Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Murheellisten laulujen maa




Sellainen on mieli itselläkin, kun eräällä perheen jäsenellä on vaikea tilanne, eikä voi auttaa. Eikä itse asiassa tiedäkkään pitäisikökään auttaa, jos olisi mahdollisuuskaan...vai pitäisikö antaa hänen vaan yrittää tulla toimeen omin voimin... Ei tiedä ei! Ja kun hän ei halua apua vastaan ottaakkaan :( Vaan kun äiti on aina äiti, vaikka lapsi olisi minkä ikäinen :)
Ahdistettuna taas kamppailin asian kanssa eilen ja lähettelin rukouspyyntöjä, ja kyllä se kun toiset muistivat rukouksessa, helpotti omaa oloani, joka olikin jo aika huono... Yöllä sitten heräsin murehtimaan ja rukoilemaan, samaan aikaan tuli sattumalta rukous-pyyntö minulle eräältä tuttavalta, nuorelta yksinhuoltaja-äidiltä, joka valvoi lapsensa sairastelun takia...siksikö näitä ahdistuksia pitää itsekin kokea, että voi ymmärtää muita ahdistettuja.
Hänen kanssaan vaihdettiin tekstiviestejä ja luvattiin rukoilla toistemme puolesta.
Samalla siirryin pikkuhuoneen sohvalle nukkumaan (tai valvomaan), etten häiritse miestä tekstiviesti äänillä. Sain jossain vaiheessa sitten nukuttuakin ja aamulla heräsin seitsemän maissa, kun mies tuli alakertaan.
Aamupalan jälkeen mies lähti käymään kaupungissa ja minä rupesin askartelemaan kortteja, jotta saisin hetkeksi ajatukset pois ikävistä asioista. Kaksi kesäkorttia ja yksi onnittelukortti.












Ulkona on ollut, ja on, ihana sää ja pystytimme paviljonkia parina päivänä. Kahden vanhan paviljongin osista yhdistelimme, kun tuuli on niitä rikkonut aiemmin. Ei siitä hääppönen kyllä tullut, ja paljon pienempi kuin viime kesänä. Kevytpressusta piti laittaa taas katto ja hyttysverkotkin on revenneet, niin nekin pitäisi ommella kuntoon. Kangas-seinät olisivat kyllä ehjät, mutten uskalla niitä laittaa, kun tuuli ottaa niihin niin kovasti. Siksipä ajattelinkin laittaa taas ne hyttysverkko-seinät ja lisäksi näkösuojaksi jotain verhoa. Katsotaan nyt, jos kehtaan siitä joskus jotain kuvaa laittaa, sitten kun se on kunnossa.








Huomenna on Helatorstai ja täällä markkinat sekä illalla Kylätalolla meidän hengellinen tilaisuus. Nyt tuleekin enemmän väkeä sinne, kun seurakunnan naisten lähetyspiiriläiset tulevat sinne sekä Laulusiskot (joissa minäkin olen mukana). Tänään käydään vielä jakamassa kutsulappuja postilaatikkoihin.
Toivotaan, että elämä järjestyisi hänelläkin, joka on vaikeuksissa ja itse osaisi olla liikaa murehtimatta...se kyllä taitaa olla mahdotonta.
Hyvää ja kaunista kevät-päivää ystävät! Itse taidan lähteä ompelemaan ne hyttysverkot kuntoon.











4 kommenttia:

  1. Kyllä se niin on, että äiti lapsensa asioita murehtii ja ajattelee, vaikka olisi minkä ikäinen... Ja kyllä sitä vähän paremmin toista vaikeuksia kokevaa tosiaan saattaa ymmärtää, jos itselläkin niitä on. Kauniita korteja olit mielenvirkistykseksi tehnyt. Valoisampaa huomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä äidit on kautta sukupolvien kantaneet lapsiansa sekä ensin sydämensä alla, sitten helmoissaan ja mielessään sekä rukouksissaan...

      Poista
  2. Rukous on usein se ainoa apu mitä me äidit voidaan aikuisille lapsillemme antaa, ja rukous on se avuista parhain se kantaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on...ja rukous ei ole turhaa!

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)