Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vastaus haasteeseen




Sain tässä joku aika sitten haasteen Kivipellon Sailalta. Hän laittoi minulle viisi kysymystä, joihin yritän nyt vastata :)





1. Onko puutarhassasi kasvi, jonka versoja odotat joka kevät ja jolla on jokin tarina?



Jaa´a...mun puutarhani on niin pienimuotoinen, että sitä hädin tuskin voi puutarhaksi sanoa... kaikkia kasveja kuitenkin keväällä odotan yhtäläisellä ilolla.
Ainokaisen omenapuun kukkia, kevään ensimmäisiä sipulikukkia, malvoja ja ruusuja, jotka sain yhdeltä tuttavalta ja istutin lähes ensimmäisinä omina kukkina tänne, ja tietysti aina jotain uutta jota yritän enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi istuttaa :)















2. Olet lähdössä kauppaan, katsot peiliin, laitatko jotain ehostusta, mitähän?




En varsinaisesti meikkaa, mutta varsinkin pakkassäällä saatan laittaa nuorena paleltuneen ja kylmästä punoittavan nenäni peitoksi värivoidetta ja/tai puuteria, joskus muutenkin, mutta siihen se sitten jääkin :)








3.Saunan lämmöstä vilvoittelemaan , enkelin kuvia hankeen, avantoon tai ihan vaan terassille istumaan?



Terassille istumaan, jos noista valitaan. Todellisuudessa yleensä viileään pukuhuoneeseen kellarikerroksen saunassa :)
Pihan perän savusaunasta voisi mennä vaikka tuohon jokeenkin, mutta ei kiitos mulle, hui!









4. Kaunein muisto karvatassukaverin touhuista?



Noita karvatassukavereita on meillä ollut niin useita, mutta koskettavin muisto on rakkaan Otto-kisun viime päiviltä. Otto-poika oli sairas ja mennyt jo aika heikkoon kuntoon, ei enää jaksanut tulla vastaankaan, kun jostain tulin eikä enää paljon syliinkään tullut, makaili vain laihtuneena ja väsyneeenä....
Mutta viimeisenä tai anakin lähes vimeisenä päivänä, ennenkuin vein hänet armahtavalle piikille, istuin aamupala-pöydässä , kun Otto tuli luokseni horjuvin jaloin ja hyppäsi syliini ja nousi olkapäätäni vasten, niinkuin terveenä usein teki. Kävi ikäänkuin viimeisen kerran halaamassa minua... Voi Otto-rakas <3




5. Joku haluaisi kustantaa sinulle matkan jonnekin minne haluat, suuntaisit siis....



....ehkä Kreikkaan, jotenkin olen sitä aina ajatellut...
Vaikka ei Suomen maisemissakaan mitään vikaa :) Tämä kuva Salosta.






En nyt tätäkkään pistä eteenpäin. Mutta näillä mennään...

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mulla vieläkin tulee Ottoa ikävä, jos nään vaikka saman näköisen kissan :( Otto-poika oli ihan "mun poika"" ja siksi rakkain entisistä kissoistamme...nyt on onneksi rakkaat Hipsu ja Rasmus :)

      Poista
  2. Olipa kauniita vastauksia, Oton lähtöhalauksesta tuli vedet silmiini! Olen kokenut tämän saman meidän eläinten kanssa muutamia kertoja! Puutarhassasi kasvaa jo kaikkea kaunista, omenapuun kukat loistavat valkeutta, ne ovat niin kauniita!

    VastaaPoista
  3. itku minullekkin tuli koska muistan Oton ja kuinka se tuli lähelleni kauniisti hyväilyn kipeänä, hei postia sulle tulossa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto olikin niin seurallinen ja tuli vieraitakin tervehtimään :) Ai, kiitos :)

      Poista
  4. Voi tuota Ottoa. Lemmikistä luopuminen on kamalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä on! Niistä on niin iloa, mutta luopuminen on niin haikeaa!

      Poista
  5. Mukavat vastaukset kuvineen.♥

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)