Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Telttaa ja kommellusta







Viime kirjoittamisen jälkeen olimme maanantaina kokous-teltan (tai oikeastaan kahden) pystytys talkoissa.Vettä satoi aamulla kun lähdimme, vaikka olimma toivoneet ja rukoilleet hyvää ilmaa...mutta kun lähestyimme telttapaikkaa taivaalle ilmestyi sinisiä aukkoja pilviin ja kohta paistoi aurinko :) Jossain välissä alkoi sataa, mutta silloin olimme saaneet pienemmän teltan kokonaan pystyyn ja isomman (300 hengen teltan)katon jo paikoilleen. Ja se oli vain sadekuuro.
Kotimatkalla sitten taas satoi.










Eilen sitten olimmekin ensimmäisessä telttakokouksessa. Minulla oli mennyt telttakankaan kiinnityksessä (sellaisilla nipsuilla) niskat jumiin, kun katsoi ylöspäin ja kädet ylhäällä laittoi niitä nipsuja kiinni ja se vähän vaivasi eilen, kun pää ei kääntynyt juuri mitään toiseen suuntaan. Mutta lihaskipu-voide ja särkylääke auttoivat jonkun verran. Yöksi sitten otin vielä lihaksia rentouttavan lääkkeen niin tänään pää on jo paremmin kääntynyt eikä varsinaista kipua ole ollut enää.Tänä iltana kävimme myös saunassa, niin sekin on auttanut.
Huomenna olen mukana kahvituksessa teltalla, joten sinne menemme taas silloin.








Nämä kuvat eiliseltä teltalta, musiikkiryhmä vasta harjoitteli...tämän jälkeen vasta alkoi ihmisiä tulla.










Tänään kävimme lenkillä taas yhdellä pikkutiellä, nelisen kilometriä tuli käveltyä. Elmo oli mukana. Siivosin myös kellarikerroksessa olevan "pyykkikomeron" (niinkuin sitä nimitän, koska siellä on pyykkikorit), siellä oli myös kolme likaista pikkumattoa, odottamassa pesua. Kaksi niistä vein ulos pestäväksi, kolmas oli pohjastaan niin murentunut, että sitä ei kannattanut enää pestä. Miehellä oli "hyvä" idea, että pestään ne joen rannassa laiturilla. Tuo joen penkerehän on niin korkea, ett se laituri on penkereen korkeudella ja siitä menee kaksi askelmaa pystysuoraan alas jokeen. Pesin ensimmäisen kynnysmaton ja mies kävi joessa huljuttelemassa maton ja lähti omiin hommiinsa. Minä otin käsittelyyn toisen, isomman ja uudemman eteismaton, johon koira oli joskus oksentanut...sain sen pestyä ja menin laiturin alimmalla askelmalla seisten sitä huljuttelemaan joessa, juuri ja juuri yletyin veteen...tai siis matto ylettyi. Ja eikös matto lipsahtanut sormistani jokeen! Siinä oli kova virta ja matto lähti saman tien eteen päin ja minä ryntäsin rantasaunan taakse, mistä pääsisi paremmin joen penkkaa alas ja kaaduin nokkospuskan kautta taaksepäin istualleni. Käsivartta kihelmöi nokkoset ja minulta pääsi ääneen : vitsit! ja matto oli jo mennyt menojaan...että sellaista täällä :) Onneksi en loukannut itseäni.



Nyt taas näkemisiin!

8 kommenttia:

  1. Ehkä joku ilahtuu lahjamatosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Toivottavasti joku löytää :)

      Poista
  2. Sinua olisi voinut sattua pahastikin!
    Tuli myös mieleeni, että sinun varmaan tarvitsee varoa rasittamasta niskaasi. Eikö sinulla ollut jakso, jolloin se oli kovin kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei sattunut! Joo, olet oikeassa, että niska oli tosi kipeä silloin kerran....ajattelinkin että en ehkä lähde seuraavalla kerralla isoa telttaa kasaamaan, ei sitä enää jaksa samaa mitä nuorena, illalla olin ihan "puhki" teltan kasaus päivänä :)

      Poista
  3. Hei, kuinka sä sellasessa ruskeassa joessa edes koitat huuhdella puhdasta mattoa, eikö se tule vain likaisemmaksi ? Harmi kun virta vei mutta kuinka se nyt virtaa niin lujaa kun ei yleensä ole paljonkaan vettä ollut mitä mä olen nähnyt ?
    Ette sitten tulleet kylään. . . . . .

    VastaaPoista
  4. Nyt on ollut niin sateinen kesä että joessa on ollut tavallista enemmän vettä ja siksikin kova virtaus...Ei näköjään päässyt kyläilemään :(

    VastaaPoista
  5. No johan oli seikkailu sen maton kanssa. Voi melkein nähdä sielunsa silmillä sen, kun matto lähtee ja sinä ryntäät perässä. Joku vielä jossain ihmettelee löytyvää mattoa. Minä en ole koskaan teltan pystytyksessä mukana ollut, mutta nähnyt olen kun keskipylväät nousee ja jälleen lasketaan kaikki alas. Meillä aikanaan (70-luvulla) lastenleireillä kökötettiin raamattutunnitkin teltassa, kun leirit pidettiin rukoushuoneen pihassa. Silloin oli penkit, joissa ei ollut selkänojia, mutta ei niitä varmaan silloin osannut kaivatakaan. Nyt kyllä osaisi arvostaa nojallisia istuimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks oli sentään saatu matto, ettei rahaa mennyt hukkaan...Mutta ihan hyvä matto olisi ollut, että kyllä se vähän harmitti!

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)