpitoa.
    Kivoja pussukoita sait tehtyä. Taitavaa työtä.
    Ihana Rasmus kodissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vuodet menee tosi nopeasti, jos katsoo taaksepäin, niin kai ne samalla vauhdilla menee eteenpäinkin :)

      Poista
  2. Edellinen kommentti on hyvä. Siitä nousi mieleeni, että yhteydenpito saattaa lisääntyä ja syventyäkin kun välimatka on merkittävän pitkä.

    VastaaPoista
  3. Kivoja minusta nuo sinun ompelukset on. Kun saisi itsekin jotain aikaiseksi. Tuntuu ettei mikään huvita. En kyllä ihmettele, että jo valmiiksi ikävöit omiesi muuttoa. Vaikka vuosi voi mennä nopeasti, niin odottavan aika on pitkä. Onneksi ei nykyään tarvi olla sentään kirjepostin varassa enää.

    VastaaPoista
  4. Tuo ompelu on mulla päinvastoin nyt parantanut mielialaa...kai se on sitä kun saa jotain aikaan ja tuntee, että sentään jotain osaa jollain lailla tehdäkin :D Vaan ei sitä aina saa aikaseksi...

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)