Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Tavaran penkomista... ja lämpöä riittää!



Eilen olimme taas kaupungissa. Kävimme samalla romaani-ystävän luona, kuulin häneltä, että hän kerää maahan muuttajille tavaraa. Niinpä tänään keräsin ylimäräisiä astioita, pyyhkeitä ja laatikollisen leluja vintistä ja kaksi ihan uutta tyynyä, jotka joskus sain vanhimmalta tytöltä ihan vanuksi käsitöitä varten. Nyt mulla kuitenkin sitä vanua on muutenkin, niin voin noista luopua. Lelujakin vähensin, kun lapsenlapsetkin lähtivät sinne Espanjaan tänä aamuna.
Vielä niitä vintissä riittää, lapsivieraita varten :)
Eilen näimme myös entisen maahanmuuttajan, afganistanilaisen tuttavamme.













Illalla vielä yhdet ystävät soittivat, että heillä oli vauvan ristiäisistä jäänyt sekä juustokakkua, että täytekakkua, jos mies tulisi hakemaan loput. Niinpä mies sieltä tultuaan ehdotti, että juodaan iltakahvit juustokakun kanssa...ja niin tehtiin. Se kyllä kostautui siinä, että mulla ainakin meni yli yhteen, ennenkuin nukahdin. Tosin syynsä oli siinäkin, että joskus puolen yön aikaan Rasmus alkoi naukumaan ulkona ja kun makkarin ikkuna on auki, niin se hyvin kuului ja piti mennä päästämään sisälle, molemmat (Hipsu ja Rasmus) tulivat sisään ja piti antaa niille ruokaa. Menin takaisin sänkyyn, niin eikös kohta Rasmus tullut yläkertaan naukumaan, että pitää päästä takaisin ulos, ja sinne ne molemmat menivätkin. Vasta sen jälkeen onnistuin sitten nukahtamaan :)













Hipsu on taas kaverina tässä tietokoneella...se luulee, että tuo hiiri-matto onkin kissa-matto :D
























2 kommenttia:

  1. Sun lapsenlapset lähtikin aika kauas. Onneksi ei nykyään sentään tarvi ihan kirjepostin varassa olla sentään. Täällä on nykyään paljon maahanmuuttajia. Kun silloin aikanaan 90-luvun lopussa tänne tulimme, ei muualta tulleita näkynyt lainkaan. Me vietiin eilen tavaroita kirppikselle taas. Vaikka niitä on aika paljon lähtenyt pois, niin ei se juuri missään tunnu näkyvän.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä kumma, vaikka niitä tavaroita hävittää, niin aina vaan niitä tuntuu olevan niin paljon...

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)