Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

maanantai 5. syyskuuta 2011





Hiljaa vaivun eteen Herran,
niinkuin ensimmäisen kerran.
Tässä olen Jumala
syntisenä, heikkona.

Oma voima vähäinen
uupui saatos päivien,
vaikka kuinka yritän,
saan aikaan aina vähemmän.

En jaksa muita rakastaa,
en nimeäsi julistaa,
vaikka tiedän tahtosi
heikko on mun luontoni.

Sinä voit mut puhdistaa,
mielenikin uudistaa.
Antaa ilon sekä rakkauden,
että muita palvelen.

Rukoukseen painan pääni,
jostain kuuluu Herran ääni:
Nosta katsees lapseni
minä olen voimasi.


Tämän runoni myötä toivotan kaikille väsyneille voimia!

Ps. Ihana kesämaisema on Anne-serkkuni kuvaama.

5 kommenttia:

  1. Kiitos Sesse, miten koskettava runo juuri nyt kun minulta on otettu Äiti pois, syynä hoitovirhe sairaalassa, tuntuu järjettömältä ja raa´alta mutta totta se on.
    Kyki

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sesse, tuosta runosta! Se on minuakin auttanut hyvin paljon nyt.

    VastaaPoista
  3. Kyki: Kiitos vierailusta! Oli mukava nähdä :)

    Kirsti: Kiva kuulla!

    VastaaPoista
  4. Kiitos♥
    ...Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.....

    VastaaPoista
  5. tinttarus: Älä muuta virka :)

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)