Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Arkipäivän jännitysnäytelmää







Meidän kissa pyydysti pienen lumikon kesäpuvussaan (vatsa valkoinen, muuten ruskea), ei varmaan tiennyt sen olevan rauhoitettu...voi Hipsu! :(
Tosin en tiedä kokiko se kuolemaa, sillä näin ikkunasta Hipsun menevän se suussa, lumikko heilutteli jalkojaan roikkuessaan kyydissä. Hipsu laski sen maahan ja alkoi nuolla turkkiaan muina "miehinä", kun huomasi mun katsovan ikkunasta. Lumikko makasi maassa ja sätkytteli vähän ja ajattelin jo, että toivottavasti mä en joudu lopettamaan sitä, jos se on loukkaantunut.
Menin ulos ja ajattelin ottaa siitä kuvan, samalla kun Hipsu edelleen suki turkkiaan sen vieressä...niin eikös Lumikko hyppäsi pystyyn, vingahteli ja seisoi kahdella tassulla ja "uhitteli" mulle silmät leimuten (sellainen vaikutelma siis tuli)ja sitten ampaisi menemään...ja Hipsu perään...nappasi sen taas suuhunsa ennenkuin ehdin tehdä mitään ja juoksi kauemmaksi. Tän episodin lopputulema oli siis, ettemme tiedä söikö Hipsu sen, vai pääsikö se pakoon...ainakaan kuolleena sitä ei näkynyt kun mies kävi katsomassa. Voi elämä! Netistä katsoen sitten tiesin sen kesäpukuiseksi Lumikoksi. Kuva kuvattu netistä.







Eipä täällä juuri muuta kertomisen arvoista ole tapahtunutkaan. Vähän nuhainen, päänsärkyinen ja väsynyt olo on tänään ollut. Aamupäivällä olin viluinenkin ja oli sellainen flunssainen olo, mutta nyt on ainakin päiväkahvin jälkeen parempi olo.
Eilispäivän aamuisemmat vieraat peruuntuivat ja illalla miehen lämmittämään savusaunaankin hän sai vain yhden kaverin. Itse kävin sen jälkeen löylyssä hämärässä savusaunassa, valona oli otsalamppu lauteilla, siis laudepenkillä eikä otsalla sentään :) Oli ihan tunnelmallista. Sen jälkeen kiedoin ison kylpypyyhkeen ympärilleni ja kävelin pihan toiselle puolelle kotiin ja alakerran saunaan suihkuun. Ja join miehen kaverin mullekin jättämän Jaffa-pullon.






Tässä on ollut rahallisesti vähän tiukempia päiviä, niin on ollut ihana huomata, miten täydellinen Jumalan huolenpito on ollut. Sitä ajattelin juuri eilen, kun laitoin ruokaa. Lounaaksi oli keitettyjä perunoita + nakkikastiketta, salaattia, leipää, maitoa ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia kermavaahdon kanssa.
Nakkikastike oli saatu seurakunnasta, perunat omasta maasta. Salaatti-ainekset (lehtisalaattia, tomaattia (saatuja), jääkaapista kesäkurpitsan ja juuston loput paloina ja aurinkokuivatun tomaatin rippeet öljyineen.
Leivästäkin osa saatua, margariini ja maito jääkaapista.
Hedelmäsalaatin hedelmät saatuja, paitsi jääkaapista säilykekirsikan loput ja vähän lientä. Myös spray-kermavaahto oli jäänyt jääkaappiin jostain edellisestä jälkkäristä ja hyvin oli säilynyt.
Päivällä kahvit aiempien vieraiden tuliaiseksi tuomasta Presidentti-kahvista ja pakastimesta kaivettu wiineri puoliksi.







En mä siksi tätä kirjoita, että jotenkin "mainostaisin" köyhyyttäni , vaan siksi että iloitsen Jumalan huolenpidosta :) Ja iloitsen siitäkin, kun olen huomannut sen! Niin voin elää rauhassa tietäen, että välillä on enemmän rahaa ja välillä vähemmän, mutta aina niistä selvitään.
Niinkuin apostoli Paavali sanoi: Olen oppinut oloihini tyytymään, elämään runsaudessa ja elämään köyhyydessä... Ja tulevalla viikolla taas tuleekin rahaa :)







Tällaisen jostain muinoin löytämäni häkkyrän, joka mulla on ollutkesällä ulkona koristeena, otin yhtenä päivänä sisään ja koristelin jostain saamillani kauniilla prisma-helmillä (muovisilla tosin) ja laitoin yläosaan tyhjän voidepurkin tuikkukupiksi ja koko systeemi on pienessä maljakossa. Ja kun sattumalta näin vanhat vaaleanpunaiset läpikuultavat muovikukat, niin tein niitäkin maljakkoon...



Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!










6 kommenttia:

  1. Eipä nuo kissat lakipykälistä oikein piittaa. On minunkin kissani tuoneet metsästetyn lumikon portailleni ja moitteet siitä saaneet.
    Itsekkin pitkäaikaistyöttömänä olleena tiedän kuinka hyvältä se tuntuu kun saa ruokalahjoituksia. Täällä pikku kylillä ei ole edes mitään ruoanjakopaikkaa, mistä voisi hakea pahan päivän tullen. Minulla helpotti tilanne kun pääsin eläkkeelle. Ei sillä juhlita, mutta elää kuitenkin =)

    VastaaPoista
  2. On se jännä tosiaan, että vaikka joskus tilanne näyttää melkoisen tukalalta, niin kumminkin jotenkin niistä mennään eteenpäin. Sitä apua saattaa tulla eri kerroilla vähän erilailla, mutta tulee kumminkin:)

    VastaaPoista
  3. Minäpä annan sinulle haasteen, joten käy nappaamassa se blogistani :)
    Jos et ihan heti jaksa niin voi se siellä odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan, täytyy katsoa jaksanko siihen paneutua :)

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)